Kärrykauden avajaiset ja mätsäreitä

Lumet ovat pääosin jo menneet, siellä täällä on vielä näkyvissä valkoisia töyräitä mutta enimmäkseen maisemat täyttää kuravesi ja kuivilla paikoilla pölyävä hiekka. Ei todellakaan mikään suosikkiajankohta vuodesta, mutta tämäkin on läpi käytävä ennen kesää –joka on vain välttämätön paha joka on siedettävä jotta pääsee talven viettoon… En malta odottaa!

Sainen Q-tio eli Veeti esittää installaation "Kevättä Käpälissä"

Onneksi sentään jäätikkökelit ovat ollutta ja mennyttä. Tämä on mahdollistanut kärrykauden aloittamisen vielä ennen kesän tuloa. Saimme hankittua valjakkokäytössä jo aikaisemmin toimineen crossipyörän, joka soveltuu vallan hyvin tässä vaiheessa kutosen valjakolle. Varmaankin tuolla voi ajaa vielä kasilla ainakin syystreeneissä, jolloin koirien lihaksisto on vasta kehittymässä. Sitä isommalle porukalle meillä onkin kolmipyöräinen raskas kärry.

FI KVA Sainen Jolanda & Sainen Q-tio - Tinttamarin Juliska & Hallametsän Riite - SM-REK-AVO-09 Sainen Xcalibur & Hallametsän Rakka

Treeniuutisissa ei tässä vaiheessa kautta oikeastaan ole muuta mainittavaa kuin se, että kokeilimme Rakkaa johdossa Veetin parina. Ei voi sanoa että olisi vallan pökerryttävä yllätys ollut sen toimiminen keulassa mutta pikkiriikkinen positiivinen iloinen yllätys kuitenkin! Uros ei epäröinyt keulassa, laittoi vain päättäväisesti korvat tiiviisti päätä myöten ja suoritti hommansa. Toki ensimmäinen kerta on vasta aivan alkuopetusta ja kokemattomuus on itsestäänselvyys mutta täytyypä jatkoa ajatellen laajentaa vähän omaa ajattelumaailmaa siitä, että Rakan paikka valjakossa on selvästi pyöräkoirana toimiminen. Täytyyhän nuorisoa tietenkin testata tulevaisuudessa mahdollisimman paljon eri paikoilla, jotta näkee niiden potentiaalin.

Sainen Q-tio & Hallametsän Rakka - Tinttamarin Juliska & Hallametsän Riite - SM-REK-AVO-09 Sainen Xcalibur & FI KVA Sainen Jolanda

Näyttelyvuosi on pariin otteeseen korkattu mätsäreiden merkeissä. Niitten tavoitteena oli hakea kokemusta omille kasvateillemme, jotta saisivat joskus tulevaisuudessa jonkinmoisen virallisen tuloksen ja tietäisivät edes suurin piirtein mitä on luvassa kun kehään mennään. Kiuruveden mätsäriin otimme Kaamoksen (punainen nauha) lisäksi Viirun (sininen nauha) ja Iisalmessa mukana oli Rakka (sininen nauha). Rakka hurmasi sinisillä silmillään kehän laidalla kierrelleen Iisalmen Sanomien toimittajan & kuvaajan ja sen naama pääsikin komistamaan lehteä ison kuvan kautta. Tämä olikin lähikuukausina toinen kerta kun Hallametsän koirista haluttiin lehteen täytettä ja mikäs siinä, mielelläänhän me niistä kertoillaan.

Hallametsän Rakka ja hetki julkkiksena ;)

Hallametsän Kaamos

Näytelmiä ajatellen jää nähtäväksi, missä määrin tänä vuonna tulee niissä käytyä. Laatimani Virallisten Näytelmien Lista Joihin Osallistumme on kutistunut alkuperäisestään ihan tyngäksi. Motivaatio satojen kilometrien ajamiseen näillä bensanhinnoilla ties mille tuomarille on kieltämättä jossain maan pinnan alapuolella. Lisäksi kun Ärrät ja Koot ovat täysin keskenkasvuisia, tuntuu aivan turhalta vielä tässä vaiheessa raahata niitä kehiä kiertämään. Jokseenkin on ruvennut ajattelemaan asiaa myös koirien itsensä kannalta: Valjakkokisoissa ne pääsevät tekemään sitä mikä on niille se Elämän Suurin Juttu (syömisen ohella ;D) ja pääsevät työskentelemään innokkaana tiiminä. Näyttelyissä yksittäinen koira viedään oman laumansa keskeltä (mikä on siperianhuskyn kaltaiselle rodulle takuulla enemmän tai vähemmän luonnoton tilanne mikäli on tiivissä laumassa elänyt), ainoana tavoitteena kauniisti ravaaminen ja seisominen... Hmmm, ei varmaan tarvitse kertoa kumpi on mielekkäämpää sekä koirille että meille omistajille. Noh, jääpi nähtäväksi minne näytelmiin tullaan raahautumaan. Onhan näyttelyissä kuitenkin se mukava puoli että hyvällä tuurilla törmää mukaviin tuttuihin ja pääsee vaihtamaan ihan naamakkain kuulumisia :)

Maaliskuun koiruudet

Kauden päätöskisat osaltamme käytiin fiilistelemässä maaliskuun alussa Mänsälän Ohkolassa, jossa osallistuimme kuuden koiran sprinttiin. Mukaan otimme lisäksi K-pennelit eli Keijun ja Kaamoksen katselemaan isomman maailman menoa ulkona kotiympyröistä. Todella hienosti Koot matkustivat, viettivät aikaa matkaketjuissa jne. Tuntui ihan kuin ne olisivat enemmänkin kulkeneet menoissa mukana. Kokonaisuudessaan reissusta muodostui äärettömän mukava: tunnelma oli leppoisa ja sekä koirilla että meillä omistajilla oli tosi hyvä meininki koko ajan. Valjakossa johtopaikalta mummelit Jolanda ja Mutola tahdittivat vauhdit niille sopivaan menoon, kuten ennakkoon arvelimmekin. Halusimme kuitenkin saada mahdollisimman ehjät kierrokset, joten emme vaihtaneet uroksia keulaan vaikka ne olisivat todennäköisesti kovempaa vauhtia menneetkin. Ensi kaudelle on epäilemättä rohkaistuttava jättämään mummoja pois ainakin keulasta, sillä niillä ei enää vauhdit täysin riitä isommassa tiimissä ja ne meinaavat alkaa jäämään takana juoksevien nuorten koirien jalkoihin. Luottojohtajat ovat kuitenkin aina valjakon avainkoiria, joten mahdollisesti niitä ensi kaudellakin vauhtiparissa tai tiimissä pidetään myös kisaurilla. Ovatpa sitten tarpeen mukaan varmistuksena, jos tulee tarve saada kokemusta keulaan vaikka vauhtia joutunee hieman säätelemään. Nuorien kouhakkeiden vastapainona tarvitaan kuitenkin myös kypsempää kokemusta ja säilyy turvallisempi mieli itselläkin kisafiiliksen tiimellyksessä, kun tietää että on ne luottokoirat kaiken varalta mukana.

FI KVA Sainen Jolanda & Sainen Mutola - SM-REK-AVO-09 Sainen Xcalibur & Sainen Q-tio - Vauhtitassun Pellemä & Mustankallion Badger

Maaliskuun loppupuolella kävimme puolentoista viikon ajan nautiskelemassa jälleen pohjoisemman Suomen maisemista Hirvaalla. Kuten edelliselläkin kerralla, pakkasimme kissat ja koirat sun muut romppeet ja eikun menoksi. Tuntui ihanan vapauttavalta päästä toviksi pohjoiseen vaikkakin leikkaukseni takia pystyin itse ainoastaan rapsuttelemaan koiria ja jouduin jättäytymään ajohommista täysin sivuun. Hyvillä mielin kuitenkin siitä että Mika kävi ahkerasti ajelemassa isommilla valjakkokokoonpanoilla ja välillä mukana reessä oli myös kyytiläinen. Treenimielessä reissu oli hyvin antoisa: koirat saivat erinomaista harjoitusta avoimessa maastossa juoksemisesta leveän joen jäällä, jossa selkeää yhtä ainokaista uraa ei ollut. Tämä olikin aluksi kummastus koirille ja sytytti kipinän että tällaisia harjoituksia tulisi ehdottomasti saada koirille kotioloissakin! Tällainen jos mikä vaatii erityisesti johtajakoirilta korvien välistä jotain muutakin kuin ilmaa ;D

FI KVA Sainen Jolanda & Sainen Mutola - Hallametsän Riite & Tinttamarin Juliska - Hallametsän Rakka & Hallametsän Routa - Sainen Q-tio & Taiga Quest Eagle - Kuureen Pakkasukko & SM-REK-AVO-09 Sainen Xcalibur

Sainen Mutola & FI KVA Sainen Jolanda - Hallametsän Riite & Tinttamarin Juliska - Hallametsän Ruska & Silent Creek Intiana - Hallametsän Routa & Sainen Q-tio - SM-REK-AVO-09 Sainen Xcalibur & Hallametsän Rakka - Ajatar Leevi & Taiga Quest Eagle ja irrallaan juoksee belgianpaimenkoira malinois "Eevi"

Ensimmäistä kertaa johtohommia harjoitteli pohjoisen reissulla myös Riite, kokeneen Jolandan parina. Mielenkiintoinen koira tämä Ärrä, saapa nähdä mitä siitä kehittyy tulevaisuudessa. Tälle kaudelle kokeilimme jo toistamiseen Riitettä keulassa ja josko vielä kerran-pari harjoittaisimme, jonka jälkeen tyty saisi sulatella kesän yli oppimaansa.

 Hallametsän Riite & FI KVA Sainen Jolanda - Tinttamarin Juliska & Sainen Mutola - Ajatar Leevi & Hallametsän Ruska - Hallametsän Routa & Sainen Q-tio - SM-REK-AVO-09 Sainen Xcalibur & Hallametsän Rakka

Koot ovat molemmat nyt käyneet kertaluontoisesti valjakossa ja hienosti menivät kummankin harjoitukset. Ne eivät vilkuilleet yhtään taakse, eivätkä myöskään ujostelleet mitään. Päinvastoin: iloisella ilmeellä ja heti alusta lähtien oli kummallakin täysi vauhti päällä!

Sainen Q-tio - Hallametsän Keiju & FI KVA Sainen Jolanda - Hallametsän Routa & SM-REK-AVO-09 Sainen Xcalibur

Hallametsän Riite & FI KVA Sainen Jolanda - Hallametsän Kaamos & Sainen Q-tio - SM-REK-AVO-09 Sainen Xcalibur & Hallametsän Routa

Ensimmäinen siperianhuskymme Leevi lähti viikko sitten Jyväskylän tienoille koeajalle. Jo pitkään pyörittelimme Leevin kohdalla tulevaisuutta, pääpiirteittäin vaakakupissa olivat omat tarpeemme rekikoiralta ja suuri kiintymys ensimmäiseen siperialaiseemme... Kun saimme nopeampia koiria valjakkoomme, alkoi Leevanterin kapasiteetti valitettavasti tulemaan vastaan vauhdeissa. Lisäksi aktiivitreenissä (5 x vko) alkoi selvemmin erottumaan sen työskentelymotivaatio, joka tosiaan joinakin päivinä oli hieman hakusessa vaikka toisina päivinä työskentely maistuikin paremmin. Käytimme Leeviä joitakin kertoja koirahierojalla, selvittääksemme eri vaiheissa kautta että onko sillä mahdollisia lihasjumeja jotka vaikuttivat sen työskentelyyn mutta jumeja ei siinä koskaan havaittu olevan. Kuluvalla kaudella Leevanteri juoksi kuitenkin täytekoirana niinä kertoina kun ajoimme pienemmällä tiimillä tai tarvitsimme rauhallista ja konstailematonta valjakonlisäystä. Tällaisessa epäsäännöllisemmässä ajossa koirasta löytyikin paremmin ytyä. Lainasimme Leeviä myös valjakkotäydennykseksi ystäväpariskunnallemme ja tätä kautta loppujen lopuksi päätös uuden kodin etsimisestä varmistui. Pohdimme ettei ole oikein nuorta urosta kohtaan, että joudumme jättämään sitä sivuun treeneistä eikä Leevin kaltaiselle hienoluonteiselle koiralle haluttu mitään täytekoiran elämää. Seurallisena ja ihmisrakkaana koirana se ansaitsi mielestämme kodin, jossa se pääsee osallistumaan täysipainoisesti harrastuksiin ja jos mahdollista, elämään ainakin osittain myös sisätiloissa. Koska meillä sisätilat ovat kissojemme valtakuntaa, emme koskaan pystyisi tarjoamaan Leeville tällaista elämää. Näissä mietteissä kirjoittelin myynti-ilmoituksen Siperianhuskyseuran foorumille ja onneksemme heti samana päivänä siitä tuli tiedustelu paikasta, joka mielestämme vastasi suunnilleen täydellistä kotia Leeville. Tänne kotiin Leevi haettiinkin koeajalle ja hienosti on ainakin tähän mennessä kuulunut menevän. Luopumisentuska on tässä vaiheessa vielä suhteellisen kova, mutta Leevin kannalta ajateltuna toivomme täydestä sydämestä että se olisi nyt kohdannut itselleen ihannekodin!

Ajatar Leevi