Hallametsäläisten Pääsiäinen sujui matkustellessa. Kun kaikki tavarat, koirat ja kissat oli pakattu kyytiin, suuntautui auton nokka ensin Mikan äitin luokse. Sinne tiputettiin kyydistä naukuvaiset ystävämme Harmi ja Miuku viettämään Pääsiäistä "mummolassa". Kisulit olivat heti kuin kotonaan, eihän tämä ollut ensimmäinen kerta kun ne hoitoon viedään samaiseen paikkaan. Tästä matka koirien kanssa jatkui kohti itää, olimme varanneet parin yön majoituksen
Taiga Majalta. Emme olleet aikaisemmin kyseisessä paikassa vierailleet, vaikkakin positiivisia kokemuksia kylläkin kuulleet. Eikä tarvinnut pettyä: puitteet olivat lomailun kannalta kaikin puolin upeat ja yöpakkasten ansiosta urat olivat mielestämme huipputasoa. Koirat pääsivät majoittumaan tarhoihin ja muutaman laitoimme myös ketjupaikoille. Hieman pakkaa meinasi sekoittaa parin nartun juoksut, jotka aikaansaivat erityisesti toisella tyttösellä hieman normaalia kärttyisemmän olotilan. Ne naiset, ne naiset... ;)
Eka iltana kävimme lyhyemmän retken, jotta pääsimme tutustumaan maisemiin ja saimme hieman tuntumaa urista. Lauantaina kävimmekin sitten suunnitelmien mukaan rekeilemässä useamman tunnin reissun. Tavoitteena oli ajaa muutaman kymmenen kilometrin matka, pistää koirat tekemään kunnolla töitä mäkisessä maastossa, tauottaa muutaman kerran ja käydä jossain laavulla natustelemassa eväät. Ja näin myös tehtiin. Yksi tavoite harrastuksessa toteutui kun pääsimme ylittämään Ruunaan riippusillan. Sydän heitti pari ylimääräistä pomppua ja osa koiristakin hieman kummasteli alta kuuluvaa kohinaa. Mitään pysähtelyitä tai muita sählinkejä ei itse sillalla tullut, mutta palatessa onnistui Mika kaatumaan ylityksen jälkeisessä tiukassa mutkassa ja hajotti polvensa. Sen verran oli adrenaliinia veressä ettei rekeillessä polvi vaivannut mutta illalla olikin jo vähän tiukat paikat. Onneksi mukanamme on aina ensiapulaukku, josta löytyi väliaikainen helpotus ja töihin palattua Mika piipahti työpaikkalääkärillä. Lopputuloksena parin viikon sairasloma.
FI KVA Sainen Jolanda
SM-REK-AVO-09 Sainen Xcalibur
Hallametsän Rakka
Hallametsän Ruska
Hallametsän Riite
Hallametsän Keiju
Hallametsän Routa
Sainen Mutola
SM-REK-AVO-09 FIN KVA Sainen Nenana
FI KVA Sainen Nome
Tinttamarin Juliska
Sainen Q-tio
Lauantain ajo opetti jälleen uusia asioita koirista. Tasamaalla oleviin kotiuriin verrattuna nämä vaarojen laelle kipuavat urat olivat ihan omaa luokkaansa, nyt todellakin näki kenellä koirista pääkoppa oli sitä tasoa että vaikka väsymys alkoi painaa niin silti sinniä riitti painautua kunnolla valjaita vasten ja tehdä työtä. Pettymyksiä ei tullut yhdenkään koiran kohdalla, sitä vastoin osa suorastaan ylitti odotustasomme. Siellä vanhemmatkin antoivat itsestään niin paljon että ylpeä sai niistä olla. Lepotauoilla nuorisosta pari meinasi intoilla välillä ylimääräisiä mutta jotain oppia taisi näitten kuumakallejen päänuppeihinkin upota.
Ajamamme ura oli hyvin mielenkiintoinen, siinä riitti pomppuja, mutkia, ylä- ja alamäkiä, spurttipätkiä... Ainoastaan suopätkä oli hieman puuduttava, alkoi melkeimpä haukottaa sen ylitys pariin kertaan. Onneksi oli kamera mukana, joten sai haeskella kuvauskohteita samalla kun koirat menivät tasaista tahtia eteenpäin. Tasaisen pätkän jälkeen alkoi aina haasteellisemmat urat, joissa ei passannut "nukkua" yhtään. Ja sen verran jyrkkiä alamäkiä mahtui matkan varrelle, että nukkuminen olisi ollut hyvin vaikeata ;) Jälkeen päin ajateltuna ei voi kuin ihmetellä että kaikista haasteista selvisimme vain yksillä kaatumisillä per henkilö!
Näinkin voi käydä...
Juoksutustarhailuissa vauhtia riitti totuttuun tapaan ja oli erinomainen verryttelykeino koirille raskaiden rekeilyjen jälkeen. Nome on saavuttanut Ärrätyttöjen vankkumattoman suosion, mikään muu uros ei ole niille yhtään mitään. Eipä Nome vaikuta laittavan ollenkaan pahakseen neitojen huomionosoituksia, päin vastoin ;)
Pääsiäissunnuntaina oli kiiruhdettava kotiin, edessä oli valmistautuminen seuraavan päivän koiranäyttelyyn. Ressiä meinasi alkaa pukkaamaan kun pulmaksi tuli että kenet saisimme koirat esittämään kehään, Mikan polvella kun ei kenkkaamatta edes kävelty. Onneksemme naapuripitäjän Tuija lupautui avuksemme (
KIITOS!) ja asia saatiin päiväjärjestykseen. Sen verran fiiniksi halusin näyttelyyn ilmoitetut Rakan ja Roudan saada, että ne käytettiin pesulla. Kuten tavallista, puuha venyi pitkälle aamuyöhön, joten yöunet jäivät taas vähäisiksi. Aamulla herätessä tuntui taas kerran koko touhu tuntui ihan älyttömältä: ajaa päivän aikana mielettömät määrät kilometrejä, väsymystila mitä lie, koirat jännittyneenä ja oletuksena että jotain H:n tasoa on kotiinviemisenä. Tästä huolimatta ainakin joihinkin näytelmiin on vaan mentävä, koska jotkut tulokset olisi omille kasvateille saatava.
Talven aikana vallan mainiosti metsittyneet Ärräsisarukset olivat aluksi vähän pallo hukassa näyttelypaikan vilinässä. Kaikki kiinnosti ja lainaesittäjä oli vähän ihme juttu. Vähän kun katselivat ympäristöä, meinasi kumpikin koira tylsistyä kuoliaaksi kun ihmiset vaan jaarittelivat ties mitä ja siperianhuskykehän alkamista joutui odottamaan. Itse kehässä Routa esiintyi oikein itsevarmasti ja rennosti, suurena yllärinä että se meni jopa täysin löysällä hihnalla (taas on ne harjoittelut jääneet...). Karvaton kuikelokoipi sai positiivisena yllärinä tuloksekseen KÄY-EH2. Rakka oli sentään hyvässä turkissa, kerrankin kehään oli vietävissä koira joka ei ollut täysin nakuna tai osittain karvaansa vaihtava. Sillä tuli pari "nyt mamman syykkyyn" -hetkeä kehässä, jolloin suunta pyrki olemaan kehän laidalle kohti meikäläistä, mutta ravaaminen sujui kokonaisuudessaan reippaasti eikä tuomari Esko Nummijärveä tarvinnut ujostella lainkaan. Ilmeisesti näky oli tuomarin mieleen: lopputuloksena KÄY-ERI1 PU1 SA SERT VSP! Kehän laidalla meikäläisen leuka oli loksahtaa kuraiseen maahan, sitä tasoa oli hämmästys mutta uskottavahan se oli x) Hyvä Rakka!!
Hallametsän Routa
Hallametsän Routa
Hallametsän Rakka
Hallametsän Rakka
Smile!
