keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Mallan eka kerta johdossa

Lauman nuorimmainen jäsen kokeili pari päivää sitten ensimmäistä kertaa keulapaikkaa kokeneen konkarin Nomen opastamana. Ohessa muutama kuva lähtötilanteesta.






Oma valjakkokokoonpanoni

Mikan tiimi vauhdissa

lauantai 23. helmikuuta 2013

Kisafiiliksiä

Nyt on takana sekä Rautavaaran Powerline Sprint että Ohkolan Talviajot. Molemmissa kisoissa koirien tsemppi oli todella hyvällä tasolla eikä erityistä väsymystä ollut havaittavissa. Nopeuksissahan tiimimme häviää kirkkaasti terävimmälle kärjelle, mutta se tärkeintä että liinat pysyivät kireinä ja mielet virkeinä :) Rautavaaralla vauhtia olisi hieman saanut kiritettyä lisää mutta ohitustilannetta ei oikein löytynyt eikä kokemattoman keulakaksikon kanssa ollut Mika uskaltanut ottaa sitä riskiä että olisi mennyt solmuun toisten kanssa. Tärkein tavoite oli saada puhtaat juoksut koirille ja onnistunutta kokemusta ilman sählinkejä. Valjakossa juoksi johdossa kasvattimme Ruska ja Railo, pyörässä puolestaan Säkki ja Viiru. Tuloksena tällä kertaa REK0. Jälleen kerran tuli todettua ettei nelosen kisat ole enää ihan se omin juttu, mutta eiköhän tässäkin luokassa vielä jatkossakin tulla osallistumaan.

Johto Hallametsän Railo & Hallametsän Ruska, 
pyörässä SM-REK-AVO-09 Sainen Xcalibur & Arktisk Storm Chuck








Ohkolan reissu tuli eteen todellakin hetken mielijohteesta, ainoastaan paria päivää ennen kisaa tuli olo että pitäisiköhän sittenkin jaksaa lähteä pitkälle ajomatkalle. Onneksi jälki-ilmoittautumisia otettiin vielä vastaan, joten eihän siinä sitten muuta kuin ilmoittautumiset menemään ja auton nokka kohti Mäntsälää. Tutun harrastusta aloittavan kautta saimme todella kivan yöpymispaikan hyvin läheltä Ohkolaa ja kiitollisin mielin hyödynsimme majoituksen. Ohkolan ura oli todella erilainen kuin mihin perinteisesti on totuttu. Kuten ajajien kokouksessakin oli puhetta, eivät valjakkokilpailut yleensä ole mikään yleisölaji kun lähtölinjan jälkeen valjakot puhaltavat metsään ja maalin lähestyessä tulevat metsästä pois. Ohkolassa ura enimmäkseen kiemurteli pitkin peltoa ja yleisöllä olikin paljon katsottavaa. Itse varustauduin kiikareilla, joiden kautta olikin kätevä seurailla tapahtumia matkan varrelta. Jännitys olikin huipussaan, sillä mielikuvissa ajattelin kuinka koirat yrittävät rynnistää viereisellä uralla juoksevan vastaantulevan valjakon luo tai keksivät jotain muuta kivaa. Uran varrella tuli eteen myös pariin kertaan varikkoalueen ohitus, joka olikin hieman haasteellinen koetus valjakoille. Omaa porukkaa ajatellen koirat selviytyivät uran haasteista hienosti, olin aivan yllättynyt. Eka päivänä pari koiraa olivat metsäosuudella käväisseet penkalla, josta laskeutuessaan tulikin liinoihin hieman sotkua ja Mika joutui pikaisesti ankkuroimaan. Toka päivänä musher puolestaan kaatui pienessä alamäessä, kun kantapäällä jarruttaessa jalan kohdalle osuikin yhtäkkiä jääkokkare ja vei sen verran tasapainoa että lipsahdus sattui :P Kerrankin koirat olivat pysähtyneet heti käskystä ja odottivat paikoillaan kun kuski könysi pystyyn. Tällä kertaa valjakossa juoksivat: johdossa Ruska ja Railo, tiimissä Keiju (jolle nämä samalla olivat ensimmäiset kisat) ja Riite, pyörässä Säkki ja Viiru. Koirille REK3.
Rakan lainasimme ensikertalaisen kisaajan valjakkoon, tuloksena REK0. Tämän valjakon kokoonpano muodostui kolmen eri omistajan koirista, eikä tiimiä ajettu kertaakaan ennen kisaa. Rakka juoksi toisena päivänä johdossa ja suoriutui tehtävästään hyvin. Muita koiria valjakossa olivat Sainen Q-tio, Närejuuren Enrico ja Paloma Blanco Suden Laulu.

Johto Hallametsän Ruska & Hallametsän Railo, Hallametsän Keiju & Hallametsän Riite, 
Arktisk Storm Chuck & SM-REK-AVO-09 Sainen Xcalibur



Hallametsän Rakka & Närejuuren Enrico

Johto Hallametsän Rakka & Närejuuren Enrico, 
pyörässä Sainen Q-tio & Paloma Blanco Suden Laulu

Hallametsän Ruska

Hallametsän Railo

Hallametsän Keiju

Hallametsän Riite

Hallametsän Rakka

SM-REK-AVO-09 Sainen Xcalibur

sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Kymppivee!

Herttainen mutta jämäkkä Hallametsän lauman kuningatar Jonskuponsku täytti tänään pyöreät kymmenen vuotta! Vaikkei synttäreitä varsinaisesti koiruudet viettele, tekaisin muorille synttärikakun maksalaatikosta ja nakkikynttilöistä ;) Ikä ei Jonskua paina, yhtä innolla menee valjakossa kuin aina ennenkin.

Jolanda, oldest female at Hallametsä, is spending her 10th birthday today.

FI KVA - FI WCH Sainen Jolanda

torstai 7. helmikuuta 2013

Aktiiviviikonloppu

Täytyis varmaan tehdä päivitystä edes pikaisesti, ennen seuraavaa kisaviikonloppua. Viime lauantaina kävimme pyörähtämässä Keuruun ryhmänäyttelyssä, jossa oli tuomaroimassa Tapio Kakko. Koska yksi apukäsipari oli luvattu käyttöön, ilmoitin näytelmään kokonaiset neljä koiraa. Halusin saada Keijulle jonkin näyttelytuloksen, koska se ei kehässä ole vielä kertaakaan käynyt. Samalla luontevasti tuli ilmoitettua lauman ainoa nuori uros eli Rakka. Siinähän sitä sitten meni samalla Railokin harjoittelemaan ja koska Malla meni vielä nuoriin niin mikäs siinä, harjoitusta sillekin. Odotuksia menestyksestä ei todellakaan ollut, koska Rakka ja Railo olivat tällä hetkellä niin kuikeloita karvattomia hurttia. Lisäksi Keiju ja Malla nuoria ja vallattomia, olin ihan varma ettei ne malta esiintyä nätisti. Ajattelin että jos tälle porukalle eehoot tulisi, niin olisin tosi onnellinen.

Kuten arvasinkin, energiaa koirilla riitti ja taluttaminen kehän laidalle oli yhtä painajaista. Tuntui että kädet repeää irti, vaikka hihnassa oli vaan pienikokoinen narttu. Onneksi pakettiauton sai hetkellisesti viedä purkamisen takia vähän lähemmäksi kehää, helpotti edes hieman. Kehän laidalle veimme avuksi myös pari häkkiä, jotta hurttia sai käsistä välillä pois ja saatoin räpsiä myös joitakin kuvia. Säädöt oli kamerassa vähän mitä sattuun, mutta kyllähän nuista sentään koirat erottaa. Koirat jaksoi odotella kärsivällisesti vaikka kehä alkoikin reilusti myöhässä. Rakka rellotteli välillä häkissä kyljelläänkin, ei turhaa stressaamista.

Keiju ja Railo

Rakka ja Malla

Ikävä ylläri näyttelypaikasta oli se, että kehä oli todella pienikokoinen ja liukas. Ihmiset ja koirat liukastelivat kerran jos toisenkin, onneksi kenellekään ei sattunut mitään. Rakka meinasi kerran kaatua ja pienen kehän takia sen liikkeet eivät tulleet esille parhaalla mahdollisella tavalla. Isohkon uroksen liikkeet vaatisivat isomman kehän, ehdottomasti. Narttujen oli tässä kehässä helpompi juosta pienemmän kokonsa takia. Tuomari sanoikin moneen otteeseen koiria arvostellessaan, ettei koiran liikkeitä pääse näkemään parhaalla mahdollisella tavalla. Kuten aikaisemmin Kemin näyttelyssä (jossa kävimme kasvattimme Ruskan kanssa), myös täällä tuomari piti arvostelussaan liikkeiden tehokkuutta arvossa, kuten mielestäni etenkin käyttökoirarodussa kuuluukin. Siinäkin mielessä isompi kehä olisi ollut siperialaisen kaltaisille nopearavisille koirille ihanteellisempi.

Positiivisena yllärinä kaikki koirat käytäytyivät kehässä hienosti. Ei virheettömästi mutta harjoitusmäärän vähyyteen (pari kertaa hihnassa) nähden olen niihin todella tyytyväinen! Mallan kanssa täytyy vielä harjoitella paremmin, se kun menisi mieluiten kuono maassa vieraissa paikoissa -> päätä on pakko nostaa ylöspäin, jolloin se automaattisesti vetää pään liian korkealle ja samalla häntä kohoaa kohti taivasta -> runko näyttää lyhenevän hurjasti ja samalla askelpituus lyhenee merkittävästi. Mutta annetaampas nuoren nyt kasvaa ja kehittyä tässä vaiheessa. Muutkin koirat osasivat hassutella mutta jokainen käyttäytyi myös järkevästi edukseen.

Tuloksellisesti näyttely oli oikea jymy-yllätys:

Hallametsän Keiju AVO ERI1 PN1 SA ROP SERT

Hallametsän Rakka KÄY ERI1 PU1 SA VSP SERT

Hallametsän Railo AVO EH3

Coastrunner´s Mac Mic Mac NUO EH3

Keiju ryhmäkehässä

Keuruulta jatkoimme matkaa kohti etelää, koska sunnuntaina oli vuorossa Kasarin Salpasäpinät Ylämaalla. Matkana yhden päivän aikana 2 x 6,5 km. Nelosen valjakossamme juoksivat johdossa Ruska ja Railo, pyöräkoirina puolestaan Viiru ja Säkki. Lisäksi lainasimme valjakonvahvistuksiksi pyöräkoiran virkaan Mallan ja Julin. Jännitysperhosia lenteli vatsassani ainakin miljoona, sillä kisastartti oli ensimmäinen Ruskalle, Railolle ja Mallalle. Mielessä pyöri eniten, kuinka kisakokematon keula menisi mahdolliset ohitukset sammari- ja muuttivaljakoista. Lisäksi mietitytti, kuinka Malla ja Juli menisivät vieraassa valjakossa ja kuskilla, jota eivät koskaan olleet edes nähneet. Myös Säkki oli porukassamme eka kertaa kisoissa, jännä oli nähdä senkin käytös kisavilinässä. Lämmin keli harmitti vähän, odotettavissa oli kisauran pehmeneminen. Hiukan hirvitti kuinka noin pikkuvaljakko, jossa puolet koirista pikkunarttuja, klaaraisi mahdollisen raskaan uran. Treeneissäkään ei ole nelosella ajettu, vaan vähintään kuutonen on ollut reen edessä. Monia muuttujia siis, eikä luottavaisesta olosta tietoakaan!

Starttilistan nähdessäni nieleskelin pari kertaa tyhjää... Justi Mikan nimen edessä komeili useamman valjakon kohdalla rodut samojedi ja alaskanmalamuutti. Huih, lepattelevien jännäperhosten määrä lisääntyi entisestään! Koirat otti suht lunkisti siihen asti kunnes niille puettiin valjaat ja ne alkoi nähdä valjakoita. Eikä mennyt kauaa kun ne omatkin piti laittaa liinoihin. Saattelin lainakoiravaljakon liikenteeseen, sitten tuli Mikan tiimin vuoro. Koirat oli täysin intopinkeänä menossa mukana, ihana niitä oli katsoa! Lyhyesti kerrottuna molemmat kierrokset meni kummaltakin valjakolta hyvin. Pieniä kommelluksia tuli mutta myös ohitukset onnistuivat! Tsemppi ja into oli koirilla tosi hyvällä mallilla, vaikka keli ja ura meni todella raskaaksi. Olosuhteet on kuitenkin samat kaikille, Koko kuusikko sai kotiin vietäväksi hyväksytyt koetulokset eli REK3-tulokset.

Johto Hallametsän Ruska & Hallametsän Railo - Arktisk Storm Chuck & Sainen Xcalibur



Johto Närejuuren Enrico & Sainen Q-tio - Coastrunner´s Mac Mic Mac & Tinttamarin Juliska



Hallametsän Ruska & Hallametsän Railo

Railo ja Ruska nostattelee kisafiilistä

Railo, Veeti (Sainen Q-tio) ja illan viimeiset hitaat

Varsin pätevä kuski, Närejuuren Enrico "Rico"

Kokonaisuudessaan tästä kisasta jäi ihan tosi hyvä fiilis. Tapahtuma oli sopivan leppoisa hengeltään, juttukavereita riitti, kiva oli nähdä koiria ja toisaalta se jännittäminenkin on ihan mukavaa ;) Mitkään sertit, ropit ja veeäspeet ei ole mitään verrattuna siihen koirien olemukseen ja katseeseen, kun ne pääsevät tekemään sitä mihin ne on luotu! Innolla odotan jo huomista, jolloin suuntaamme Rautavaaralle Powerline Sprintiin. Jännäperhosetkin epäilemättä tavoittavat ennen ekaa starttia lauantaina ;)