maanantai 27. toukokuuta 2013
torstai 23. toukokuuta 2013
Vihreää, vehreää
Olen vietellyt tämän viikon aikana vanhoja vuosilomia, kelien puolesta onkin ollut kunnon helle. Aurinko on suorastaan polttanut, saldoksi onkin kaikesta varautumisesta huolimatta tähän mennessä tullut auringonpistos ja aurinkoihottuma. Vielä niitä erilaisia verenimijöitä odotellessa, sitten kesä on suorastaan täydellinen ;) Vaikken tosiaan olekaan suoranaisesti sanottuna mikään kesäfani niin toisaalta kaikkialla ympäröivä vehreys on saanut minutkin kesäfiiliksiin. Ulkona on pitänyt touhuta jos jonkinlaista: kylvää yksivuotisten kukkien siemeniä, penkoa monivuotisten kukkien penkkejä, siirrellä muutamia puuntaimia paremmille kasvupaikoille, harvennella pajupuskia lähiojista jne. Vielä olisi kaikenmoista jäljellä mutta onhan tuota kesääkin vielä edessä.
Jos jostain kesäajassa nautin niin kuvaamisen kannalta nämä valoisuudet ovat mieluisia. Kameralla tuleekin leikiteltyä aika paljon ja kuvattua vähän kaikenlaista. Välttämättä kovinkaan moni otos ei ole julkaisukelpoinen mutta ompahan ainakin hauskaa katsella, mitä kaikkia pieniä yksityiskohtia luonnosta löytyykään. Jotenkin luonnon kauneuteen tulee keskityttyä vielä paremmin, kun kaikessa rauhassa tutkailee että mistähän jutuista keksisi kuvattavaa.
Jos jostain kesäajassa nautin niin kuvaamisen kannalta nämä valoisuudet ovat mieluisia. Kameralla tuleekin leikiteltyä aika paljon ja kuvattua vähän kaikenlaista. Välttämättä kovinkaan moni otos ei ole julkaisukelpoinen mutta ompahan ainakin hauskaa katsella, mitä kaikkia pieniä yksityiskohtia luonnosta löytyykään. Jotenkin luonnon kauneuteen tulee keskityttyä vielä paremmin, kun kaikessa rauhassa tutkailee että mistähän jutuista keksisi kuvattavaa.
lauantai 11. toukokuuta 2013
Mätsärit vedenpaisumuksen keskellä
Iisalmessa oli helatorstaina koirien mätsärit, jonne lähdimme käväisemään Mönnin kanssa. Reissun antina halusimme nähdä, kuinka uros käyttäytyy "ihmisten ilmoilla" ja mitä juttuja voisi huomioida siinä vaiheessa, kun Mönninkäisen kanssa ajattelee lähtevänsä oikeaan näyttelyyn. Heti aluksi tuli selväksi, että Mönniä kiinnosti kovasti toiset koirat ja ihmisistä etenkin lapset. Häntä viuhuen se olisi halunnut päästä leikkimään muiden koirien kanssa, oikein etutassulla piti ilmaa kuopaista välillä ja leikkiasentoon mennä. Eipä olisi uskonut, että tämä leikkisä uros on iältään kuukautta vaille veteraani ;) Kaikin puolin järkevästi Mönni käyttäytyi koko ajan, ennestäänkin vahvistui mielikuva todella avoimesta ja sosiaalisesta luonteesta. Itse kehässä se ravasi kauniin rauhallisesti, ainoastaan ensimmäisellä kierroksella meinasi pari kertaa pyrkiä laukalle innokkuutensa seurauksena. Muuten meni oikein mainiosti ja Mönni saikin punaisen nauhan. Koko porukan juoksutuksessa tuli eteen se tyypillinen hankaluus: siperialaisen kanssa ei yksinkertaisesti pääse juoksemaan riittävän lujaa kun edessä on hitaampia koiria. Kuitenkin kaikin puolin onnistunut reissu ja hyvin näki ne kohdat, mitä voisi alkaa vielä vähän hiomaan. Sinällään Mönni selvästi kyllä osaa nämäkin hommat, enemmän ehkä on esittäjän opeteltava sen kanssa ns. yhteinen kieli tässäkin asiassa, jolloin esimerkiksi seisominen varmasti tulee rauhoittumaan.
Nämä mätsärit oli kyllä erinomainen kokeilupaikka tarkoitukseemme: koiria oli paikalla todella paljon (pelkästään isoja aikuisia oli ilmoitettu 26 kpl), koiruuksista löytyi kaiken kokoisia ja näköisiä versioita. Oli vähän ärhäkkäämpiä, jotka huusivat suoraan päin näköä ja joista Mönni tyynesti tassutteli ohitse, kiinnittämättä lainkaan huomiotaan moisiin. Toisaalta oli myös leikkisämpiä tapauksia, jotka olisivat kelvanneet mainiosti leikkikavereiksi. Alueella pyöri myös kaiken ikäisiä ja erilaisiin vaatetuksiin sonnustautuneita ihmisiä, oli sateenvarjoja, sadeviittoja jne. Eipä tuota Mönninkäistä tuntunut hetkauttavan yhtään mikään, hieno poitsu.
Niin ja tuo otsikon vedenpaisumus-osio... Sitä vettähän tuli heti alusta lähtien pikkuisen vihmoen ja lopulta vaakatasossa voimakkaan tuulen kanssa! Pakettiauton takaosassa piti olla sateenvarjo mutta mätsäripaikalla ilmeni että eipäs sitten ollutkaan. Siellä siis seisoskeltiin avoimella kentällä kevätvaatetuksessa, joka ennenpitkää meni kirjaimellisesti läpimäräksi. Vähitellen alkoi kylmä kangistaa ja piti ihan asiasta tehden alkaa hyppimään, että sai veren kiertämään. Vähäksi aikaa siitä apua saikin, vaikka epäilemättä sitä näytti ihan ääliöltä x) Tuli puhuttua että ei edes talven yli -30 asteen pakkaset ole tuntuneet näin keljuilta, kastuminen yhdistettynä tuuleen on kyllä se kaikkein pahin. Jos jotain positiivista hakee, niin onneksi mätsärit eivät olleet nurmikentällä! Mönnihän ei kelistä välittänyt, makoili vaan rauhallisesti ja välillä jaloitellessa ravisteli pahimman veden pois turkistaan. Kylläpä itsestä tuntui ihanalle, kun lopulta pääsi autoon asti ja sai laitettua lämmitykset täysille! Kameraa ei kovin kaksisesti tullut ulkoilutettua, joten kummoisia kuviakaan ei ole. En viitsinyt kameraa uittaa, joten en jäänyt oottelemaan sitä täydellistä seisomisasentoa eikä kuvakulmaltaan mitään perrrfectiä juoksukuvaakaan ollut päässyt tallentumaan. Noh, jotain kummiskin...
Nämä mätsärit oli kyllä erinomainen kokeilupaikka tarkoitukseemme: koiria oli paikalla todella paljon (pelkästään isoja aikuisia oli ilmoitettu 26 kpl), koiruuksista löytyi kaiken kokoisia ja näköisiä versioita. Oli vähän ärhäkkäämpiä, jotka huusivat suoraan päin näköä ja joista Mönni tyynesti tassutteli ohitse, kiinnittämättä lainkaan huomiotaan moisiin. Toisaalta oli myös leikkisämpiä tapauksia, jotka olisivat kelvanneet mainiosti leikkikavereiksi. Alueella pyöri myös kaiken ikäisiä ja erilaisiin vaatetuksiin sonnustautuneita ihmisiä, oli sateenvarjoja, sadeviittoja jne. Eipä tuota Mönninkäistä tuntunut hetkauttavan yhtään mikään, hieno poitsu.
Niin ja tuo otsikon vedenpaisumus-osio... Sitä vettähän tuli heti alusta lähtien pikkuisen vihmoen ja lopulta vaakatasossa voimakkaan tuulen kanssa! Pakettiauton takaosassa piti olla sateenvarjo mutta mätsäripaikalla ilmeni että eipäs sitten ollutkaan. Siellä siis seisoskeltiin avoimella kentällä kevätvaatetuksessa, joka ennenpitkää meni kirjaimellisesti läpimäräksi. Vähitellen alkoi kylmä kangistaa ja piti ihan asiasta tehden alkaa hyppimään, että sai veren kiertämään. Vähäksi aikaa siitä apua saikin, vaikka epäilemättä sitä näytti ihan ääliöltä x) Tuli puhuttua että ei edes talven yli -30 asteen pakkaset ole tuntuneet näin keljuilta, kastuminen yhdistettynä tuuleen on kyllä se kaikkein pahin. Jos jotain positiivista hakee, niin onneksi mätsärit eivät olleet nurmikentällä! Mönnihän ei kelistä välittänyt, makoili vaan rauhallisesti ja välillä jaloitellessa ravisteli pahimman veden pois turkistaan. Kylläpä itsestä tuntui ihanalle, kun lopulta pääsi autoon asti ja sai laitettua lämmitykset täysille! Kameraa ei kovin kaksisesti tullut ulkoilutettua, joten kummoisia kuviakaan ei ole. En viitsinyt kameraa uittaa, joten en jäänyt oottelemaan sitä täydellistä seisomisasentoa eikä kuvakulmaltaan mitään perrrfectiä juoksukuvaakaan ollut päässyt tallentumaan. Noh, jotain kummiskin...
SM-REK 6-08 SM-REK AVO-07 Taiga Quest Bear "Mönni"
(Alaskans´s Ping Ping of Anadye x SM-REK AVO-07 Polar Speed Lumo)
torstai 2. toukokuuta 2013
Viileän kevään nautintoja
Moni ei-valjakkoharrastaja takuulla manaa viileitä kelejä, odottaen kieli lääpällään kuumaa kesää auringonpaisteineen. Meillä Hallametsässä ei ole nuristu lainkaan, onhan ilmat mahdollistaneet koirien ajamisen. Siperialaiset ovatkin olleet innoissaan jatkuneesta ajokaudesta! Ei tarvitse kuin vähän pakettiautolle päin astahtaa kun neljätoista tarkkaavaista silmäparia ovat kyttäämässä että "minne mennään" ;) Eihän tässä enää mitään kaksisen pitkiä matkoja ole menty, eikä mitään vauhtihurjasteluita. Aina mielessä kuitenkin varovaisuus siitä, ettei yksikään puurtaja pääse ylikuumenemaan. Suoraan pihasta ei ole lähdetty ajamaan vaan pakkaillaan koirat kyytin ja hurautetaan passelin matkan päähän, vaihdellen lähistön metsäautoteitä. Vaihtelua koirille ja siinä samalla itsellekin. Luonto on herännyt talven jälkeen virkeään eloon ja usein ajomatkojen varrelle sattuu jos jonkinlaista pientä häiriötekijää. Mitään härdellejä ei kuitenkaan ainakaan vielä ole koirat keksineet, vaan jatkaneet menoaan sinne minne pitääkin.
Kisakauden jälkeen on taas enemmälti sekoiteltu valjakkoihin nuorempaa ja vanhempaa koiraa. Ruskaa on testattu johdossa yksin ja into pinkeänä se on painaltanut menemään. Myös Mönniä on juoksutettu johtoparissa ja se on hoitanut hommansa tasaisella varmuudella isonkin valjakon keulassa.
Kisakauden jälkeen on taas enemmälti sekoiteltu valjakkoihin nuorempaa ja vanhempaa koiraa. Ruskaa on testattu johdossa yksin ja into pinkeänä se on painaltanut menemään. Myös Mönniä on juoksutettu johtoparissa ja se on hoitanut hommansa tasaisella varmuudella isonkin valjakon keulassa.
Hallametsän Ruska
Hallametsän Ruska & Taiga Quest Bear
Hallametsän Rakka
Hallametsän Railo & Sainen Mutola
Hallametsän Railo
Coastrunner´s Mac Mic Mac
Kevään saapumisen varma merkki on mm. laumalaisten turkkien vaihtuminen tuuheammasta talviturkista ohkaisempiin kesäbikineihin. Osa koirista on jo ehtinyt vaihtaa turkkinsa, osa ei ole vielä edes aloitellut ja osalla on päällä parhaillaan se pahin mahdollinen pölinä. Tässäkin vaiheessa vuotta saa olla tyytyväinen siitä, että koirat ovat ulkokoiria ;) Tähän pahimpaan pölinälaumaan kuuluu tällä hetkellä myös lauman nuorimmainen viikari, Malla, joka täytti vappuna kaksi vuotta. Irtokarvoista huolimatta otin nuoresta huskyneidosta synttärikuvan, joka kerrankin onnistui sangen kelvollisesti.
Coastrunner´s Mac Mic Mac
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)