Pennejen videoterkut

Ja kaikkihan me tiedämme, että kameran linssissä on aina jotain mitä ei kuvatessa huomaa mutta lopputuloksesta kylläkin ;)

Pentujen ensimmäinen autoilu

Tänään pennut pääsivät elämänsä ensimmäistä kertaa autoilemaan. Määränpäänä oli muutaman kilometrin päässä sijaitseva rauhallinen metsäautotie. Lunkiin tyyliinsä Railo-mamma toimi pennuille erinomaisena esimerkkinä automatkalla eikä mitään hankaluuksia tullutkaan. Pennut olivat äärettömän kiinnostuneita ja leikkisiä, kun pääsivät tutkimaan metsän tuoksuja, käpyjä, pieniä puita, irronneita oksia, kanervaa ja kaikkea mahdollista. Railollehan nämä maastot olivat jo entuudestaan tuttuja, ovathan ne treenireittiemme varrella. Mammalle olikin selvästi kiva juttu päästä ulkoilemaan noihin maisemiin.

Railon huippuilme :D Päästäskö jo ulos?!

Sirius vauhdissa

Mikälie tulevaisuuden metsästyskoira Sacra

Sacra kuiskuttelee Saaga-siskon korvaan

Saaga yrittää kilmuta siskonsa selkään mutta menettää tasapainonsa...

...ja lopputulos on tämä...

...mutta matka jatkuu!

Sauron ja Railo innostuivat leikkimään

Tyhjä kuppi on tylsä juttu

"Mitäs tälle tehtäs"

Käpyä oli kiva kannella

Reippailun jälkeen on hyvä suunnata takaisin kotia kohti

Pennet simahti ja kun häiritsevä salamavalokin lähti pois niin torkahti emäkin

Uusi kisakärry

Unohdinkin esitellä kaluston uusimman lisäyksen, joka päätyi Hallametsään viime viikolla. Olemme jo iät ja ajat haaveilleet isompiin luokkiin kelpoisesta kisakärrystä eli toisin sanoen nelirenkaisesta. Kerran jos toisenkin tuli katseltua rahapussin syövereitä ja mietittyä että raaskisiko sitä investoida... Mitään halpojahan nämä vempeleet eivät ole, joten aina meni joku tärkeämpi hankinta sitten edelle. Aina iski piheys (vai pitäisikö sanoa että järkevyys), kun meillä kuitenkin oli tuo pikkuluokkaan eli neloseen kelpaava kolmipyörä. Tuntui älyttömyydeltä sijoittaa nelinumeroinen summa uuteen kärryyn, jolla pääsisi kisaamaan ainoastaan kerran vuodessa -jos silloinkaan. Käytettyjä ei oikeastaan koskaan tuntunut olevan tarjolla tai ei aikakaan just passelia. Mutta sitten... haihattelin Facebookissa että olispa kiva kun olis nelirenkainen ja ei kellään olisi tarjota... ja sitten pätkäisi nettiyhteys. Kännykällä pääsin juuri ja juuri kurkkaamaan tilaani ja mikään muu ei sitten toiminutkaan. Tuskastuneena näin kuinka tilaani vinkattiin että juuri oli yhteen ryhmään tullut myyntiin nelirenkainen ja minä halusin sen näkemättä edes millaisesta oli kyse x) Mutta netti ei kertakaikkiaan vaan toiminut ja kylläpä alkoi ahdistaa että tässäkö se tilaisuus nyt meni ohi suun. Onneksi avuliaisuutta löytyi ja kärry alustavasti varattiin puolestani mulle. Lopulta nettikin alkoi pelittämään kännykän kautta, pääsin näkemään kärryn kuvan, totesin että se on just semmoinen mikä on ollu mielessä ja sain laitettua yksäriä myyjälle. Ainoa ongelma oli vielä se, että kärry oli satojen kilometrien päässä etelässä mutta tähänkin löytyi avulias ihminen joka tarjoutui ohikulkiessaan tipauttamaan kärryn meille. Siinäpä se sitten oli ja kauan haaveilemani nelirenkainen tuli meille :)

Alettiin heti pentujen kanssa mielikuvaharjoittelemaan, ehkä sitten joskus... ;)

Josko me erkkarista selvittäisiin

Sen verran tullut viime päivityksiin survottua vaan pentuja ja painotus ollut kuvapäivityksissä, että täytyy yrittää inspiroitua välillä naputtelemaankin jotain. Viime aikoina on mielessä pyörinyt jo tuleva erikoisnäyttely, joka onkin reilun viikon kuluttua. Parin kaverin kanssa on varattuna mökki näyttelypaikan läheisyydestä, semmoinen pieni johon toivottavasti kaikki mahdumme kivasti koirinemme :) Jälleen kerran olen päättänyt että NYT sitten pakataan hyvissä ajoin, ettei kaikki jää viime hetkeen. Vuosi sitten matkaketjutkin kasattiin vasta mökillä, nyt täytyy kyllä nekin katsella jo valmiiksi! Onhan se sitten paljon mukavampi ja stressittömämpi lähteä matkaan kun tietää kaiken olevan kunnossa. Tosin saapa nähdä että onko näillä ylevillä ajatuksilla varmasti käytännössä sitten merkitystä ja että kaikki olisi oikeasti valmiiksi laitettuna hyvissä ajoin ;)

Tänä vuonna oli poikkeuksellisen hankalaa päättää että minkä verran ja ketä koiria lähtee kehään. Pari vetskua nyt oli helppo päättää: Jolanda lähtee luontevasti mukaan koska se menee ilmaiseksi ja Mönniä haluamme käyttää joissakin näyttelyissä. Uroksia olisi mukava ollut viedä enempikin kehään mutta koska Rakalla on jo kolme sertiä kasassa, tuntui sen ilmoittaminen jotenkin turhalta. Kaikkia muita uroksia pyörittelin mielessä mutta jotenkin vaan jäi syystä tai toisesta päällimmäiseksi semmoinen "nääh"-olo, eikä Mönnin lisäksi tullut muita sitten ilmoitettua. Nartuissa vaihtoehtoja sitten olikin ihan liian kanssa. Jo kauan sitten haaveilin että Railon olisin hirvittävän mielelläni ilmoittanut, koska se on rungoltaan kovasti kehittynyt viime kuukausien aikana. Sattuneesta syystä tämä ei nyt sitten ollutkaan mahdollista ja mammalomalainen saapi huolehtia kasvavista mukeloistaan kaikessa rauhassa ;) Muutkin Ärrät pyörivät mielessä mutta loppujen lopuksi päätin että mukaan lähtee pari ihan muuta. Eli helppo ja avoin Keiju sekä näyttelytilannetta varmasti hurjasti oudoksuva ja arkova Juliska.

Tämän päätöksen jälkeen Juli onkin saanut poikkeuksellisen paljon yksilöllistä huomiota eli käytännössä sitä on kuskattu keskustaan maailmaa katselemaan, ilman ketään koirakaveria. On kyllä niin hassua (tai millä sanalla ikinä haluaisikaan kuvailla), kuinka suuri ero voi koirassa olla riippuen siitä, missä se on ja onko mukana muita koiralauman jäseniä. Julihan on ihan hirmuisen tiitterä ja innokas valjakossa, ehdottomasti yksi parhaita rekikoiriamme, varsinainen aurinko ja todella reipas. Eipä ikinä uskoisi kuinka arasteleva siitä tulee, kun sen ottaa ja vie yksin jonnekin ihmisten ilmoille ja liikenteen vilinään. Tottumattomuuttakin toki, eihän täältä maaseudun rauhasta monestikaan lähdetä asiasta tehden ajelemaan tuonne keskustaan asti vain siitä syystä että talutellaampas nyt koiraa pitkin kylänraittia ;) Eihän tuo tietty huonoakaan tekisi, kun olisi aikaa valjakkotreenien sun muiden lisäksi. Toisaalta taasen kun ajattelee että ainoa tilanne, jossa tuommoinen ujostelu/arkailu tulee yleensä esiin on ainoastaan näyttelykehät... Niin ehkäpä sen asian kanssa voi helpostikin elää ja tärkeintä on, että valjakossa työt sujuu kuten pitää. Se ei haittaa pätkääkään, ettei koiramme välttis ole niitä kaikkien syliin tunkevia -vaikka osa laumalaisista taitaa tämmöisiä ollakin. Mut ei kaikkien tartte enkä pidä sitä minään mittarina.

Juliskaa ajatellen se on kaikin mahdollisin tavoin tosi hauska koira. Kun se tuli meille vähän yli vuotiaana, ei ollut puhettakaan että se olisi hihnassa ollessaan tullut edes rinnalle, saati edelle. Ainoa paikka tuolloin kulkea oli selän takana. Siinä sitä sitten totuteltiin toisiimme, koiran ehdoilla ja kaikessa rauhassa. Minua Juli ujosteli pitkään mutta Mikan kanssa oli nopsemmin sujut. Silti Juli tuntui hyvin nopeasti täysin omalta koiralta, jotenkin vaan omiin käsiin sopii niin loistavasti tuommoiset herkät ja pehmeämmät koirat. Joissa sitten kuitenkin on sopivassa suhteessa sitä kipinää ja tulisuutta kun liinoissa ollaan. Jo aikaisemminkin olen tullut huomanneeksi, että saan aina parhaat tulokset aikaan tuommoisten kanssa. Vuosien varrella laumaan onkin tullut eri ikäisiä koiria, jotka eivät välttämättä ole heti avautuneet mutta ajan kanssa niistä on tullut tosi hienoja ystäviä. Julistakin on kuoriutunut todella iloinen reippailija, eipä siitä muuta "miinusta" voi keksiä kuin tuon arkailun kun se on uusissa tilanteissa ja ainoana koirana. Hyvänä esimerkkinä: Julihan ei ole tottunut esim. lapsiin ja eräänä päivänä se tuijotteli silmät suurina sisarusteni mukeloita, mielellään olisi myös paikalta poistunut. Tuumasin Julille että höpsistä ja eipäs muuten lähdetä mihinkään muualle kun näitten mukeloitten kanssa kävelylle. Ja niinhän me sitten mentiin eikä siinä mitään. Aluksi kyllä yritti kävellä takanani "piilossa" mutta siinä kun vähän matkaa tassuteltiin niin kappas kun alkoi itse mennä edelleni ja lasten vierelle ihan oma-aloitteisesti ja rennolla olemuksella.

Hihnaharjoituksia ajatellen ne ovat edenneet hienosti. Julihan on yksi niitä koiria joita ei käytännössä koskaan tarvitse pitää narussa, siksipä tämä on parasta harjoitusta ennenkaikkea meille ihmisille kun pitää opetella koiralle sopiva tyyli. Julin kanssa parhaiten näyttää toimivan, että se saa mennä tavallista pidemmällä hihnalla. Turhan lyhyellä narulla se alkaa helposti menemään ns. kylkimyyryä ja liikkeet on samalla ihan karmeat. Välillä kylläkin menee myös kova veto päälle, voimaa tässä pikkunartussa on vaikka muille jakaa... Saapa nähdä, kuinka erkkarikehässä sitten käy. Pahin skenaario lienee se, että koko luokan koirien juostessa menee arkuus päälle ja alkaa vetäminen. Toivottavasti yksilöjuoksu edes menisi kuten on harjoiteltu :) Harmi kun ei mätsäreitä ole ollut sopivalla etäisyydellä, niissä olisi saanut hyvää harjoitusta. Toivottavasti nättirakenteinen Juliska kuitenkin esiintyisi edukseen. Toisaalta on ihan hyvä ettei lauantaina ole kuin yksi uros kehässä, jääpi sitten aikaa pyöritellä Julia pitkin näyttelyaluetta. Malttamattomana tässä jo tulee odoteltua, erkkarissa nähdään!

Harjoituksen jälkeen rentouduttiin rustoa narskutellen

Voihan riivaleet!

Ne juoksevat, niillä on hampaat... joita ne osaavat myös käyttää! Ne tekevät joukkohyökkäyksiä ja salakavalasti pujahtavat kimppuusi silloin kun sitä vähiten odotat. Pennuista voi jo sanoa, että ovat ihan Virallisesti Riiviöitä ja Hirrrviöitä! Vai mitäpä tuumaatte...

Ei Sirius, sitä hihnaa EI ole tarkoitettu syötäväksi

Onko Railo-mamma lapsosten kiipeilyteline?

Mamman hampaidenhoitorusto meinasi mennä parempiin suihin

Siriusta kiinnosti vähän isompi herkku

Maailma tullaan valloittamaan vielä!

Hirrrviöillä on tietenkin myös hampaat

Ei ole ainakaan vielä mamman häntä lyhentynyt vaikka yritykset on kovia...

Osaavat ne sitten olla niiiin hellyttäviä...

Railo-mammakin vaikuttaa viettävän sangen rentoa ja onnellista elämää :)

Ässät neljä viikkoa

Hyvin pentupainotteisia päivityksiä on viimeisimmät olleet eikä helpotusta pentukuumeisille ole luvassa nytkään :) Kakarat porskuttaa jo neliviikkoisina ja pikkuhampaita tekee mieli kokeilla jo joka suuntaan. Posetusintoinen Sauron ehti eilen jo hieman makustelemaan rakasta järkkäriäni, fiksu mukelo. Muut keskittyivät katselemaan "mummolan" kukkapenkin reunuksia. Kiinteää ruokaakin nassutellaan jo mielellään, etenkin tytöt Saaga ja Sacra vaikuttavat olevan vallan ihastuneita evästyksiin.

Koska pennuista on tullut aikasta mahdottoman paljon kyselyitä, kerrottakoon myös tänne blogin puolelle että näillä näkymin tämäkin pentue on jäämässä kokonaisuudessaan kotiin. Railohan pyöräytti suorastaan täydellisen kokoisen ja juuri sopivalla sukupuolijakaumalla olevan pesueen :) Mielellään toteamme tulevaisuudessa että millaisia rekikoiria näistä kehittyy.

Hallametsän Sirius

Hallametsän Sauron

Hallametsän Sacra

Hallametsän Saaga