Valkoisesta maasta olemme saaneet nauttia jo jonkin aikaa. Tosin nyt koirat ovat olleet muutaman päivän ajan "pakkolomalla" valjakkohommista, sen verran kierällä jäällä on kaikki pohjat. Ei haluta riskeerata koirien terveyttä, oletettavasti menisivät näillä jäätiköillä helposti nurin ja ties millaisia sairaslomia olisi tiedossa. Eihän koirat tämmöisiä ylimääräisiä vapaita tunnu hirveästi arvostavan, niin kovasti tykkäävät juosta valjakossa. Toki olisikin toivottavaa ettei tämä jäätikköaika veny turhan pitkäksi, mielessä kuitenkin ne talven kisat ja niihin treenaaminen... Eilen tuli jälleen uutta lunta, täytyisi käydä tarkistamassa joitakin lähimpiä ajopaikkoja että miltä näyttää.
Marraskuun aikana olemme päässeet nauttimaan jo vähän kirpakammistakin pakkasista sekä todella kauniista tähtitaivaasta. On se tuo luonto aina vaan niin pysäyttävä... Tätä taidan kerta toisensa jälkeen toistella mutta minkäs teet kun asia vaan on näin :D Opiskeluaikoina tuli kokeiltua myös kaupungissa asumista mutta se ei ollut ollenkaan mun juttu. Mieli kaipasi kovasti luonnon keskelle, jossa on vapautta ja tilaa olla ja elää.
Pakkasten takia on jouduttu elämään myös erinäisten jäätyneiden asioiden kanssa. Toi maa nyt tuli jo mainittua, lisäksi on saanut/joutunut töihin lähtiessä repimään auki auton ovea (jämähti tiivisteistä kiinni), neuvotellut auton lukon kanssa (onneks on lukkosula!) jne. Isoin harmistus on kuitenkin tullut mönkkärin suhteen: etujarrut jämähti täyslukitukseen ja silläpä ei sitten koiria treenata. Viimeisimmät ajot mentiinkin sitten koirien juostessa pakun edessä.
Älkääkä vaan luulko että ne noin lunkisti aina ja koko ajan odottaisi lähtökäskyä! Ettei tulisi vääriä käsityksiä niin kerrottakoon että totuus on jotain ihan muuta ;) Eipä sillä, ovat kyllä jo kovasti alkaneet asettumaan sitten ihan ensimmäisten syystreenien. Ja käytöstapoja niiltä kyllä edellytetäänkin, ei ole suotavaa esimerkiksi liinojen nykkiminen purukalustoa käyttäen tai muu ylenmääräinen turhanpäiväinen riekkuminen. Kisoissa toki kierrokset on korkeammalla mut arkitreeneissä joutavat olla iisimmin. Intoa saavat siis kuitenkin ilmaista, kivaahan tää on :)
Naamakuvat erään treenin jälkeen. Vähän vakavia naamoja kun "kuvausavustaja" rapisteli taustalla makupalapussia ;)
Osa koirista keksi tähän aikaan vuodesta alkaa räjäyttelemään karvastoaan. Mönni on suorastaan aivan kalju, eikä Rakan ja Viirunkaan turkit paljoa sitä muhkeammat ole. No, Viirulla sentään on poskikarvastot jäljellä. Keijulla ja Riitteellä on tupsuja siellä täällä. Hyvähän se on uudet palttoot päälle pukea ennen kunnon talvea.
Välillä on tullut mietittyä, että mitähän muita harrastuksia valjakkoharrastajilla on. Siis semmoisia ei koiriin liittyviä. Onhan tämä elämäntapa, joka helposti vie reilusti aikaa (tai ehkei tuo ilmaisu "vie aikaa" ole edes oikea määritelmä kun kyseessä on kuitenkin elämäntapa...) mutta varmaan jokaisella on myös jotain muuta puuhastelua. Ite oon mahottoman paljon tykästynyt keilaamiseen. Tuli hankittua omat pallot, kengät ja kassi. Vielä oon lajissa ihan täysin aloittelija, joten edessä on vielä varmaan tyyliin miljoona harjoitustuntia jotta voi sanoa tasoaan edes kohtuulliseksi ;) Eikä varmasti ikinä tule valmiiksi. Olen ajatellut tämän lajin tuovan etua valjakkoharrastukseen sitä kautta, että täytyy todella keskittyä siihen mitä tekee ja hermot täytyy hallita paineiden keskellä. Oon aina ollut semmoinen jännittäjä, että oksat pois. Etukäteen on tullut mietittyä että mitenhän noi omat kisastartit onnistuu jännittämisen takia. Koirat kun lukee monesti meikäläisestä näitä jännittyneitä viboja ja imevät itseensä niitä fiiliksiä. Ei hyvä. Eikä hyvä sekään, jos jännityksen takia on jalaksilla kuin puupökkelö ja sitten on Danlerin kanssa rutussa jonkin puun ympärillä tai vaihtoehtoisesti koirat horisontissa. Mut jospa se tästä! Valokuvaaminen on toinen intohimoni, luonnossa samoilun lisäksi mutta nämä molemmat liittyvät niin olellisesti myös koiriin että voikohan niitä tässä yhteydessä edes mainita... Kuntosali, neulominen, hiihto, lukeminen... Alkaahan nuita löytyä ja listaa voisi kovasti jatkaa semmoisilla satunnaisilla puuhasteluilla.
