Vuosi 2013, mennyttä on...

Takana monia muistoja, kokemuksia, tunteita, haasteita, onnistumisia, iloa, surua, onnen hetkiä... Koko elämän kirjo. Ja uusi odottaa jo nurkan takana. Hallametsästä toivotamme onnellisuutta ja iloa tulevalle vuodelle 2014! Kemulin kuvat välittävät rennon rauhallisen mutta kuitenkin leikkisän fiiliksen, jonka vallassa vuoden vaihde meillä sujuu.

Lokoisaa löördaagia tv. Kemppu

Eihän sitä kameraa ole aina mukana mutta kännykkä oli kummiskin. Saatiin siis tallennettua Prinssi Kemuelin posetus alamaisilleen. Päässä tyylikäs kruunu (vaiko tiara?) ja edessä kruununkalleudet. Huomatkaa takana oleva surkeailmeinen alamainen, liekkö Kemppu hirmuvaltias?

Oheinen kuva otettiin Mikan äidin luona eli tulevaisuuden hoitopaikassa. Hyvin nopsasti Kemppu asettui taloksi. Ensin piti vaellella ja katsella että mitäs täällä on, kiipeilykierros naulakkoon piti myös suorittaa ansioituneesti. Siellä takkien päällä olisi ollut hyvä vetää tirsatkin mutta loppupeleissä olkkarin pöytä vei voiton. Kaiken keskipisteeksi toki pitää asettua. Hassu tapaus tämä kissa, ei vaikuta turhia ressaavan.

Katsaus paikalliseen säähän: tulvaa ja peilijäätä. Tämä kännykkäräpsäisy on pihatieltä.

Vuodenvaihde lähestyy vääjäämättä, taitaa mustalla maalla alkaa vuosi 2014.

Siriuksen jouluterveiset

Toinen maailmalle lähtenyt Ässäkasvatti laittoi pyynnöstäni kuulumisia ja ne tulivat juuri passelisti näin joulunpyhiä piristämään :) Kuvien kera, tietenkin. Siriuksen lisäksi laumassa asuvat siperianhuskyt Leimu (Jääsilmän Blazing Pride) ja Haiku (Winter Chaos Celestron Advanced) sekä alaskanhusky Seita. Kerran olemme päässeet Siriuksen tapaamaan luovutuksen jälkeen, tulevaisuudessa varmasti useammastikin. Kuvien perusteella siitäkin on kehittymässä oikein komearaaminen siperialainen!

"Terveiset Siriukselta.

Olin jo omasta mielestä aikapoika lokakuun lopussa kun Sari ja Mikko hakivat minut uuteen kotiin. Vähän kuitenkin ensin arvellutti. Aika paljonkin. Isä on epäilijä, joten minäkin olen. Mutta täällä kodissa en enää niin paljon muista epäillä – kun täällä on kavereitakin joiden kanssa pöhellän pitkin pihamaata.

Alkuun piti testata uusien omistajien halukkuutta ja livahdin kankaalle puoleksi vuorokaudeksi. Kyllä ne haki minua. Seurailin piilossa kuinka porukat pyöri taskulamppujen kanssa ympärillä. Yön jälkeen tuli nälkyys, joten vapautin etsijät piinasta.

Niin ne kaverit. Täällä kaksi tyttöä ja iso poika. Kutsuvat tyttöjä Seitaksi ja Haikuksi ja iso poika on Leimu. Tyttöjen kanssa onnistuu kisailu, mutta Leimua en oikein uskalla vielä retuuttaa niskakarvoista. Seita varsinkin sietää minua hyvin, vaikka sillä on liian vähän karvaa missä roikkua. Se on joku Huskyn kaltainen, muttei kuitenkaan oikea meikäläinen. Mutta hyvä tyyppi.

Uusia ihmisiä vähän epäilen mutta onneksi jokaisesta kodista, missä olen käynyt, on sohva. Se on hyvä turvapaikka. Jouluna kyllä tuntui että nyt on lapsi nakattu altaan syvään päähän, mutta selvisin aika hyvin ihmispaljoudesta. Ja uusien ihmisten kanssa oleilu on kuulemma minulle hyväksi.

Kaikkiaan minulla menee hyvin. Piha on iso, tarhat asialliset, ruoka hyvää ja sitä on tarpeeksi. Tulisi vain oikea talvi – mitä järkeä tätä turkkia muuten on kantaa päällä."

Tervetuloa Hallametsään, Amurin Kemuel!

Kemppu-Kemuli the Siberian kotiutui meille muutama päivä sitten Hollolasta Amurin -kissalasta. Siperiankissa on ollut haaveissamme jo parin vuoden ajan ja monet kerrat tämän ajan kuluessa onkin tullut tutkittua kasvattajien kotisivuja ja rotuyhdistyksen juttuja. Toisena komeana kissarotuna myös maine coon on ollut tutkinnan kohteena, kuitenkin tässä vaiheessa siperialainen on tuntunut enemmän "omalta". Kuitenkaan cooneja ei ole täysin unohdettu tulevaisuutta ajatellen. Kun Harmi-ragdoll jouduttiin päästämään autuaammille tassuttelumaille, ajattelimme alun perin viettävämme talven ilman kissaa ja että katselisimme paria pentua ensi keväälle. FB-ryhmiä seuraillessa tuli ihasteltua kiinnostavia yhdistelmiä, kauniita myytäviä pentuja ja niiden seassa havaitsimme myynti-ilmoituksen komeasta vähän vaille puolivuotiaasta kollipojasta. Ilmoitus, joka aluksi tuli ignoorattua sillä ajatuksella että keväällähän me sitten vasta ja luovutusikäistä pentukaksikkoa... Vähitellen tuli huomattua pieni positiivinen päähänpinttymä tuota komistusta kohtaan, olihan se vieläpä kissalasta, jota olin erityisesti seuraillut. Perehdyin vielä tarkemmin tuon kollipojan taustoihin ja kun hyvältä näytti niin eihän siinä muu auttanut kuin laittaa tiedustelua menemään ;) Mietintämyssy piti laittaa kovasti päähän kun loppupeleissä Kemppu olikin vielä vapaana. Sinällään Kemuli tuntui monilta osin ihan omalta, lähinnä pohdimme että kuinkahan tuon ikäinen kissa sopeutuisi uuteen kotiin ja mitä haasteita eteen tulisi. Aikaisemmat kissammehan ovat kaikki tulleet pentuina. Niin moni asia kolahti kohdilleen Kemulin kohdalla, että emme antaneet iän tulla esteeksi ja toivotimme Kempun tervetulleeksi Hallametsään :)

Ajomatka eteläiseen osaan maata on pitkähkö, joten sovimme yöpaikasta Satun luokse. Samalla pääsimme tapaamaan Sacraa, Mutolaa ja Nomea. Ajomatka oli osittain aikamoinen painajainen: keli oli satavan rännän takia todella kurja ja autoja oli liikenteessä tosi paljon. Pysähdyksiä piti ottaa matkan varrella useampia ja olimme perillä Iitissä vasta myöhään illalla. Rankasta väsymyksestä huolimatta jälleennäkeminen oli liikuttava: Sacra ei meinannut nahoissaan pysyä ja oli varsinaisena kylkiäisenä. Oli mukava nähdä kuinka hienoksi siperialaiseksi Sacra on kasvamassa ja kehittymässä. Värityksen muokkautumista on jännä seurata edelleen: kajalia on tullut silmien ympärille entistä enempi ja esimerkiksi toiseen korvaan oli tullut enemmän mustaa. Aina yhtä hurmaavia vetskuja oli myös mahtava nähdä, perjantai-iltana ruoputimme niitä vähän lyhyemmän aikaa pimeydessä ja lauantaipäivänä sitten enempi. Lauantaina otin myös kuvia. Vetskut olivat niin pirtsakoina ja etenkin Mutola intoutui leikkimään lapsenlapsensa kanssa. Nuorempien laumanjäsenten temmeltäessä keskenänsä oli myös vauhtia!

Lauantaina suuntasimme Iitistä Hollolaan Kemulia noutamaan. Pääsimme samalla tutustumaan sen lähisukulaisiin, aivan ihastuttavia kissoja. Aikapäiviin ei ole ollut mahdollisuutta hellitellä pieniä kissanpentuja, nyt pääsi tästäkin harvinaisesta herkusta nauttimaan :) Kemulista sai hyvän vaikutelman heti alkuunsa, se tuli niin reippaasti hakemaan rapsutuksia ja kyöhnäsi luona. Automatka kotiin sujui todella hienosti, vaikka tunteja kului luvattoman paljon. Tuli nimittäin vielä huonompi keli kuin edellisenä päivänä... Muutaman kerran jutusteltiin Kemulin kanssa mutta muutoin se vain rauhallisesti makaili, yleensä silmät ummessa.

Kemppu on osoittautunut olevan aivan mahdottoman hurmaava nuori koltiainen. Se rrrrrakastaa huomiota, rapsutuksia, hakeutuu lähelle mutta on sopivassa määrin myös itsenäinen. Ruokahalu on erinomainen ja tuntuu suorastaan ihmeelliseltä kun on kissa johon uppoaa noin hyvin myös raakaruoka. Harmihan oli äärettömän nirso, mikään ei meinannut kelvata ja takuulla tuli muutama harmaa hius kuontaloon tämän takia. Raakaravinnon lisäksi Kempulla on luonnollisesti tarjolla myös kuivaruokaa, jota se rouskuttelee välillä. Yllättävän nopeasti kotiutuminen ja rutiinit ovat alkaneet muodostumaan: raapimispuu on otettu omaksi, hiekkalaatikkopaikat on sisäistetty jne. Luonteeltaan Kemuli vaikuttaa tosi hienolta kissalta, eikä ulkoista kauneuttakaan voi moittia -päinvastoin :) Kunhan vielä on hieman paremmin päästy eteenpäin kotiutumisessa, käydään visiitti eläinlääkärillä kastraation merkeissä ja kun siitä on Kemppu toipunut, on sille tarkoitus kevätpuolella katsella myös leikkikaveri.

Koirien kanssa on vietelty vähän hiljaiseloa. Treenit ovat edelleen katkolla suorastaan vaarallisten jäätikkökelien takia. Saahan nähdä millaiseen kuntoon kisoja ajatellen tässä koirat saadaan... Fiilikset ei ole kovin hyvät mutta eihän tässä mikään auta. Koirille jouluntoivotuksena teimme iiison vuoallisen joulupuuroa (Oscarin puuroaineksista), siihen runsaasti lihaa ja muita lisukkeita. Eivät tainneet koiruudet kovin malttaa edes makustella, niin pikana nassuttivat kaiken menemään ;) Rennolla mielellä jatkamme pyhien viettoa, kynttilöiden, roihujen sekä joulukuusen valojen keskellä.

Rauhallista Joulua!

PS: Hallametsään on tullut uusi siperialainen! Tiedot kotisivuilla, blogiin tulossa lisää juttua kunhan ehtii kirjoittamaan.

Terkkuja Sacralta!

Sacran omistajan ja vetskujen hellittelijän Satun kanssa olemme paljon yhteyksissä ja pyynnöstäni hän laittoi kuulumisia teille muillekin jaettavaksi. Lisäksi kiitettävä määrä kuvia, jotka on ottanut joko Satu Ihalainen tai Kirsi Laaksonen. Sacran lisäksi laumassa vaikuttavat siperianhuskyveljekset McAhon John Black & McAhon Jameson (jotka ovat Mutolan ja Nomen "lapsenlapsia"), huskynpuolikas Taavi sekä meidän Mutola ja Nome opetusmestareina.

"Terveiset Iitistä

Sacra asustaa Iitissä, pienessä kuuden koiran laumassa, tittelinään prinsessa Sacra ;) Kuningattaren virkaa hoitaa Sainen Mutola, joka on opettamassa

lapsenlapsiaan hallittuun rekikoirailuun.

Toiveissa oli että rakennekuvakin saataisiin otettua, ihan ei onnistunut, mutta tässä kuitenkin muutama otos Sacrasta 4kk ikäisenä ja 4,5 kk ikäisenä.

Laumaamme Sacra sopeutui hyvin. Kaikkein rohkein Sacra ei ole, mutta tämä oli tiedossa ja sitä ollaan työstetty. On kuitenkin oppivainen tyttö, ja kun tajuaa mitä halutaan niin asiat onnistuvat yleensä erinomaisen hyvin.

Ensivuoden puolella vielä ennen lumien (jotka toivottavasti myös tänne saapuvat :P ) lähtöä on suunnitelmissa sovittaa hiukan valjaita päälle ja pieniä valjakkokokeiluja,

tässä asiassa toivon että sekä emänsä Railon ja isänsä Säkin geenit pääsevät täysiin oikeuksiinsa :)

Lunta ja joulua odotellen
Satu ja Sacra

Ps. Nome ja Mutola lähettävät terkkuja, ovat viihtyneet ja hoitaneet "virkaansa" taattuun tyyliin. Ruoka on hyvää ja jos jotain negatiivista pitää sanoa niin lapsenlapset (ne peevelin nulikat) ovat välillä rasittavia ;) Mutola on myös vapaanajuoksutuksissa välillä "taantunut" oppilaittensa tasolle, ja riekkunut kunnolla epä-kuningatarmaiseen tyyliin :D "