sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Ämmien syntymä

Tasan kaksi viikkoa sitten eli 13.4.2014 syntyi laumaamme Mönnin ja Ruskan pienokaiset. Ruskan maha oli valtava ja liikkuminen oli sillä tyyliin pyörimistä eteenpäin. Koskaan aikaisemmin ei yhdelläkään nartullamme ennen synnytystä ole ollut tuollainen vyötärönympärys, joten pistihän se jännäämään että kuinka kaikki sujuu. Mieleen tuli kaikenlaisia uhkakuvia: entäs jos kohtu ei mahdu supistelemaan jne. Synnytykseen valmistauduttiin niin hyvin kuin mahdollista, vaikka lopullisen työn hoitaminen sitten kuitenkin jäi tulevalle mammalle.

12.4.2014

Lauantaiaamusta lähtien piti Ruskan seurana olla kodinhoitohuoneessa, pentulaatikon vierellä istuen. Se tuntui tarvitsevan henkistä tukea ja seuraa tosi paljon, välillä kiipesi kokonaan syliin ja oli rapsutuksia vailla. Hieman oli levottomuutta ilmassa, eikä pentuloota vielä tässäkään vaiheessa tuntunut ihan omalta. Kävimme noutamassa pentulaatikkoon pohjamatskujen päälle kerroksen rutirexiä, joka on tuttu kuivikemateriaali Ruskalle ja tämähän olikin hyvä idea: Ruska alkoi tekemään keskittyneen näköisenä pesää ja kellahti tutun kuivikemateriaalin päälle makoilemaan. Toiseksi vaihtoehdoksi lekotteluun oli myös kuljetushäkki, jonka pohjalla oli vastaavat kuivikkeet. Välillä tämä luolamaisempi vaihtoehto oli myös mieluisa paikka maata mutta varsinainen pentuloota vei kuitenkin loppupeleissä voiton. Sitten vaan odoteltiin, odoteltiin ja odoteltiin... Paljon käytiin päivän mittaan jaloittelemassa Ruskan kanssa, välillä kävin itse oikaisemassa hetkeksi selkääni joka jäykistyi aikalailla tuntikausien lattialla istuskelusta. Mika kävi muiden töiden ohessa välillä viettämässä aikaa Ruskan kanssa, jolloin sain levähtää hetkisen. Välillä Ruska nukkui sikeästi mutta tokihan se heräsi heti, jos itse yritti lähteä torkahtamaan. "Vahdinvaihto" Mikan kanssa tehtiin aikaisin lauantain ja sunnuntain välisenä yönä, jolloin Mika oli ehtinyt nukkua muutaman tunnin ja vastavuoroisesti itse pääsin unten maille kirjaimellisesti heti kun iskin pääni tyynylle.

Parin-kolmen niin kovin lyhyen tunnin jälkeen havahduin syvästä unesta sinnikkääseen ravisteluun. Unet karisi äkkiä silmistä kun kuulin kysymyksen "tuletko seuraamaan synnytystä" ja hiivin nopeasti mutta rauhallisesti takaisin tutuksi tulleeseen kohtaan pentulootan vierelle. Ruska ei huomioinut lainkaan tuloani, vaan nuoli tomerasti pientä märkää tummaa myttyä. Tuoreen emon ilmeet olivat hellyttävät, ensimmäisen pennun kanssa voisi kuvailla näin inhimillistäen että mukana oli hieman hämmennystä, äärettömän paljon uteliaisuutta, ihmetystä ja sitten se jokin alkukantainen vaisto siitä, kuinka pitää toimia. Pennun synnyttyä lootasta poistettiin rutirexit, käytiin lyhyellä rivakalla kävelyllä, emo joi ja söi hieman ja sitten jatkettiin ajan päästä seuraavan synnytystä. Täytyy tunnustaa että siinä väsymystilassa tuntui ihan hirmu liikkikseltä seurata, kuinka luontevasti kaikki hoitui ja kuinka luonnollisesti Ruska rikkoi kalvot, puhdisti pennut jne. Tunnit kuluivat ja pentuja syntyi tasaiseen tahtiin. Lopulta syntyi viimeinenkin ja lukumääräksi tuli kaikkinensa seitsemän: yksi naaras ja huikeat kuusi urosta. Siinä oli Ruska tosiaan kuunnellut toiveeni, että niitä uroksia saisi nyt lopultakin syntyä voimanpesäksi valjakkoon! Lukumäärän puolesta tuli jo tokaistua että saapahan nähdä mikä "Lumikki ja seitsemän kääpiötä" -pentue tästä oikein tulee ;)

Pennut syntymän jälkeen 13.4.2014

Ruska on toiminut pennuilleen erinomaisena emänä, se hoitaa ja hoivaa mukulat huolellisesti. Ruoka ja vesi uppoaa todella hyvin ja liikkumassa se käy mielellään. Pennut syntyivät hyvin samanpainoisina ja ne ovat myös kasvattaneet painoaan tasaisesti. Silmiä on jo availtu ja viipottaminen on alkanut. Pentuja on hauska seurata kun ne ovat aktiivisena, hännät tutisten tassutellaan eteenpäin. Välillä hupsahdetaan nurin ja sitten taas jatketaan matkaa. Eilen videokuvasin pentujen touhuja myös pentulootassa, videoinneissa on lootassa vielä matalat reunat. Tänään pitikin laittaa reunoihin jo korotukset, kun muutama toimelias kaveri kipusi yli ja päätyi lattialle valittamaan kovaa kohtaloaan ;)







Tästä se siis lähtee! Pennuille on ajan kanssa tuumailussa nimet, joitakin oli jo etukäteen ajateltuna mutta loppupeleissä niistä tuli raakattua paria lukuunottamatta kaikki. Koska pentueen jäsenet tulevat alkamaan M-kirjaimella, on tämän pentueen yhteinen kutsumanimi Ämmät. Hyvää jatkumoa Ärrille ja Ässille, Koothan oli siinä välissä vähän omanlaisensa ;)

lauantai 19. huhtikuuta 2014

Töttöröö

Meillä on ollut jo pidempään suunnitelmissa alkaa leikkauttamaan koiria, jotka eivät "värkkejään" suvun jatkamiseen tarvitse. Käytännössä tämä helpottaa monessa asiassa: nartuille ei tule kohtutulehduksia, juoksuajat helpottuvat kun on vähemmän juoksuilijoita, uroksia ja narttuja pystyy huoletta tarhaamaan keskenään jne. Maanantaina matkustimme Nivalaan, Eläinklinikka Niveleen, jossa operoitiin Säkki, Juli ja Routa. Leikkaukset sujuivat hyvin ja positiivista oli, että operoimisten aikana sai olla katsomassa mitä tapahtuu. Ei tarvinnut niin paljoa sitten stressata että mitenhän menee ja mitähän siellä tapahtuu ;) Toipuminen on jokaisella koiralla lähtenyt sujumaan mainiosti. Vauhtia on toipilailla ollut vanhaan malliin jo heti leikkauspäivän illasta lähtien... Piti jo hillitä menoa. Nartuille sai panttia vastaan kätevät suojapuvut, lämpimästi suosittelen ainakin tämmöisille kuraisille keleille! Muovitötteröt ovat olleet ärsyyntymisen kohteena sekä ihmiselle että epäilemättä myös koirille. Jälleen kerran on todettava että onneksi on jesari! Jatkoa ajatellen päätimme hommata tämmöisten tilalle toimivammat, positiivista palautetta on kuulunut Nallen polku ja eräompelun mallista. Hätävaraksi saimme käsiimme yhden puhallettavan mallin, joka kiikkuu parissa kuvassa Roudan kaulassa.













perjantai 18. huhtikuuta 2014

Pohjoisen reissu

Maaliskuun viimeistä viikonloppua vietellessä pyrähdimme pitkän viikonlopun merkeissä mökkeilemässä Kuusamon seudulla. Loma-Lopotti tarjosi mainion majoituksen meille muutamalle valjakkoharrastajalle. Menossa mukana oli mm. kasvattimme Sirius omistajansa Sarin kanssa. Komea nuori rotunsa edustaja on Siriuksesta kehittynyt! Reissusta tuli melkein pentueen tapaaminen, kun 3/4 oli paikalla, ainoastaan Sacra puuttui.



Mökillä koirat pääsivät pitkästä aikaa matkaketjuihin, tämä oli ensimmäinen tosiharjoitus Ässäsisaruksille. Hienosti meni niilläkin ja muuthan on jo konkareita. Matkaketjuun sai tilan vuoksi järkevästi laitettua kuusi koiraa, joten yksi reissaaja sipaistiin kiinni autonrenkaaseen. Tuttua touhua sekin, kun usein kisapaikoilla koirat niin kiinnitämme.







Illalla nautimme takkatulesta, yhdessäolosta ja mukavasta jutustelusta.


Lauantaina pyörähdimme Kemijärjen ryhmänäyttelyssä, jossa tuomaroimassa oli Pekka Teini. Ilmoitettuja koiria oli meiltä tällä kertaa Mönni ja Keiju. Harjoittelin Keijun kanssa kehässä esittämistä ja kohtuullisestihan tuo sujui vaikkakin kehä oli turhan pieni. Keiju sai käyttöluokasta tuloksen EH3 ja Mönni puolestaan veteraaneissa hienosti ERI1 SA PU3 VET-VSP. Kehien jälkeen kuvasin molemmat osallistujan pikaisesti, en jaksanut sen kummemmin hioa jalkojen hienouksia sun muita... Tämä vähän näkyykin lopputuloksissa ;)



Näyttelyn jälkeen kurvasimme mökin kautta testaamaan seuraavan päivän kisauran. Nämä kuvat kiteyttää tunnelman hyvin: lopultakin LUNTA, jolla porukka pääsi juoksemaan!






Sunnuntaina ollut kisapäivä oli huikaisevan aurinkoinen ja kaunis päivä. Oli upeaa nähdä kaikenlaisia valjakkokoiria kisainnossaan, täyttä tulta ja tappuraa! Vastaavia tapahtumia pitäisi olla enemmänkin, kuten tämä epävirallinen Kuusamosprint. Sinne mahtuivat kaikki samalle uralle sulassa sovussa: pystykorvaiset, luppakorvaiset, rodulliset, roduttomat jne. Niin marginaaliporukan harrastus tämä kuitenkin on, etenkin kilpatasolla, että suvaitsevaisuutta tarvitaan sekä yhteen hiileen puhaltamista yli roturajojen! Julkinen kuvakansio Facebookista löytyy täältä ja alla muutama kuva omasta porukasta.

Valjakossamme juoksivat johdossa Hallametsän Railo & Taiga Quest Bear, pyörässä Sainen Xcalibur & Arktisk Storm Chuck. Mönni päätettiin laittaa kisakeulaksi juuri ennen valjastusta, varmasti uros hoiti työnsä eikä ohituksissakaan ollut hankaluuksia. Tokihan se on hyvin kokenut kisakoira, vaikkei johdossa ole välttämättä juossut kilpailuissa tätä ennen.






Kisailujen jälkeen kävimme tutustumassa Hidden Trail -kenneliin, jonka jälkeen nautimme Kuusamon Tropiikin altaista. Rentouttavaa! Tästä matka jatkui Suomussalmelle Zilivonkkelis -kenneliin, jossa myös yövyimme kun tasasimme ajomatkaa kohti kotia. Pääsimme jälleen valjakoimaan, reen edessä juoksi myös mm. grönlanninkoiria sekä alaskanhuskyja. Oli huikean jännittävä kokemus ajaa isommalla valjakolla, joka ensinnäkin oli täynnä vieraita koiria ja sitten kun yli puolet oli vieläpä supervahvoja grönskejä! Olin ihan onnessani kun pääsin lisäksi kurvailemaan omalla kisareellä, ensin nelosella ja vauhdin hurmassa myös kuutosella. Olisin voinut ajaa vaikka kuinka kauan mutta kotiin oli vain lähdettävä jatkamaan. Kotimatkalla piipahdimme lisäksi ohimennen Icesmile´s -kennelissä Ristijärvellä. Seuraavat kuvat on Zilivonkkelis -kennelistä:










Reissu oli kaikkinensa ihan todella voimia kuluttava ja raskas, eikä vähiten runsaan autossa istumisen takia. Kuitenkin siitä sai niin paljon hyvää mieltä, rikastavia kokemuksia, pääsi näkemään hienoja koiria, tapaamaan vanhoja ja uusia tuttuja... Kannatti ehdottomasti lähteä :)

lauantai 12. huhtikuuta 2014

Likimain kaunotar

Kuulumisien kirjoittelut laahaavat pahasti jälkijunassa, yritän piakkoin saada uusimpia tapahtumia rustailtua. Kerrottakoon tällä kertaa lauman uusimmasta tulokkaasta. Viikko sitten Jyväskylästä, kasvattajansa luota, kotiutui hurmaava siperiankissaneiti Armi (FI*Likimain A Beautiful Lie). Hyvä etten tasajalkaa hyppinyt, kun kävi ilmi että juuri tämä pentu on meikäläiselle saatavissa! Olihan se heti syntymänsä jälkeen juuri se yksilö, jonka otsassa koreili M-kirjain (eikös toi oo jo suorastaan polttomerkintä ;) ) ja joka väritykseltään oli just niin upea. Toki kaikki muutkin pennut olivat kauniita ja hurmaavia mutta tässä oli sitä jotain. Kun musiikkiaiheisia nimiehdotuksia sai laittaa menemään, heitin ilmoille ajatuksen että entäpä jos joku olisi erään bändin kappaleen mukaisesti A Beautiful Lie. Yhdistettynä kissalan nimeen, tuli tästä vieläpä hauska nimileikki. Liekkö miten suuri sattuma vai kasvattajalta täysin suunniteltu juttu, että tämä ehdotus tuli juuri M-kirjaimella polttomerkitylle tyttöselle. Jollain lailla sitä alkoi tämän jälkeen entistä enempi toivoa että voi kun juuri tuo olisi tuleva Hallametsäläinen. Ja näin onneksi kävi!

Tosi iloinen saa olla näiden molempien kissojemme luonteista, aivan upeita tyyppejä. Armikin vain tuli, näki ja valloitti kodin ja sydämet. Häntä tomerasti pystyssä se uteliaana tutki uuden kodin joka nurkan, ruoka ja juoma maistuivat erinomaisesti, hiekkalaatikkoasiat hoituivat niinkuin ei mitään ja siinä sivussa on haettu yhteinen sävel Kempun kanssa. Kemppu oli aluksi suurin silmin tuijottelemassa että mikäs se tämä tyyppi on ja kovasti kuristen ja turisten seuraili uteliaana pienemmän kirmailuja. Hauskan näköistä on seurailla tämän kaksikon juoksenteluja: välillä edellä ryntää häntä tötteröllä pienempi versio ja sitten yllättäen roolit vaihtuvat ja paksuhäntäinen Kemppu rynnistää tuli takapuolessa pikkuhirviötä karkuun :D Nopeasti pikkukisulille kehittyi alter ego: siinä missä ihanainen Armi on herttainen, rauhallinen ja suloinen, on Pikku-Iita täyttä tulta ja tappuraa sekä riivalemeininkiä!

Mielenkiinnolla odotamme tulevaisuutta näiden siperialaisten kissaversioiden parissa. Suunnitelmissa on jo näyttelykäyntejä, alustavia suunnitelmia ulkotarhasta sun muuta.