sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Muisteloja...

Kasvatinomistajamme Miia laitteli muutaman kuvaamansa otoksen, jotka on otettu viime vuoden alkupuolella. Voi kuinka on ikävä tuollaisia lumisia kelejä... Kilpailuna oli Powerline Sprint 9.-10.2.2013 ja paikkana oli Rautavaara. Valjakon johdossa juoksi tuttuun tapaan kasvattimme Hallametsän Ruska ja Hallametsän Railo. Pyöräkoirina voimailivat puolestaan Sainen Xcalibur ja Arktisk Storm Chuck.




Pikkukissien nuuskuttelua

Käväisimme pikaisella rentoutumislomalla Jyväskylässä nyt viikonloppuna. Samalla piipahdimme myös Likimain-kissalassa ihastelemassa Armin puolisiskoja. Oman osansa ruoputuksista saivat toki myös muut talouden kissat, joista sukua Armille ovat emä Stella sekä sisko Rosanna. Tämmöiset kasiviikkoiset karvakerät ovat kyllä täysin vastustamattomia!








lauantai 29. marraskuuta 2014

Työpaikan tuulia

Toisinaan on mahdollista ottaa Katti kurkkaamaan työpaikalle, ei toki koko päiväksi mutta vierailemaan. Hyvää vaihtelua rauhalliseen arkeen, kun näkee paljon eri ihmisiä. Tällä kertaa harjoiteltiin myös työrukkasen tuotetestaajana oloa: tapporavistuksia ja sisusten repimistä. Hyvin kesti rukkanen Kattin käsittelyn! Kuvan perusteella tämä maraKatti on myös jokaisen malminetsijän unelmakoira ;)

Leppoisata viikonloppua!



sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Ämmät terkkuilee!

Pitkän aikaa ollu mielessä että pitäs uudistaa M-pentujen kuvat kotisivuille. Niillähän on ollu kuukausikaupalla ihan vaan ne pikkupentukuvat, jotka eivät enää tässä vaiheessa kerro kakaroiden nykykropista yhtään mitään. Sattuneesta syystä tätä hommaa on siirtänyt aina vaan, ihan siitä syystä kun tuonkin ajan on voinut käyttää paljon rennommissa merkeissä. Edustavat rakennepönötykset + kamera = ei rentouttavaa -tämän taidamme kaikki tietää :D Kakaroita ei ole harjoitettu tämmöisiin mitenkään, joten tämän näkee myös lopputuloksessa. Ihannehan olisi saada koirat seisomaan mahdollisimman luonnollisesti ja rennosti, jotta runkojen pituudet ja kulmaukset tulisivat esiin semmoisina kuin ne todellisuudessa ovat. Käytännössä tämä todella harvoin onnistuu... Useimmiten etukulmaukset häviävät täysin, takajalat ovat rungon alla, takakulmauksista ei ole tietoakaan tai ne ovat ylikorostuneet, seisotaan runko lyhyenä tai sitten takajalat niin takana että selkälinja laskeutuu luonnottomasti, pää on joko liian ylhäällä tai alhaalla jne. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Tässäpä kummiskin pönötysotokset, yksikään ei ole mielestäni kovin onnistunut kun näitä edellä mainittuja käytännön esimerkkejä löytyy joka rakennekuvasta. Naamat sentäs onnistui ;) Vinkkejä rakennekuvien ottamiseen saa kyllä laittaa vaikka kommentin kautta, jos jotain jekkuja on huomannu toimivaksi.

Hallametsän Minerva


Hallametsän Moria


Hallametsän Melkor


Hallametsän Manala


Kakaroiden fiilikset näitä kuvia ottaessa oli semmoiset että Minervaa ja Moriaa ei olis voinu vähempää kiinnostaa, Melkorilla vauhti päällä ihan liikaa ja Manala venkoili joka suuntaan ja oli just hypähtämässä eteenpäin kun tuon otoksen nappasin. Ai miten niin kroppa jännittyneessä asennossa, ei kai :D Yrittäkää siis kestää Manalan järkyttävät takakulmaukset, Melkorin takajalat rungon alla sun kaikki muut... Parempaan ei nyt yksinkertaisesti vaan kyennyt! Näissä iloittelukuvissa kakaroiden persoonat tuleekin paremmin esiin.









perjantai 21. marraskuuta 2014

Jäätävää...

Viime aikoina ei fiilikset ole ollu mitkään maailman parhaat valjakkoharrastusta ajatellen. Hyvin edenneet syystreenit tyssäsi pahemman kerran Jämin kisojen jälkeen, kiitokset kuuluu huikaiseville jäätikkökeleille. Koiria on ajettu silloin kuin on pystytty, välillä on päästy ajamaan ihan normaalissa aikataulussa mutta pahimmillaan vain kerta viikossa. Pääkallokelit on niin metsäautoteillä kuin myös kylätiellä, mihinkään ei olla päästy. Koiria ei todellakaan huvita rikkoa, joten ei ole auttanut muuta kuin malttaa. Lämpötilat on sahannu nollan molemmin puolin, välillä on satanut vettä ja välillä räntää. Huokaus. Maanpinnan jäätymisen lisäksi on jäässä ollu myös mönkkäri, ne harvat ajot mitä on päästy menemään on edetty auton kanssa. Koska paku on edelleen "telakalla", on liinat isketty kiinni farmariin. Mokomassa on vetorenksu vasemmalla reunalla eli ihan väärällä puolen! Meillähän koirat on opetettu juoksemaan nimenomana oikeassa reunassa tietä. Pienempikokoisempi pyöräkoira onkin helposti hupsahtanut pääliinan väärälle puolelle ihan vahingossa aina välillä. Noh, nämä hienosäädöt nyt sinällään toki ollu vähän sivuseikkana ja iloinen on saanu olla ylipäänsä siitä että on päässy vetohommiin.

Sen verran on joutunut jättämään ajoja väliin, että on pitänyt miettiä lisäksi tulevan kauden kisakalenteria uusiksi ainakin alkukauden kohdalta. Kysymysmerkkinä on, lähdemmekö Robur Sprintiin. Se olisi toki SE mahdollisuus ajaa kasiluokassa edes joku kilpailu tänä kautena. Mutta toisaalta: onko ideaa lähteä rämpimään puolenkuntoisilla koirilla. Treenit on nyt todellakin ihan liian myöhässä, kilometrejä aivan liian vähän, vauhteja ei lainkaan. Nooh, näillä taplataan etiäpäin ja katellaan mitä kausi tuo tullessaan! Kameraa en ole jaksanut tulla pimeydessä raahata mukana, tässä kuitenkin yksi poikkeuksellinen kerta josta peräperspektiivi.


keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Nordysak Show Cats Dont Dance "Katti"

Espoon kissanäyttelyreissulla hyödynnettiin kimppakyytiä muutoinkin kuin pelkästään kissamaisissa merkeissä. Samalla reissulla kävimme koukkauksen Janakkalassa, luonnollisesti koiramaisten juttujen takia. Sieltä laumaamme valikoitui hurmaava siperialaisneitonen Nordysak Show Cats Dont Dance, jonka kutsumanimeksi ensin mutustelin että olisiko tämä Kisu. Varsin nopeasti tuli selväksi että tämä rempseä ja äärettömän energinen pentu tarvitsee jonkin vähemmän söpön nimen. Koska pentu oli varsinainen marakatti, siitä tulikin ihan kunnon Katti.



Tiedä sitten, kumpi valitsi kumman: minä Kattin vai Katti minut... Nimittäin siinä missä hädin tuskin ehdin mennä lattialle istumaan, kipitti pentu täyttä vauhtia suoraan syliini ja kiipesi siihen niinkuin oltaisiin oltu vanhojakin tuttuja. Siinä missä punaturkkisiskonsa nappasi lelun suuhunsa ja lähti pitämään omaa kivaa vähän omiin oloihinsa, pärräsi mustanpuhuvan värinen likka koko ajan ihmisten luona -ja sata lasissa! Vaikka ennakkoon tuskailin valinnanvaikeutta, ei moista todellisuudessa ollut. Todella nopeasti tuli selväksi että tuo suorastaan ylivilkas, ihmisten välillä pomppiva pennunpallero on aivan ehdottomasti Hallametsän laumalainen!




Luonteeltaan kakara on osoittautunut olevan aivan uskomattoman avoin ja rohkea. Tähän mennessä Katti on vieraillut kummassakin "mummolassa", naapuripitäjässä kauppareissulla ja tänä aamuna myös työpaikallani. Vieraitten ihmisten luokse mennään häntä heiluen ja hirmu innolla, niillekin pitää näyttää kuinka vauhdikasta on elämä ;) Työpaikalla Katti kirmasi huoneista toiseen tutustelemaan, pitkä käytävä oli mahtava spurttauspaikka ja neukkarissa piti käydä laukkaamassa tuhannen lujaa. Myös pari vierasta morjestettiin ohimennen. Rapsuttelijoita riitti, niin monta koiraharrastajaa löytyy töistä. Toki ei liikaa vierailuja liian nopeasti. Arki on kummiskin enimmäkseen kotona pyörimistä, ulkoilua ja nukkumista. Pariin aikuiseen koiraan on alustavasti tutusteltu, Riite oli hirmuisen leikkisänä ja Viiru suhtautui rauhallisen uteliaasti pikkukakaraan. Vielä saa mukelo kasvaa hurjasti, ennenkä se pystyy kunnolla leikkimään Isojen Aikuisten sippejen kanssa. Tätä ennen katselemme pienempiä leikkikavereita.




Palloleikit on Kattin mielestä tosi kivoja! Pallohullu, joka noutaa. Olispa kätevä jos olisi tämmöinen myös aikuisena. Tennispallo, heikko pallo. Eläinkauppa kutsuu, jotain vahvempaa pitää saada.




Kyllä, se on showhaski. Töppöjalka karvapulla kojoottikäyttisten keskelle. Mitä me sillä, on kysytty. Jep, koiraparka pääsee ihan samanlaiseen elämään kuin muutkin rotuisensa. Valjaisiin ja näyttelyihin, laumanjäseneksi ja kaveriksi. Hassua ollut se, että vaikka tämä on niiiiin kliseinen esimerkki Disney-hiskistä mustavalkoisen värityksensä ja sinisten silmiensä kera kuin olla ja voi, niin olen joutunut selventämään että kyllä, tämäkin on siperianhusky. Ihan yhtälailla samanrotuinen kuin nuo muutkin, jotka meillä on. Että joskus näinkinpäin, kun on kyseessä ihmiset jotka eivät rotua tunne ja ovat tavanneet ainoastaan noita käyttiksiämme :D

Luonteesta vielä: kyllä tämä on niin ilkikurinen ja kokeileva että varmasti tulee isompana olemaan myös "handful". Koira, joka todennäköisesti kokeilee. Tähän mennessä on jo testannut että saako demonisella äänellään tahtoaan läpi, kun on välillä pihatöiden edistymisen takia laitettu tarhaan "pois jaloista pyörimästä". Aina ei pentu voi olla apuna, vaikka usein pääseekin helppimään. Nopeaoppinen mukelo, kun on huomannut ettei möykkäröinnillä tehoa ole niin sitten se on vaan. Mielenkiintoinen tuttavuus tämä maraKatti, vaikuttaa erinomaiselta tyypiltä :)



Kattin vanhemmat ovat



Vanhempien kuvat eivät ole ottamiani, vaan omistajiensa sivuilta. Billy on syntynyt Australiassa ja muuttanut sieltä nykyiseen kotipaikkaansa Venäjälle. Naomi on puolestaan syntynyt Espanjassa ja on sieltä muuttanut tänne kylmään Pohjolaan. Mielenkiinnolla odotamme yhteistä elämää näiden kahden jälkeläisen kanssa!