Valon ja varjon leikki

Tällä viikolla on lopultakin päästy valjastamaan koirat, tosin vain auton eteen koska reelle ei ole lunta ja mönkkärinraato on syväjäässä jarrupuolelta. Liukkaita paikkoja on edelleen, eikä kaikille metsäautoteille ole missään nimessä menemistä. Jotain mukavaa pätkääkin löytyy, kun on etsimällä etsitty. Koirat ovat aivan superinnoissaan, kun ovat jälleen päässeet liinoihin!

Tänään nappasin autoon mukaan myös kameran, jolla halusin näpätä muutamia möllistelykuvia. Jotenkin tykkään niin paljon tämmöisistä otoksista, koirien hengityshöyrytkin ovat niin kauniita... Joitakin peräperspektiiviotoksia tuli myös näpsittyä, joten niitä lopuksi.

Näiden kuvien myötä jätämme hyvästit vuodelle 2015 ja odotamme mielenkiinnolla tulevaa vuotta 2016! Mitä se tuokaan mukanaan, jää nähtäväksi. Nautitaan kaikki tahoillamme omista koiraystävistämme ja niiden kanssa jaetusta yhteisestä elämäntavasta!

On se pystykorva tullut tästäkin

Vähän meinaa lauman nuorimmaisella toinen korvankärki vielä lurpattaa mutta kovasti voiton puolella ollaan! Pikku-Sallan kuvaaminen on jo hyvin haasteellista koska menoa ja meininkiä on enemmän kuin laki sallii. Makupalat on tietty erinomaisia jallitukseen, joten ei muutako isännän koura täyteen herkkua ja pentu pönöttämään. Pikkupiraijan käsittelyssä olivat sormet välillä vaarassa mutta saipahan kakaran pysymään edes suunnilleen siinä missä piti. Taustalle pistettiin sama matto kuin toissaviikolla, jotta sai samalla vähän hahmotettua että minkä verran mukelo on korkeutta kasvanut edelliseen kuvaushetkeen verrattuna. Arjessa sitä tietyllä tapaa "sokeutuu" tuon kasvun suhteen, vasta kun kuvia katsoo ja vertailee aikaisempiin niin sitä havahtuu näkemään että kappas, sehän on kasvanut!

Joulunajan otoksia

Pyhiä on vietelty kotonamme leppoisissa merkeissä. Saimme aatoksi hetkellisesti valkoisen maan, kunnes jälleen seuraavana päivänä alkoi sataa vettä ja kaikki muuttui nopeasti jäätikölle. Aattona kaikki näytti kuitenkin todella kauniilta, kun kaikki kynttilät, roihut ja jätkänkynttilät valaisivat puhtaan valkoista ympäristöä.

Työnimellä Nokinenä Ainokainen kulkenut mukelo on kutsumanimeltään jatkossa Salla. Sillä on menossa ns. villikorva -vaihe ja sinnikkäästi ovat molemmat lärpättimet alkaneet uhmaamaan painovoimaa, kohoten kohti kattoa.

Bee-veljekset pääsivät (lue: joutuivat) posettamaan pitkästä aikaa. Rakennekuvia oli periaatteessa tarkoitus ottaa mutta lopputuloksena oli semmoisia "kauhun tasapainon" otoksia eli kuvaajan oli napattava kiireellä kuva sillä sekunnilla kun koira seisoi sen pienen hetken paikoillaan. Kovia poikia touhuamaan kun eihän näitä hihnaharkkoja ole tehty: tarjotaan istumista, touhutaan, pyöritään ja hyöritään! Ei puhettakaan että asennot olisivat luontevan rentoja, päinvastoin: piraijat odottivat sitä hetkeä milloin syöksyä kohti makupalaa! Pöh. Siksipä näytille tulee ainoastaan naamankuvat molemmista. Eipä nekään sinällään mitään häävejä ole kun ulkona on koko päivän ollut niin harmaata ja Barakia kuvatessa alkoi jo hämärtääkin. Kasvaneet on molemmat kossit ja meneillään on kunnon kinttuvaihe näillä junnuilla. Mielenkiinnolla odotan kaksikon valjastamista, lumia ja rekikelejä odotellessa...

Belar

Barak

Joulukortteja ei tullut lähetettyä tänäkään vuonna lainkaan, "kotistudio" toteutettiin varsin yksinkertaisin keinoin. Sängylle porontalja, yksi nauha kuusesta ja taustalle fleeceviltti sekä jouluvalot. Valotus parin otsalampun avulla ja pentu siihen valokeilaan töröttämään. Lopun hifistelyn toteutti ystäväni kuvankäsittelyllä.

Ja sitten löytyi jalat!

Pikkupossu Nokinenä Ainokainen on tänään neljä viikkoa vanha. Nämä kuvat on otettu pari päivää sitten, kun kävimme vierailulla "mummolassa" tuossa naapurissa. Äiteen vanha matto taustalle tuomaan väriä ja siinähän se kakara sitten törötti. Vaikka muoto on edelleen pyöreä, on vatsalinja alkanut sentään jo muotoutua aavistuksen "sportimpaan" suuntaan rantapallon sijasta :D Tämä on ollut seurausta ihan vaan siitä että jalat ovat löytyneet kunnolla alle ja kipittely on maistunut. Maistuu myös muona: siinä missä maitoa menee edelleen hyvään tahtiin, on mukelo alkanut viihtyä hyvin myös ruokakupilla kiinteää evästä makustelemassa.

Ei ne kaikki otokset niin onnistuneita olleet, osaa tämä hauska tyyppi ilveillä ja muutoinkin möllistellä...

Tässä kuvassa ollaan edelleen "mummolassa" ja kappas kun sieltäkin löytyi kissalle tarkoitettu lelu. Niistä Nokinenä tykkää ja on ihan innoissaan retuuttamassa kotonakin Kempun suosikkia: pientä valkoista hiirtä. Myös Kemppu olisi kiva kaveri pennun mielestä ja se yrittääkin aloittaa riekkumiset kissan kanssa. Kemppu ei oikein tiedä kuinka suhtautua moiseen pikkukaveriin, katselee vähän ja tallustelee menemään. Viimeistään siinä vaiheessa kun pentu alkaa hanurikarvoista nykimään, saa Kemppu jalat allensa ja vetäytyy omaan rauhaansa. Rajansa kaikella, vaikka uteliaisuus kuitenkin on molemminpuolista. Pentuarkea tämäkin!

Muita koiramaisia kuulumisia? Päällimmäisenä on ihan se, että koiria ei ole päässyt sitten alkukuun valjastamaan kun on vain jäätäjäätäjäätä... Harmittaa. Tämähän on jo kolmas peräkkäinen vuosi kun on tätä samaa. Nyt olisi useita lupaavia junnuja, joille haluaisimme saada kilometrejä alle ja myös kisakokemusta. Jääpi nähtäväksi mitä tästä kaudesta tulee, turhan pitkästi taukoa ainakin tässä vaiheessa. Jospa tuo taivaalta satava vesi ja kunnon plussakelit sulattaisivat treenireitit ja juoksutustarhan, kerta lunta ja pakkasta ei sitten suoda. Kurainenkin ympäristö olisi mukavampi kuin tämä ja mönkkäri niin paljon kivempi kuin luistimet ;)

3 vko

Viikot vierii, pikkuinen se vaan kasvaa ja vauhtia tulee jatkuvasti lisää! Eilen tulikin sen verran joulufiilis että talvisemmalla tunnelmalla mentiin myös kolmiviikkoiskuvauksessa. Niin rauhallisesti möllötellen otti pikku Nokinenä kuvaustilanteen että ei voinut olla muuta kuin tyytyväinen :)

Voiko pentukuviin kyllästyä?

Jos vastaus otsikkoon on kyllä, ei kannata jatkaa eteenpäin tämän blogikirjoituksen parissa ;) Jos vastaus on ei, niin ei muutako etiäpäin! Tämäkin postaus liittyy lähinnä kuvaterkkuihin, eihän arjessa sinällään mitään "hurjaa" tapahdu. Toki niitä elämän oleellisia asioita, jotka sinällään ovat jokaisen pennun omassa elämässä isoja juttuja: syömistä, nukkumista, kävelemistä, leikin opettelua, ympäristön tutkiskelua, äänen(käytön) löytämistä... syömistä, unta, syömistä... Aina yhtä mielenkiintoista ja opettavaista seurailla pentujen kehittymisiä. Paljon tulee myös kameraa käytettyä, niin saa ikuistettua kaiken sen minkä mieli unohtaa. Tällä tapauksella tulee ikää parin päivän päästä kolme viikkoa, todennäköisesti sitten tulee otettua uutta kuvaa.

Smile Of The Day

Luminen hetki ja vyötärönympäryksen kasvattelua

Luntakin tuli piipahtamaan, tavallaan valitettavasti. Eihän sitä pakkasta nimittäin ole ja nyt kaikki paikat onkin ihan jäässä ja äärettömän liukkaana. Mieluummin tarpoisi kurassa ja ravassa, pääsisi sentään ajamaan. Mutta nyt koirat on taas "telakalla" valjakkoilusta, nuille vaarallisille liukkaille ei lähdetä. Tässäpä mukavan fiiliksen kuvia lauantailta, kivaa oli!

Lauman nuorimmainen, Nokinenä Ainokainen, tuli tänään kahden viikon ikään. Silmät ovat auenneet ja möhömähasta huolimatta jalatkin on löytyneet alle. Ei tartte tämän pennun nähdä vaivaa nisälle päästäkseen ja sen kyllä huomaa vyötärönympäryksestä... ;)