Kuusamo Sprint 2016

Vettä satoi kun auto suunnattiin kotipihasta kohti pohjoista ja vähän jännitti että miten raskas keli kisapäivänä tulee olemaan. Kuusamo Sprintissä valjakot juoksevat samana päivänä kaksi kertaa hieman alle yhdeksän kilometrin matkan, muutaman tunnin tauon ollessa kierrosten välissä. Oli jännä nähdä että miten oma valjakkomme moisesta suoriutuu, yleensähän startteja on yksi päivässä. Se nyt oli itsestään selvää ettei koirilla ole vauhtia mutta toiveissa oli saada niille positiivista kokemusta kilpailusta ja puhtaat suoritukset. Näihin kisoihin lähdettäessä oli taustalla pidempi ajamaton kausi, kiitos pääkallojäätikköjen. Rautavaaran kisassa kävivät sentään valjaissa mutta siinä se. Valjakkoon Kuusamoon lähtivät kasvattimme Rakka, Ruska, Riite, Railo, Moria ja Minerva.

Olihan se uran pohja pehmeä ja keli lämmin kisapäivänä, valitettavasti sää on yksi merkittävä tekijä johon yksikään meistä valjakkoihmisistä ei pääse vaikuttamaan ;) Koirat juoksivat kummankin kierroksen tasaisesti eikä mitään isompia kommelluksia tullut. Ensimmäistä kertaa kisoissa juossut Minerva käyttäytyi hyvin rauhallisesti ja se, kuten muutkin koiramme, lepäsivät hyvin. Myös nesteytykset onnistuivat mainiosti. Nämä tekijät olivat kysymysmerkkinä ennen kisaa, nuista kokemattomista kun ei varmaksi voi mitään tietää.

Koirat juoksivat kilpailussa sijalle 11/14 ja SH-valjakoissa sijalle 6/9. Kilpailukokeesta ne saivat tuloksen REK3.

Jälleen kiitokset apukäsille, jotka helpottivat suuresti kilpailupaikalla asioiden etenemistä!

Toipilaana oloa ja SHS mestaruuskisat

Tästä ja varmaan muutamista tulevistakin postauksista tulee mitä todennäköisimmin lyhyitä ja ytimekkäitä. Syystä kun käytössä on vain yksi käsi, on kirjoittelu suhteellisen työlästä. Reilu viikko sitten teloin tapaturmaisesti vasemman olkapääni ja vasuri kulkeekin nyt mukana kantositeessä täysin käyttämättömänä. Tässä vaiheessa on parin kuukauden saikku edessä, luiden toipumisesta riippuen -tilannetta seuraillaan. Varsin tuskastuttavaa, tämmöinen poteminen on ihan sanonko mistä ja pahinta kun ei tosiaan voi tehdä mitään. Mutta ei auta, tilanteeseen on vain sopeuduttava jotta käsi paranisi parhalla mahdollisella tavalla!

Tilanteesta johtuen Rautavaaran SHS mestaruuskilpailuihin osallistuminen oli ensin tarkassa harkinnassa, että perutaanko koko homma. Etenkin kun jälleen kerran kotiympyröissä meni kelit ihan jäälle, eikä puhettakaan että koiria olisi päässyt ajamaan. Sama tilanne jatkuu edelleen. Päätin kuitenkin että kyllähän sitä lepäilee sielläkin ja nyt kun lopulta on mahdollisuus saada junnuille kisakokemusta niin mennään. Ja koirathan tykkää valtavasti kun pääsevät kisoihin, ovat aina ihan superinnoissaan. Mikahan se joutui tekemään käytännönhommat ja lisäksi suurena apuna olivat muutamat muut apukädet. Vielä kerran, oikein suuret kiitokset teille! Kisoissa oli ihana tavata vanhoja tuttuja, tutustua uusiin, nähdä innokkaita koiria jne.

Meidän valjakolla ei kisat menneet etenkään ekana päivänä ihan putkeen, tokanakaan ei täysin puhtaasti. Tuli paljon turhaa ajanhukkaa monien ankkurointien takia, oli liinasotkuja jotka koirat itse oikoi mutta vaati pysäyttämisen, tuli kaatumista jne. Ekana päivänä piti luottojohtajana jo pitkään toiminut Railo vaihtaa hidastelun takia ensikertalaiseen kisaajaan Melkoriin. Suolistossa osoittautui olevan tavaraa, joka ei ollut lähtenyt liikenteeseen -huoltovirhe siis... Yleensä Railokin hoitaa asiansa suoraan vauhdista mutta tällä kertaa se ei heti näin toiminut. Paljon ylimääräisiä tapahtumia lyhyille sprinttipätkille. Kello on armoton ja kaikki ylimääräiset jutut syövät aikaa.

Koirat tekivät parhaansa sillä alustavalla treenillä mitä tälle talvelle on päästy menemään. Selvästi näki että olivat vähän turhan täpönä, eivätkä etenkään ensimmäisenä yönä olleet malttaneet kunnolla levätä. Hyvällä fiiliksellä menivät, sehän se on tärkeintä että saivat positiivista onnistumisentunnetta :) Rakka ja Moria ovat ihan huippuhyvä voimakaksikko, Ruska tosi varma johtaja. Riite hoiti varmuudella jälkimmäisen päivän johtotehtävän, Railolle oli uusi tilanne "joutua" juoksemaan vauhtiparissa. Melkorin tulee vielä oppia juoksemaan kunnolla maaliin, semmoinen tuntuma että kokemuksen kautta tässä olisi se tulevaisuuden kisajohtaja.
Enemmän tämä reissu meni meille ihmisille opintomatkaksi, nyt tuli monia huomioita tulevia kausia ajatellen.
Kisapaikkana Rautavaara on osoittautunut olevan mainio, sinne on aina mukava mennä. Meiltä ei ajomatkaakaan tule kovin paljoa, ajallisesti taitaa olla hieman yli pari tuntia.

Tulihan tätä tekstiä jo ihan kivasti, toki paljon pohdintaa jää rustaamatta mutta ompahan pääpiirteittäin lätisty. Kuvaajina itseni lisäksi ovat Tuija Lappalainen ja Hennariikka Taskinen. Kiitos kuvista!

Aarnivalakiat 2016

Mielessä kummitteli jo pitkään että viime kautena aloittamani rekikisailun tarttis saada jatkoa myös tänä kautena. Koska minulla ja Mikalla on jaetut kisakoirat, kaavailin ennakkoon kilpailut joihin osallistuisimme jos sää (=onko liian jäätikköistä treenata?) ja muut asiaan vaikuttavat osatekijät antaisivat myöten. Alustavasti mietimme myös kumpi kilpailisi ja missä. Silti jäi ihan viimeiseen mahdolliseen päivään, kun hankin itselleni lisenssin, maksoin ja lähetin ilmoittautumiseni Aarnivalakioihin.

Kisakokoonpanossa oli enin osa koirista selvillä mutta toista johtajaa epäröin tovin. Tiesin että yhdistelmä Ruska-Melkor olisi nopeampi mutta toisaalta Ruska-Railo ehdottoman kokenut ja turvallinen vaihtoehto. Päädyinkin tähän jälkimmäiseen vaihtoehtoon kahdesta syystä: Melkor ei ole koskaan vielä kilpaillut eikä ole mitään hajua miten se reagoi esim. ohitustilanteissa. Toisekseen olen kisatilanteissa jännittäjä, joten en halunnut lisätä epävarmuutta siitä miten keula toimii. Junnuvoimaksi otin pyörään Morian, joka on jo nyt vahva uros. Rakka puolestaan on semmoinen höyryjyrä, että sitä ei missään tapauksessa kannata jättää kisatiimin ulkopuolelle.

Aarnivalakioissahan ajetaan kaksi starttia samana päivänä, välissä tauko. Molemmat startit olivat omalla tiimillä mielestäni aika tuskastuttavan kamalia: koirat riekkuivat ja kiekuivat oikein antaumuksella ja etenkin Rakan käytös oli suorastaan ala-arvoista, niin kuumana se kävi! Itteä jännitti tuossa vaiheessa kaikkein eniten ja olihan se semmoista sähläystä: milloin oli jarrumatto alhaalla vaikka olisin halunnut sen olevan ylhäällä, milloin händleri ei ollut tilanteessa mukana ja koiraa pomppi sinne sun tänne, milloin oli Forerunner unohtunut kiinni ohjauskaareen vaikka sen piti olla ranteessa, koirat tempoivat hirmu voimalla... Olikohan se sitten käytännössä noin hirveää millainen mielikuva jäi? Todennäköisesti, toivottavasti ei :D Ennen ekaa kierrosta ei seisinkiäkään löytynyt mistään, onneksi naapuriauton Annika auttoi ja saimme lainaseisingin. Toka kiekalle löytyi se omakin, oli vain jemmaantunut auton sisällä...

Pääsin starttaamaan arvonnan tuloksena numerolla 24. Lämpimän kelin ansiosta ura oli jo tähän mennessä pehmennyt ja Ruskaa lukuunottamatta kaikki valjakon koirat tipahtelivat läpi urasta. Railo keikahti kerran erityisen pahasti ja ehdin jo säikähtää että loukkaantuiko se. Onneksi ei, joten matka jatkui. Itselleni pointtina tästä kilpailusta oli suurilta osin saada kokemusta myös kilpareellä ajamisesta. Verrattuna kotitreenien suoriin ja koviin tiepohjiin sitä harjoitusta tulikin hyvin. Ura oli tosiaan pehmeä ja siinä riitti mutkia verrattuna kotioloihin. 

Tämä oli kolmas kerta tälle kaudelle, kun olin Hornetin jalaksilla. Huomasinkin olevani ihan onneton kuski tälle reelle: mutkissa en osannut ohjata joten kurvit meni slaidaamiseksi. Kaatua en uralla sentään onnistunut (varikolla onnistuin kerran ;) ) mutta pari kertaa meinasi reki "kipata yli" ulkokurviin, en siis tasapainottanut tarpeeksi sinne sisäkurvin puolelle. Jos jotain positiivista ajattelee niin sain sentään välittömästi reagoitua tilanteeseen ja korjattua asian. Tällä uralla olisi ollut etu, jos olisi osannut potkutella mutta arvaatte varmaan että osasinko -ainakaan silleen oikeaoppisesti ;) Yritin toki mutta välillä taisin lähinnä haitata koiria, joten harjoittelin hyvin maltillisesti. Eka kierroksella pääsimme itse ohittamaan kerran ja meidät ohitettiin kerran. Nämä molemmat sujuivat hyvin, ei moittimista.

Koirat työskentelivät kokonaisuudessaan hyvin. Sää oli niille lämmin ja eka kierroksen jälkeen Rakka pistikin matkaketjussa ihan pötkölleen läähättämään. Juotot ovat onnistuneet koirilla erinomaisesti ja nuorta Moriaa myöten jokainen koiristani hyödynsi kierrosten välisen tauon lepoajan. Ne olivatkin ihan tulta ja tappuraa päästessään jälkimmäiselle kierrokselle. Auringonpaisteen johdosta ura oli entistä pehmoisempi, eikä tainnut paljoa väliä olla sillä että starttasimme toisella kierroksella paikalla 12. Koirat menivät jälleen tasaisesti eikä muita valjakoita näkynyt ollenkaan matkan varrella. Tällä kierroksella pääsin jo potkuttelemaankin apuja, kun vauhti oli edellistä kiekkaa hitaampi ja ura pehmeämpi.

Fiilis ei ollut uralla jännittynyt vaan tykkäsin ja nautin joka metristä -paitsi ehkä siitä ainoasta ylämäestä... Vaihtelua ja fiilistelyä, sitähän nämä kisat mulle eniten on. Ennenkaikkea myös opettavaisia reissuja, kun pääsee näkemään itsekin jalaksilta että kuinka mikäkin koira hommansa kisoissa hoitaa. Ei ne kotiurat kaikkea kerro, reissuissa oppii aina uusia juttuja koirien pääkopasta ja toimintakyvystä.

Tulospuolesta sen verran että sijoituksena oli 11/39 ja siperianhuskyista 11/29 eli ei lainkaan hassummin. Koirat saivat tulokseksi REK3:n. Siperianhuskyista ainoastaan 3 valjakkoa sai REK1:n, 5 valjakkoa, REK2:n, 5 valjakkoa REK3:n ja lopuille 16 tuli REK0.

Sen verran tullut vuosien varrella kierreltyä kisoissa händlerin ominaisuudessa että osasin pistää merkille, kuinka hyvin uralla oli kaltaisiani aloittelevia kisaajia. Hyvä hyvä, uusia naamoja kilpaurille tarvitaankin! Oikeastaan itseäni harmittaa, kun annoin mennä niin monta vuotta, ennenkä itse uskaltauduin jalaksille kisoihin. Haluankin omalta osaltani kannustaa, että älkää tehkö samaa virhettä kuin minä vaan menkää ja osallistukaa!

Kuvaajina Sari Sarviaho ja M. Ojanperä, kiitokset!

Ärrien vuosipäivä

Perinteiset "naama peruslukemilla"-posetukset otettiin kännykän avustamana eilen, kun Ärrät täyttivat kuusi vuotta. Toimivana houkuttimena oli rapiseva nappulapussi, tiukat tuijotukset oli taattu :)