Raparallia ja mätsäreitä

Kesää kohti mennään kovaa vauhtia. Itselläni aika on edelleen kulunut murtunutta olkaniveltä parannellessa, edistystä on tullut hitaasti mutta varmasti. Tässä asiayhteydessä käytän tilaisuuden hyväkseni kanssaharrastajia ajatellen ja suosittelen: hommatkaa ihmeessä vakuutus, vaikkei missään isossa muodossa harrastaisikaan! Vahinko voi sattua ihan arkipäivän askareissa, parillakin koiralla huristellessa, saatika isommalla valjakolla mennessä kun puhutaan jo suuremmista koiravoimista. Itsekin olen vuosien varrella kaatuillut tosi paljon pahemmin ilman mitään kummempia vammoja vaan eihän tuota tarvinnut kuin kotiurilla yksi pieni harmittoman oloinen kopsahdus ja tuloksena pitkäaikainen vamma. Kyllä on VUL:n lajilisenssiin ja sen vakuutukseen sijoitettu muutama kymppi tuntuneet lottovoitolta, kun on sairaalareissuja tehnyt.

Koirien kanssa touhuilut on tästä nivelvammasta johtuen olleet varsin rajoitettuja, yhtään äkkiliikettä ei passannut tulla pitkään aikaan. Nyt pystyn kuitenkin jo käymään esim. sauvakävelyillä ja pyöräilemässä, siinä menee kätevästi yksi tai pari koiraa mukana jaloittelemassa. Ja Mikan ja lisähihnojen kanssa saattaa mukana olla pari muutakin luottokoirista, joille lähellä pysyminen on selvä asia vaikka esimerkiksi jänis tai metsäkanalintu ottaisi hatkat lähistöltä.

Kuten kuvakoosteesta näkyy, olemme kerran jos toisenkin tarponeet tällä ah niin ihanan märällä ja kuraisella metsäauto"tiellä". Suurelta osaltaan tie on ollut vieläkin semmoisella ravalla ettei autolla olisi mitään asiaa edes yrittää päästä etenemään. Koiria ei kurat haittaa ja itse saa olla tyytyväinen, etteivät asusta sisällä ;) Osa koirista tykkää hypellä tien vierellä olevien ojien yli ja hurjia loikkia ottavatkin!

Kesän lähestyessä on lähialueilla ollut muutama mätsäri. Kun kerrankin lähellä moisia järjestetään, lähdimme mielellämme osallistumaan. Reilussa viikossa tulikin kaikkinensa kolme mätsäriä käytyä läpi, yhdessä jätettiin vierailematta koska ei omaan aikatauluumme ollut sopivana ajankohtana. Testasin kotona pari kierrosta Kattin kanssa ja ilokseni sillä oli hihnakäyttäytyminen erinomaisesti muistissa. Uskaltauduinkin lähtemään sen kanssa mätsäröimään, mullehan on tässä vaiheessa tärkeää ettei hihnassa oleva koira vedä, jotta saan sen hyvin hanskattua toipilaskäteni kanssa.

Kattin kanssa on niin helppo mennä kun se nauttii täysin siemauksin esiintymisestä ja yhteispeli sen kanssa sujuu yleensä aina hyvin. Molemmissa mätsäreissä Katti olikin punaisten 1. ja BIS-2.

Eilisestä mätsäristä on pakko kertoa että sää ei todellakaan suosinut: vettä alkoi tulla reippaasti ja ennen pitkää olo oli kirjaimellisesti kuin vaatteet päällä suihkusta tulleella. Kotoa lähtiessä oli niin aurinkoinen ja lämmin keli että erehdyin valikoimaan päälle vielä oikein kesäiset ja vilpoisat vaatteet… Hyvä ettei jääpuikkoa muodostunut nenänpäähän kun värjöttelin ensin pitkään vuoroamme odottamassa ja tämän jälkeen kehässä. Onneksi juoksupätkät lämmittivät oloa mutta tuli kerran jos toisenkin mieleen, että mikähän flunssa tästä vielä tulee kehittymään!

Mika on esittänyt koiria kolmessa mätsärissä: Ruska oli sinisten 2., Rakka isojen sinisten 4. ja Moria isojen punaisten 4. Mikalla on yleensä enemmän kädet täynnä näitten käyttisten kanssa, jotka eivät niin ”näyttelykonkareita” ole vaan innoittelevat ja säheltävät ;)