Jouluntoivotukset

Koiramaisia turinoita

Syyskuun puolelta mieleen kenties parhaimpana jäänyt tapahtuma oli siperianhuskyjen erikoisnäyttely, joka tänä vuonna pidettiin Kausalassa. Koiria oli paikalla ennätysmäärä, joten paljon oli nähtävää ja tarvikevälitystä hoitaessa jäi paljon myös näkemättä. Laumastamme Riite ja Routa osallistuivat narttujen 5-7 kk pentuluokkaan, karvojensa räjäytyksen H-hetkeen ajoittanut Viiru urosten avoimeen luokkaan ja täysin nakuturkkinen Veeti urosten käyttöluokkaan. Parhaan tuloksen koiristamme sai Riite, joka sijoittui luokassaan kolmanneksi ja toi samalla Hallametsän kasvattien ensimmäisen ruusukkeen. Roudalla oli kehässä lainaesittäjä ja mokoma siperialainen pistikin täydeksi ranttaliksi juuri silloin kun olisi pitänyt esiintyä mahdollisimman fiinisti :) Routa ei luonnollisesti sijoittunut mutta saipahan kuitenkin kokemusta näyttelytilanteesta. Viirulle tulokseksi tuli EH ja se esiintyi kasvattajansa Anna-Marin kanssa oikein mallikkaasti. Veetin kohdalla kävi hieman hassusti; se oli myöhästyä koko kehästä kun olimme Mikan kanssa niin intensiivisesti keskittyneet palvelemaan tarvikevälityksen asiakkaita ettemme lainkaan huomanneet käyttöluokan urosten kokoontumista kehään. Viime hetkellä nappasimme koiran autosta ulos, heitimme sille näyttelypannan kaulaan ja juoksulla kehään. Veeti olikin todella energinen levättyään autossa ja pisti koko esiintymisen pelleilyksi. Jälleen kerran sai todeta että huumorintajua tältä urokselta löytyy, vaikka muille jaettavaksi...

Hallametsän Riite

 Hallametsän Routa

SM-REK-AVO-09 Sainen Xcalibur

Sainen Q-tio

Syksy on kulunut säännöllisten treenien merkeissä. R-kakarat ovat saaneet kokeilla tulevaa valjakkouraansa ja niistä jokainen on iloksemme vaikuttanut oikein lupaavalta. Toki vasta tulevaisuus näyttää mitä niistä on lopullisesti tullakseen, hyvin vaivattomasti on niista jokainen lähtenyt toimimaan ja tästä on hyvä jatkaa. Ärrät ovat valjaissa (kuten muutenkin) erittäin innokkaita ja vaikuttavat ottavan vetohommat vakavalla asenteella.

 Johto Sainen Q-tio & Sainen Mutola - Sainen Jolanda & Hallametsän Ruska - Sainen Xcalibur & Hallametsän Railo - Hallametsän Routa & Hallametsän Riite - Hallametsän Rakka & Ajatar Leevi

K-pentue on kehittynyt viime viikkoina aivan valtavasti ja ne ovat innokkaasti touhottamassa joka paikassa. Luonteeltaan pennut muistuttavat huomattavasti vanhempiaan Jolandaa ja Veetiä, ollen hyvin sosiaalisia ja rohkeita hännänheiluttelijoita. Kooltaan pentue on ainakin tässä vaiheessa hyvin tasainen, vaikkakin erityisesti Korpi on huolehtinut että on ollut ruoka-aikaan kotosalla ja tästä todisteena muita hieman pyöreämpi vatsakumpare…

 Hallametsän Korpi

Hallametsän Keiju

 Hallametsän Kaamos

Hallametsän Kuura

Lokakuussa koiramaisista tapahtumista osallistuimme Larekin syystreeneihin, jotka järjestettiin sulanmaankisojen asemesta. Vaikka valjakkokisat jouduttiin perumaan osanottajien vähyyden takia, tuli paikalle ihan mukava määrä jäseniä ajamaan koirillaan ja viettämään aikaa muutoin huskymaisessa seurassa. Meillä kokeiltiin valjakossa lainakoira Haidaa keulassa Veetin parina ja takana juoksi Viiru ja paikan päältä lainaan saatu Veli. Lyhyemmän lenkin Mika ajoi samalla keulalla ja takana harjoittelivat Ruska ja Routa. Treeneissä tunnusteltiin hieman keulan toimivuutta, mielessä Jämillä järkätyt SM-kärrykisat, joihin vielä epäröimme osallistumista. Saamamme kannustuksen innoittamina ilmoittautuminen pistettiin menemään ja Mikalle hommattiin lisenssi.

 Johto Sainen Q-tio & Rekimiinan Haida  - Veli & Sainen Xcalibur

Jämin kisoihin osallistuimme ajatuksella että haetaampa kokemusta ja tavoite oli niinkin huikea että kunhan maaliin pääsee molempia päivinä... Valjakossamme juoksivat johdossa Rekimiinan Haida (om. Merja Säynäjäaho) ja Sainen Q-tio sekä pyöräkoirina Sainen Xcalibur ja Rekimiinan Pyry (om. Riku Setälä). Haida juoksi porukassamme muutaman kerran ennen kisoja, mutta Roi saatiin lainaan vasta kilpailupaikalla ja se menikin valjakossamme ainoastaan kisojen verran. Koska valjakkokokoonpanomme oli tosiaan kolmen eri omistajien koirista, kisat urakoitiin lainakärryllä, Veeti oli kisajohtajana ensikertalainen ja meille nämä oli ekat kärrykisat (& toiset viralliset kisat) niin ei turhaan haluttu stressata tulostavoitteista ;) Tuntui erityisen mukavalta kun valjakko toimi kokonaisuutena hyvin ja toisena päivänä kierrosaika parani kokonaiset 20 sekuntia. Molempina päivinä tsemppi koirilla oli todella hyvällä tasolla, joten saimme olla kaikin puolin tyytyväisiä niiden suoritukseen ja luonnollisesti kisainnostuksemme sai entistä enemmän potkua ;) Kilpailukokeesta REK2-tuloksen saivat Viiru, Veeti ja Haida, Roita ei kilpailukokeeseen oltu ilmoitettu. Mukana kisapaikalla olivat myös Ärrät, joille teki hyvää möllistellä ison maailman tapahtumia rauhaisan kotielon vastapainona. Kakarat olisivat olleet intopinkeänä osallistumassa vetohommiin, silmät tapillaan ne katselivat lähteviä ja maaliin saapuvia valjakoita ja olisivat niin innoissaan olleet lähdössä mukaan :) Hienosti koko pesue käyttäytyi matkaketjuissa, vaikka harjoitukset etukäteen jäivät osalla tekemättä. Kisojen loppuhuipennuksena ja varsinaisena jymy-yllätyksenä Mikaa suosi arpaonni oikein kunnolla: hän voitti Danler-Powerline Cupin palkinnon, kilpareki Danler Hornetin.

 Johto Sainen Q-tio & Rekimiinan Haida - Rekimiinan Pyry & Sainen Xcalibur

Varikkoelämää

Syksyn viettoa

Ruska on saapunut kaunistamaan syksyn sateisia kelejä ja samanaikaisesti ovat ilmat viilenneet. Ajokausi aloitettiin eilen, kun lopultakin saimme hankittua aikuisille sopivat valjaat. Juoksemaan otettiin keulaan Viiru ja Veeti sekä taakse Leevi ja Routa. Kyseessä oli Roudalle elämänsä ensimmäinen harjoittelukerta ja myös Viiru juoksi ekaa kertaa valjakossamme. Kovasti oli mukana jännitystä siitä, kuinka Routa lähtee menemään ja toisaalta Viirun osalta että onko keula sille liian vaativa juostavaksi vielä tässä vaiheessa uudessa porukassa. Eipä olisi tarvinnut jännittää, hienosti meni! Viiru pisteli alusta lähtien Veetin kanssa keulaa niinkuin olisi siinä aina ollut ja onhan se kasvattajallaan keulassakin mennyt. Ensimmäisten kymmenien metrien kummastelujen jälkeen Routa veti korvat päätämyöten, eikä enää vilkaissutkaan taaksensa tästä eteenpäin vaan pisteli tosissaan laukalla koko matkan. Myös välillä otettu pysähdys sujui hienosti ja Routakin reagoi lähtötilanteessa salamannopeasti lähtökäskyyn. Kaikkein tärkeintä oli saada Roudalle positiivinen kokemus valjakkohommista ja tavoite täyttyi kaikin puolin. Parin kilsan juoksemisen jälkeen olisi valjakko ollut vielä valmis jatkamaan innokkaana matkaa.

Johdossa Viiru-Veeti, takana Leevi-Routa

Ajon jälkeen harjoiteltiin paikallaanoloa

 Hymynaamat Veeti ja Viiru

Routa tuijottaa tiiviisti valmiina jatkamaan matkaa, Leevi posettaa

R-pentue saavutti alkuviikosta puolen vuoden iän ja K-pentueen kasvatit tulivat tänään kolmeviikkoisiksi. Koot ovat kasvaneet ja kehittyneet hurjasti, tässä välillä ehtikin sujuvasti jo unohtaa kuinka nopeasti pikkupentuaika etenee... Kaikki tärkeimmät ovat löytyneet: silmät joilla näkee ympäristöön, suu jolla möykätä, hampaat joilla purra ja jalat joilla kipittää joka suuntaan niin lujaa kuin mahdollista. Pennut ovat alkaneet leikkimään ja painimaan keskenään, nopeasti myös varpaasta puraisevat jos vain mahdollista :) Alla olevissa kuvissa pennut kolmeviikkoisia.

Korpi

Keiju

 Kaamos

 Kuura

Uusia tuulia

Syksy on saapunut ja siitä todisteena pimenneet illat, lisääntyneet vesisateet, kurainen maa ja hiljalleen hiipivä ruska-aika. Viimeisiä pihahommia on pitänyt aloitella kiireellä ja meillä ne on –yllättäen- liittyneet koiriin ;) Lisätarhoja on siis nostettu jotta tulevan talven aikana pentujen kasvettua on koko laumalle mukavasti tilaa eikä yhdessäkään tarhassa tarvitse ahtaasti elellä. Urakoinnin aloittamista viivästytti Mikan työkiireet, jotka veivät välillä kotoakin pois useammaksi peräkkäiseksi yöksi. Onneksi arki koitti myös työhommiin, joten pääsimme aloittamaan kotona puurtamisen.

Koiralaumaan on tullut joitakin muutoksia sitten viime blogimerkinnän. Pauliinan poismenon jälkeen alkoi Alli pullistelemaan yhä enenevissä määrin narttuja ja pentuja kohtaan, luoden jännitteitä ja stressiä koko laumaan ja myös itselleen. Koska periaatteenamme on, että laumamme kokoonpano on mahdollisimman stressivapaa ja että jokaisella yksilöllä on meillä paras mahdollinen koti, jouduimme myöntämään ettei tilanne ollut Allin kohdalla enää tavoitteidemme mukainen. Vaikka se viime talven perusteella vaikutti lupaavalta ja nopealta rekikoiran alulta, jouduimme tekemään vaikean päätöksen että sen paikka on laumassa jossa löytyy hyvin lujaluonteisia yksilöitä, jotka ohjaavat Allia määrätietoisesti kohti aikuisuutta. Ensisijaisesti mielessämme oli luonnollisesti kasvattaja ja olikin oikein mukavaa että Alli oli synnyinkotiinsa tervetullut takaisin. Sinne Alluska kuuluukin kotiutuneen takaisin oikein hienosti ja takuulla sen taidot rekikoirana tulevat olemaan hyvin käytössä tulevalla safarikoiran uralla.

Jolandan ja Veetin pennut syntyivät elokuun 22. päivä ja pentulootassa kellii nyt kaksi urosta ja kaksi narttua. Pennut ovat varsinaisia pikku-Buddhia pyöreine vatsoineen ;) Hyvin jämäkänoloisia pikkuisia ja kasvavat kovaa vauhtia. Allaolevissa kuvissa pennut on kuvattu synnyinpäivänään.

 u. Hallametsän Korpi

u. Hallametsän Kaamos

 n. Hallametsän Keiju

n. Hallametsän Kuura

Laumaan saapui vastikään myös aikuinen vahvistus. Meillähän on useamman kuukauden ajan ollut ns. hiljaisessa etsinnässä nuori uros, jonka tuli myös täyttää tietyt kriteerimme ja jotta homma ei olisi tullut liian helpoksi, niin mielessäni oli vieläpä yksi tietty tapaus, jota mieluilin yli muiden ;) Kuinka ollakaan, juuri tätä urosta tarjottiin meille eikä tarvinnut miettiä lainkaan että olimmeko halukkaita sitä hankkimaan laumaamme jäseneksi –tosin näön vuoksi piti nukkua se yksi yö päätöksemme lujittajaksi ;) Kun tarhaprojektia saatiin kotona etenemään kävimme uroksen myös noutamassa ja niin laumaamme tuli Viiru eli SM-REK-AVO-09 Sainen Xcalibur. Heti ensimmäisestä päivästä lähtien on Viiru sujahtanut laumaan ilman mitään hankaluuksia ja tuntuu kuin se olisi aina meillä ollut. Viiru sai pennuista heti fanit joita juoksuttaa, voitti Mutolan kiintymyksen puolelleen ja Veeti alkoi sitä leikittämään. Alkuun Leevi katseli ja nuuskutteli uteliaana hieman kuin lehmä uutta veräjää mutta osallistui täydestä sydämestään laukkakisoihin. Siispä kaikkinensa ei lainkaan hassumpi alku uudessa laumassa :) Viiru vaikuttaa luonteeltaan hyvin samanlaiselta kuin Veeti, ollen kenties hieman rauhallisempi joissakin tilanteissa. Olemme erittäin iloisia siitä, että saimme upealuonteisen ja komean Viirun laumaamme!

 SM-REK-AVO-09 Sainen Xcalibur

Routa, Mutola ja Viiru samana päivänä kun uros haettiin

Aikansa kutakin

Viimeisimmän blogikirjoituksen jälkeen on ehtinyt tapahtua yhtä jos toista. Elämäämme on tullut sekä iso menetys että iloinen yllätys.

Aluksi sananen menetyksestä: suureksi suruksemme rokotusreissu Pauliinan kanssa muuttuikin piikeistä lopullisimmaksi, eutanasiaksi. Pyometra oli kehittynyt nopeasti ja salakavalasti. Ei voi kuin ihmetellä, kuinka hiski voikaan piilottaa kipunsa noin tehokkaasti. Toki ajankohta oli muutoinkin otollinen siihen ettei oireita huomannut: helteessä ei yksikään koirista jaksanut äärettömiä juosta ja vettä kului kaikilla –Pauliina ei siis tässä suhteessa erottunut yhtään muista. Vatsanympärys sillä oli luonnostaan pyöreä, eikä siinä vaikuttanut olevan mitään eroa normaalitilanteeseen ;) Ruokahalu oli sillä erinomainen jopa ihan lopussa ja viimeisiä makupaloja antaessani oli Pauliina viedä sormetkin mukanaan ja häntä heilui voimalla… Päätös ei todellakaan ollut helppo vaikka faktat olikin tiedossa. Eläinlääkäri ei toivoa voinut antaa ja kännykän numerolista tuli soitettua pikaisesti suunnilleen läpi, kun neuvoa antavaa kysyi päätöksen tueksi –päätöksen, joka näin jälkeenpäin ajateltuna oli kyllä tuolloin jo tehty. Loppupeleissä se oli Pauliina itse, jonka olemus kertoi että aika on mennä. Raskain sydämin päästimmekin Pauliinan tähdeksi taivaalle, osaksi isoa valjakkoa johon kaikki rekikoirat aikanaan pääsevät. Loppu oli kaunis ja rauhallinen. Vaikka suru oli suuri, erityisesti siksi että yhteinen taival Pauliinan kanssa jäi ainoastaan kuukauden mittaiseksi, on päällimmäisenä tuntemuksena kuitenkin vilpitön ilo ja nöyrä mieli. Suuri kunnia oli tuntea noin sydämellinen ja suurenmoinen koirapersoona, joka kietoi sydämet hetkessä tassunsa ympärille. Entistä paremmin tuli vakaa mieli siitä, että koiravalinnoissa kannattaa "vaatia" eikä tyytyä. Kun tietää, millaisia haluaa niin koiravalinnoissaan siihen kannattaa pyrkiä. Vaikka lauma on iso ja vaatii myös työtä, niin onni ja voima tulee laumasta, kunhan se on kokonaisuutena sellainen johon voi olla tyytyväinen :) Tässä tapauksessa onni oli tuntea Pauliina, vaikkakin vain hetken verran ♥

 Pauliina ja sisarenpoikansa Veeti

Surun tasapainottavana tekijänä on elämäämme kohdannut myös iloinen yllätys. Muilta osin ehdimme asian aikaisemmin jo kaavailemaan, mutta koirat laittoivat pisteen iin päälle ajankohdan suhteen: ultrauksen perusteella on Jolandalle ja Veetille tiedossa pentuja elokuussa! Alun perin kaavailimme kyseisestä yhdistelmästä pentuetta vuoden 2011 juoksuun, koska Mutolan ja Larsin pentue tuli tälle vuodelle. Kuitenkin laitoimme mietintämyssyn tiiviisti päähän kun huomasimme ensimmäiset selvät tiputtelut Rovaniemen näyttelyreissulla. Astuttaako vaiko ei, siinäpä kysymys... jossa päädyimme myönteiseen vastaukseen. Asiaan vaikutti että näitten juoksujen aikaan Jonsku on vielä alle 8 vuotta, ajankohta tuntui kaikin puolin sopivalta eikä ell-todistustakaan tarvinnut tässä vaiheessa hankkia, joten estettä senkään puolesta ei ollut. Kun laskelmiemme mukaan olisi ollut sopivin astutusajankohta, ei pariskunta ollut enää kovinkaan kiinnostunut toisistaan. Päättelimmekin että juoksut olivat alkaneet havaittua aikaisemmin ja Jolandan näpäkkä suhtautuminen uroksia kohtaan juoksutustarhassa ennen näyttelyreissua taisi ollakin valvonnan alla tapahtunutta höpsöilyä. Kun Jonsku pääsi kaikessa rauhassa viettämään yhteistä aikaa Veetin kanssa niiden tarhaan, teki tilaisuus varkaan ja pennut laitettiin alulle ;) Onneksi Veeti oli ainoa uros, jonka kanssa Jonsku oli valvomattomana yhdessä ja tämäkin tapahtui ainoastaan niiden ollessa kahdestaan tarhassa. Siispä astuneesta uroksesta ei ollut pienintäkään epäilystä.

Vaikka astutus ei onnistunutkaan yrittäessämme, olimme varovaisen toiveikkaita mahdollisesta astumisesta, sillä Rovaniemen reissua edeltäneenä yönä ei meidän taloudessa kunnolla nukuttu. Tästä piti ujeltavat Ajattaret huolen ja mekkaloinnin perusteena niille olivat tarhassaan leikkivät Jonsku ja Veeti. Käytimme varmuudeksi Jolandan ultrassa ja lopullisena todisteena tiineydestä näimme ainakin kolmen pennun selkeän sydämensykkeen :) Saapa nähdä montako pentua loppujen lopuksi tulee, koska ultra ei niin tarkka ollut että eläinlääkäri olisi yhtään mitään varmaan voinut sanoa. Mutta nyt saamme sentään odotella vielä vähän aikaa :)

 Jolanda ja Veeti

Kesä on muutoin kulunut todella helteisissä merkeissä. Kissat ovat viettäneet aikaa lähinnä vaakatasossa ja kuumissaan olevan näköisinä. Harmia olen silloin tällöin furminoinut hieman reilummalla kädellä, jotta sen olo edes hieman helpottaisi.

 Harmi

Kennelnimianomuksemme pyörähteli lopultakin läpi viralliset koneistot ja kennelimme nimeksi saimme ensimmäisen toiveemme Hallametsän. Seuraavana etappina on hommata R-pentue kennelnimelle. Koiranpennut tulevat ensi viikon lauantaina viiden kuukauden ikään ja ovat kasvattaneet kokoa ja raajojen pituutta ihan kiitettävästi ;) Ruska ja Railo ovat hieman pienempikokoisia mutta niiden asenne on erityisen sähäkkä. Varsin säpäkkä parivaljakko ja viisautta näyttää korvienvälistä löytyvän jo näin nuoressa iässä! Routa, Riite ja Rakka puolestaan ovat hieman kookkaampia, keskenään hyvin tasalaatuisia. Emme millään malttaisi odottaa tulevaa talvea ja noitten valjaisiinsaamista ;D Kesäiset terveiset pennuilta seuraavien kuvien kautta.

 Rakka

 Ruska

 Routa

 Railo

 Riite