Jämi-SM 2014

Jämijärvellä kilpailtiin Suomen Mestaruuksista 18.-19.10.2014. Paikalle oli saapunut huikea määrä kilpailijoita koirineen, lajeja oli aina koirajuoksusta kasivaljakoihin ja ties mitä siltä väliltä. Olemme tähän mennessä päässeet osallistumaan syysjämille pari kertaa, nyt parin välivuoden jälkeen oli mahtava päästä takaisin. Jämillä on aina niin mahdottoman paljon tuttuja ja hyvä fiilis, ettei toista! Urat ovat myös aivan huippuluokkaa ja järjestelyt toimivat. Kisa on kaikin puolin hieno paikka myös aloitteleville kisaajille, voi suorastaan suositella!

Auto-ongelmista oli puhetta jo viime postauksessa, tässä vähän lisää. Akun vaihdon jälkeen pääsimme muutaman päivän huristelemaan työmatkoja ja olimme kovasti lähdössä farmarilla myös Jämin kisoihin. Vaan niinhän siinä sitten kävi: kisoja edeltävän jälkimmäisen herkistelyreenin yhteydessä sanoi farkku työsopimuksensa irti kerta kaikkiaan. Konepellin alta tuli kunnon savut ja löyhkä auton sisällä oli… kiitettävän kitkerä! Hinaushommiksi siis meni ja reissu korjaamolle, jossa todettiin että laturia on fiksailtava. Sillä reissulla on kottero edelleen, joten kisareissullekin otimme sen viimeisen vaihtoehdon: sinnikkään pikku-Ooppelin. Tämä harmaa pikkukosla ei ole käypänen minkään jatkeeksi, mutta siinä autossa on Asennetta! Mulle on tärkeintä että autossa on neljä rengasta, toimiva konepellin alunen ja jos jotain luksusta niin se on sitte ilmastointi. Näistä toiveista Opeliski täyttää kaksi ensimmäistä ja se on jo paljon. Vaan olihan se kieltämättä huvittava näky, kun peräkärry koiraboksistoineen oli fyysisiltä mitoiltaan kookkaampi, kuin sitä vetänyt auto. Mutta niinpä se reissu vaan onnistuneesti tehtiin!

Näissä kisoissa tiimimme osallistui luokkaan DR6 eli kuuden koiran kärryluokkaan. Kuutosen voima on jo ihan muuta kuin nelosen ja tämä oli tervetullutta vahvuutta etenkin ylämäkiin. Mika kokeili kuutosta kisakärryn edessä ainoastaan kaksi kertaa ja näitä nimitämme herkistelytreeniksi ;) Kisatiimiin valjastettiin Railo, Ruska, Riite, Rakka, Malla ja Viiru. Koirat suoriutuivat koko kisaviikonlopusta kerrassaan u-p-e-a-s-t-i, muullakaan sanalla ei niiden menoa voi kuvata. Silläkään uhalla, että tuo kuulostaa jo ylihehkuttamiselta ;) Vauhteja emme ole tälle kaudelle vielä ajaneet ja tällä hetkellä kuutosen kisamatka oli koirille hieman ylipitkä, täysillä juoksua ajatellen. Vaan hyvällä fiiliksellä matkaan, periaatteena että kuski pysyy kärryssä alamäet ja auttaa mahdollisuuksien mukaan loppuosan nousussa. Toiveissa oli täysin puhtaat suoritukset ja koska koirat innoittelivat molempina päivinä todella paljon lähtötilanteessa, oli niillä lähes kaikilla omat henkilökohtaiset avustajat a.k.a. händlerit. Meidän händlereiden tehtävänä oli rauhoittaa koiria liialliselta riekkumiselta ja samalla katsoa ettei kukaan yli-innostuksissaan sotke jalkojaan väärälle puolelle liinoja. Hienosti osaavat kyllä setviä itsensä oikein, mutta kaikki ylimääräinen säätäminen saapi kummiskin jäädä kisoista pois. Hauska oli huomata että jopa aina niin äääärettömän rauhallinen ja lunki koira Malla innostui jälkimmäisenä päivänä hypähtelemään valjaita vasten ;) Onneksi tämä älytön valjakon riekkuminen ei ole arjessa sentään tämmöistä, kuuluu nuitten hurttien osata asettuakin.

Lauantaina kisaura oli loistokunnossa ja keli lämpötilojenkin puolesta todella ihanteellinen. Sunnuntaina puolestaan tuli vettä ihan älyttömästi ja kunnon kokoisilta lätäköiltäkään ei vältytty. Omaa tiimiä uralta odotellessa oli mielessä jo että ajasta viis, kunhan valjakko vaan pääsee maaliin ilman kommelluksia. Maaliin saapuneiden valjakkojen koirat ja kuskit olivat todella kuraisia ja korviin kantautui myös juttua ISOSTA lätäköstä reitin varrella. Hirvitti, että kuinkahan oma porukka moisesta läpi menee… Pitkät, niin kovin pitkät olivat minuutit… Kunnes tuttu porukka näkyi puiden lomasta laukkaavan kohti maalia –mikä helpotus! Niin sitä vaan laukalla tulivat maaliin ja voi hurja minkä näköisinä! Ei olisi uskonut takaparien koirilla valkoisia maskeja olevankaan, niin tuhannen kuraisia olivat. Koirat myös läähättivät erittäin voimakkaasti, olihan kelikin edellistä päivää selvästi lämpimämpi. Vaan iloiset olivat mielet ja heiluvat hännät. Koirien hoidon ohessa odoteltiin tuloksia. Iloksemme koirat saivat REK2 –tuloksen, joka oli hieno saavutus tälle uudelle kisamuodostelmalle. Siperianhuskyissa sijoitus oli 3/3 ja koko kilpailussa 5/6.

Johto Hallametsän Railo & Hallametsän Ruska

Hallametsän Riite & Coastrunner´s Mac Mic Mac

FI MVA Hallametsän Rakka & SM-REK-AVO-09 Sainen Xcalibur

Lauantain maaliintulo

Lauantain naamat...

...ja sitten tuli sunnuntai!

Palkintojenjako DR6. 1: Vesa-Pekka Lehtomäki

2: Kimmo Hytönen

3: Hanne Saarinen

4: Juha-Pekka Nurmi

5: Mika Miettinen

Kisakärrykin sai kotiin vietäväksi osan maastosta ;)

Viikonlopun ajaksi majoituimme metsästysmajalle, jonka yhteydessä oli myös metsää. Siellä oli todella näppärä juoksuttaa koiriamme myös vapaana, niillehän moinen liikuntamuoto on täysin arkipäivää. Todella erinomaista palauttavaa liikuntaa! Meillä oli mukava porukka mökkeilemässä ja kuvioissa oli myös laumassamme vaikuttaneet pari koiraa: Tinttamarin Juliska ja Sainen Q-tio. Kisapaikalla tapasimme myös kuuluisan kulmakarvakoiran eli ihanan Darlingin (FIN KVA Coastrunner´s Darling), joka on Mallan emä.

Tinttamarin Juliska

Sainen Q-tio innoittelemassa

Darling & Malla

Varsin leppoisasti sujui viikonloppu, kiitos kanssamajoittujille! Kiitämme myös apuhändlereitä ja muita osallisia. Tapaamme jälleen tulevissa kisakoitoksissa!

SHS Erikoisnäyttely 2013

Jälleen on takana yksi erikoisnäyttely, tällä kertaa tapahtuma järjestettiin Koskenpään Kievari Rantapirtillä. Tänä vuonna oli ilmoitettuna ennätysmäärä koiria: yhteensä 327 kappaletta! Paljon siis riitti vilinää ja katsottavaa, paljon jäi myös näkemättä. Vaikka ennakkoon vähän suunnittelin kuvaamaan sitä ja tätä niin kuvailut rajoittuivat lähinnä omien ja tuttujen koirien kuvailuun.

Oman haasteensa omassa laumassa teki se, että näyttelyyn ilmoitetut narttumme olivat juoksussa. Tämä tuli huomioida käytännön järjestelyissä eli esimerkiksi emme vieneet näyttelyalueen keskelle lauantaina juoksuntuoksuisia tyttöjä kesken näyttelyn. Kehien jälkeen kylläkin kokeilimme niitä hieman kehässä, jotta etenkään Julille ei kehässä juokseminen olisi ollut täysin vierasta touhua. Muut koirammehan ovatkin on "vanhoja kehäkettuja", joten niiden kanssa ei tarvinnut oikeastaan jännätä että kuinka käy.

Itse näyttely meni koirillamme mielestämme mukavasti. Veteraaneille Mönnille ja Jolandalle tuli erinomaiset, käyttöluokkaan osallistuneille Keijulle ja Julille tuli puolestaan erittäin hyvät. Mönniä kiinnosti tavallistakin enemmän kaikki hajut (epäilemättä juurikin juoksuisten narttujen takia), joten ennakkoon vähän mietitytti että malttaakohan se liikkua kuono ilmassa vai vetääkö päätä koko ajan kohti maata. Vaikkei Mönni ihan niin hyvin liikkunut kuin se kykenisi niin ihan hyvin kuitenkin meni. Laukkavaihde vaan tuntui maistuvan tänään turhan paljon, sekin semmoiseen rauhalliseen tyyliin =D Tuomari jäi odotetusti kaipaamaan liikkeeseen enempi draivia. Mönnihän on yleensä hyvin rauhallinen ravailija ja viikonlopun helteet verottivat liikkeen potkua entisestään.

SM-REK 6-08 SM-REK AVO-07 Taiga Quest Bear VET-ERI

Lauantaina ei lämpöjen puolesta päässyt ainakaan helpommalla, edellistä päivää aikaisemmin alkoi aurinko porottamaan ja odotettavissa oli kunnon hellettä. Jolanda esiintyi veteraaniluokassa tuttuun leuhkaan tapaansa, muori suorastaan RRRRakastaa esiintymistä! Tuija hihnan toisessa päässä sai kuitenkin hillittyä isoimmat vouhotukset pois ja Jonskuponsku saikin varsin mairittelevan arvostelulapun, josta ei löytynyt moitteen sanaa. Keijukin meni Tuijan esittämänä aivan todella kauniisti ja tuomari vaikutti siihen kovin tykästyneeltä. Kuitenkin sekä Keiju että Juli olivat tämän tuomarin makuun hoikassa kunnossa ja lihaksia olisi saanut olla enemmän. Juliska meni odotetusti puihin koko porukan juoksutusvaiheessa, koiria se ei vaikuttanut arastelevan mutta niitä juoksevia ihmisiä. Yksilöarvostelussa olisi lainaamaamme telttaan pääsy houkuttanut mutta teltasta poispäin juokseminen menikin jo paremmin. Tuomari sai käsiteltyä Julin hyvin. Eli vaikka suoritus olisi voinut mennä paremmin niin lopputuloksena ei ollut kummiskaan mikään katastrofi! Kehän ulkopuolella Juliska oli hyvin reipas, innokkaana oli tutustumassa vieraisiin koiriin ja olisi ryhtynyt leikkimään. Se meni myös joidenkin vieraiden ihmisten luokse ihan oma-aloitteisesti, joko pelkästään katselemaan tai laittamaan päätä syliin. Siispä hyvältä vaikuttaa :) Turkeista ei tainnut tulla kenellekään moitteita, vaikka ainoastaan Jolandalla turkin kunto on tällä hetkellä erinomainen. Juliska on aivan kalju, samoin Keijun rungon yläosa. Keijulla ja Mönnillä on parhaillaan menossa kunnon karvanräjäytykset. Näyttelyarvostelut sanallisessa muodossa tulevat kotisivuille, kunhan saan kaikista lapuista tulkittua mitä niissä lukee.

Hallametsän Keiju KÄY-EH

Tinttamarin Juliska KÄY-EH

FI KVA Sainen Jolanda VET-ERI

Tänä vuonna majoituimme pienellä porukalla noin kymmenen minuutin ajomatkan päähän näyttelyalueesta. Mökki varattiin jo kuukausia aikaisemmin, koska se oli sijainniltaan erinomaisella paikalla ja vieläpä hinnaltaan edullinen. Mökillä oli miellyttävä viettää rentoa aikaa, jutustellen ja grillaillen. Viileät illat vaativat varustautumaan jo villapaidalla, mukavasti syksyn tuntua ilmassa.

Meillä oli käytännönjärjestelyiden takia matkassa mukana myös Ässät emänsä Railon kanssa. Pennuille otimme kotoa mukaan aitaelementtejä, joista kokosimme niille oman "lastentarhan". Osoittautuikin aivan erinomaiseksi ratkaisuksi! Ässäthän saivat päivittäin kirmailla vapaanakin mökin pihassa mutta ne oli kätevä laittaa turvalliseen rajattuun tilaan aina silloin, kun emme olleet ulkona katsomassa niiden perään. Pennut olivat hyvin reippaita ja jaksoivat mainiosti koko viikonlopun. Nyt näyttelyn jälkeen on ollut hauska huomata, kuinka pennut tulevat odottamaan auton vierelle valmiiksi, että ne nostetaan kuljetushäkkiin. Pennut oppivat eilen myös itse laskeutumaan pakettiauton perästä maahan, hyödyntäen "astinlautaa". Ässillä riitti huisin paljon ihastelijoita viikonlopun aikana, muutama harva pääsi niitä syykyttämäänkin.

Ekana mökkeilyiltana nukuttiin ensin näin

Kännykkäräpsäisy matkustajista

Viikonloppuna tuli nähtyä monia koirien sukulaisia. Näyttelypaikalta bongattiin entinen laumanjäsenemme, Keijun isä Veeti. Mökillä majoittui myös Jolandan sisko Naava. Hauska oli seurata vanhojen rouvien hienovaraista tervehtimistä.

Sainen Q-tio (VET-EH)

Sainen Jarmila (VET-EH)

Jonskua nolostutti koko juttu? :)

Erkkari on tapahtumana aina mukava mutta raskas. Menee siis sarjaan "onneksi on vaan kerran vuodessa" ;) Ensi vuonna vuorossa olisikin reissu Kotkaan asti, toivottavasti töistä onnistuu järjestämään vapaata riittävästi. Helpostikin matkoihin kuluu päivä suuntaansa tuolloin. Tänä vuonna matka olikin harvinaisen lyhyt ajatellen yleensäkin näitä koiramaisia menoja. Nähtäväksi jää, kuinka paljon vuoden päästä onkaan erkkariin koiria ilmoitettuna ja tuleeko jälleen uusi määrällinen ennätys.

Siskosten miitinki

Puolisiskokset Keiju ja Nata laitettiin pönöttämään muutamaan yhteiskuvaan. Huskyneidothan ovat sukujaan samasta isästä mutta eri emästä. Hyvin näkyy emojen kautta tulleet erot tytärten rakenteessa ja turkissa. Luonteeltaan molemmat ovat hyvin iloisia ja avoimia persoonia. Keijulla on luonteessa ehkä enemmän isänsä vallattomuutta ja Nata on hieman rauhallisempi. Kumpikin työskentelevät valjakossa ahkerasti. Keiju juoksee myös ison valjakon johdossa ja Nata toimii omistajansa pikkuvaljakon johtajana.

Kuvakoosteeseen haalin pikaisesti jonkinmoiset kuvat asianosaisista, eivät ehkä edustavimmillaan mutta näkeepähän niistä jotain suuntia rakenteesta jne.

Hallametsän Keiju & Sainen Ella

molempien isä Sainen Q-tio

Keijun emä FI KVA Sainen Jolanda

Natan emä Sainen Mony Mony

Kisafiiliksiä

Nyt on takana sekä Rautavaaran Powerline Sprint että Ohkolan Talviajot. Molemmissa kisoissa koirien tsemppi oli todella hyvällä tasolla eikä erityistä väsymystä ollut havaittavissa. Nopeuksissahan tiimimme häviää kirkkaasti terävimmälle kärjelle, mutta se tärkeintä että liinat pysyivät kireinä ja mielet virkeinä :) Rautavaaralla vauhtia olisi hieman saanut kiritettyä lisää mutta ohitustilannetta ei oikein löytynyt eikä kokemattoman keulakaksikon kanssa ollut Mika uskaltanut ottaa sitä riskiä että olisi mennyt solmuun toisten kanssa. Tärkein tavoite oli saada puhtaat juoksut koirille ja onnistunutta kokemusta ilman sählinkejä. Valjakossa juoksi johdossa kasvattimme Ruska ja Railo, pyörässä puolestaan Säkki ja Viiru. Tuloksena tällä kertaa REK0. Jälleen kerran tuli todettua ettei nelosen kisat ole enää ihan se omin juttu, mutta eiköhän tässäkin luokassa vielä jatkossakin tulla osallistumaan.

Johto Hallametsän Railo & Hallametsän Ruska, 

pyörässä SM-REK-AVO-09 Sainen Xcalibur & Arktisk Storm Chuck

Ohkolan reissu tuli eteen todellakin hetken mielijohteesta, ainoastaan paria päivää ennen kisaa tuli olo että pitäisiköhän sittenkin jaksaa lähteä pitkälle ajomatkalle. Onneksi jälki-ilmoittautumisia otettiin vielä vastaan, joten eihän siinä sitten muuta kuin ilmoittautumiset menemään ja auton nokka kohti Mäntsälää. Tutun harrastusta aloittavan kautta saimme todella kivan yöpymispaikan hyvin läheltä Ohkolaa ja kiitollisin mielin hyödynsimme majoituksen. Ohkolan ura oli todella erilainen kuin mihin perinteisesti on totuttu. Kuten ajajien kokouksessakin oli puhetta, eivät valjakkokilpailut yleensä ole mikään yleisölaji kun lähtölinjan jälkeen valjakot puhaltavat metsään ja maalin lähestyessä tulevat metsästä pois. Ohkolassa ura enimmäkseen kiemurteli pitkin peltoa ja yleisöllä olikin paljon katsottavaa. Itse varustauduin kiikareilla, joiden kautta olikin kätevä seurailla tapahtumia matkan varrelta. Jännitys olikin huipussaan, sillä mielikuvissa ajattelin kuinka koirat yrittävät rynnistää viereisellä uralla juoksevan vastaantulevan valjakon luo tai keksivät jotain muuta kivaa. Uran varrella tuli eteen myös pariin kertaan varikkoalueen ohitus, joka olikin hieman haasteellinen koetus valjakoille. Omaa porukkaa ajatellen koirat selviytyivät uran haasteista hienosti, olin aivan yllättynyt. Eka päivänä pari koiraa olivat metsäosuudella käväisseet penkalla, josta laskeutuessaan tulikin liinoihin hieman sotkua ja Mika joutui pikaisesti ankkuroimaan. Toka päivänä musher puolestaan kaatui pienessä alamäessä, kun kantapäällä jarruttaessa jalan kohdalle osuikin yhtäkkiä jääkokkare ja vei sen verran tasapainoa että lipsahdus sattui :P Kerrankin koirat olivat pysähtyneet heti käskystä ja odottivat paikoillaan kun kuski könysi pystyyn. Tällä kertaa valjakossa juoksivat: johdossa Ruska ja Railo, tiimissä Keiju (jolle nämä samalla olivat ensimmäiset kisat) ja Riite, pyörässä Säkki ja Viiru. Koirille REK3.
Rakan lainasimme ensikertalaisen kisaajan valjakkoon, tuloksena REK0. Tämän valjakon kokoonpano muodostui kolmen eri omistajan koirista, eikä tiimiä ajettu kertaakaan ennen kisaa. Rakka juoksi toisena päivänä johdossa ja suoriutui tehtävästään hyvin. Muita koiria valjakossa olivat Sainen Q-tio, Närejuuren Enrico ja Paloma Blanco Suden Laulu.

Johto Hallametsän Ruska & Hallametsän Railo, Hallametsän Keiju & Hallametsän Riite, 

Arktisk Storm Chuck & SM-REK-AVO-09 Sainen Xcalibur

Hallametsän Rakka & Närejuuren Enrico

Johto Hallametsän Rakka & Närejuuren Enrico, 

pyörässä Sainen Q-tio & Paloma Blanco Suden Laulu

Hallametsän Ruska

Hallametsän Railo

Hallametsän Keiju

Hallametsän Riite

Hallametsän Rakka

SM-REK-AVO-09 Sainen Xcalibur