Tammikuun tunnelmia valjaissa ja vapaalla

Pakkasia on pidellyt viime aikoina oikein kipakasti. Taloa on saanut lämmittää ahkerasti, eikä ole passannut unohtaa laittaa autoja roikan nokkaan. Koirille laitettiin koppeihin tuliterät kuivikkeet, tosi kiva ettei ainakaan tässä vaiheessa kukaan ole niitä pois siivoillut. Tarhakaverukset Viiru ja Sauron tykkäävät makailla myös pihalla, joten saimmekin idean levittää tarhan pohjalle heinäpaalin. Heinäpehku onkin saanut suuren suosion, molemmat poitsut makailevat usein vieretysten ympäristöä seuraillen. Vastapainona Jonsku-muori ei juurikaan kuonoaan pihalle pistä, paitsi tietty silloin kun on tiedossa jotain tekemistä tai kun on ruoka-aika.

Pakkaset eivät ole haitanneet koirien treenejä ja iloksemme olemme päässeet ajamaan jälleen säännöllisen rytmin mukaisesti. Koirat ovat oikein innoissaan, itsellä mieli vähän haikailee rekikelejä mutta täytyy olla tyytyväinen siihen että ajamaan pääsee, vaikkakin sitten mönkkärillä. Ajomukavuudesta ei ole tietoakaan, sen verran jäässä on tämä kumitassu... Lähtötilanteessa meinaa koirilla edelleen olla kunnon riekkumista, kuitenkin nuo on alkaneet yhä nopsemmin muistamaan ettei lähtölupaa tule ennen rauhoittumista. Muutama kuva näistä riekkumisen hetkistä ja pilkkeestä silmäkulmissa kun pääsee matkaan...

Osa koirista ehti tiputtaa turkkinsa aivan kesäkuntoon aikaisemmin olleiden lämpimien kelien takia. Ruska on hyvä esimerkki tämmöisestä bikiniturkkisesta siperialaisesta. Tarkempi katsoja huomaa että olisi harjalla töitä tuolla takaosassa ;) Nooh, eipä oo ennenkään vieraskoreiltu tämmöisissä asioissa ja ei varmaan tuommoiset tupsukat ketään rodun harrastajaa järkytä tai ei ainakaan pitäisi :D

Meillä on otettu tälle kaudelle käyttöön uudet heijastinliivit. Aikaisempien markettikeltaisten tilalle on hommattu Boosterin oranssit, eikä voi kuin kehua. Istuvat tosi hyvin päälle ja mikä tärkeintä: tarrat on jämäkät eivätkä aukeile. Heijastavia osia on myös reilusti enemmän kuin aikaisemmissa liiveissä. Jälleen kerran huomaa ettei kannattaisi säästää sitä muutamaa euroa vaan pitäisi hommata kerralla hyvät. Mielenkiinnolla odotan pidempiaikaista käyttöä, jotta pääsee näkemään jotain näiden kestävyydestäkin.

Juoksutustarhailu on koirilla taas vaihteeksi hieman säätämistä, ylläripylläri syynä juoksut. Varhaiskypsänä pentuna Saaga ehti alkaa juoksuilemaan viiden kuukauden iässä ja siitähän se sitten lähti... Ei aikaakaan kun tarhakaverina oleva emänsä Railo alkoi tiputella ja kohta Keiju ja kohta... Tällä kertaa juoksujen aika on sujunut (ainakin tähän mennessä) jotenkin tavallista rauhallisemmin. Toki huutelua on olemassa mutta ilmapiiri on jokseenkin lunkimpi. Tai sitten tämä on tyyntä myrskyn edellä :D Tämän ajokauden jälkeen ompi muutama hurtta suvunjatkovälineitä köyhempi. Parin pitäjän päässä sijaitseva Eläinklinikka Nivel teki sen verran unelmatarjouksen näin isomman lauman omistajan kannalta, ettei sitä voinut ohittaa: kastroinnit ja sterkkaukset puoleen hintaan kun ajan varaa tammikuun puolella. Sattuipa tosi hyvään saumaan tämä tarjous, kummiskin nuita leikkauksia on ollut suunnitelmissa alkaa toteuttamaan. Onneksi vanhoja vuosilomia on sen verran jäljellä että ongelmitta sain yhteensovitettua leikkauspäivän ja vähän pidemmän loman, jonka omistan sitten enimmäkseen leikattujen koirien hoivaamiseen. Työtähän siinä tulee olemaan mutta toisaalta parempi näin, kuin että yksi kerrallaan. Myös Kemppu pääsee eroon kilisevistään, sille kastraatioaika on varattu ensi kuun puolelle.

Loppukevennyksenä kuvia juoksutustarhasta, tämä olikin viimeinen kerta kun kaikkia koiria pystyi pitämään yhdessä ennen juoksuja. Tai no, pentuja ei vielä ihan koko lauman kanssa pidetä vaan mukana on vain osa laumaa niin ei jää kakarat jalkoihin.

Pst: Vetskuilla menee lujaa ;)

Kemppu ulkoilee

Kemppu on ollut meillä nyt runsaan kuukauden ajan mutta kovien pakkasten takia en ole raaskinut sitä viedä ulkoilemaan. Nyt lauhempien pakkasasteiden aikaan Kempulle puettiin huskynpentujen pentupanta, koska kissamaiset ulkoilutusvermeet (eli valjaat ja fleksi) on vielä tulomatkalla nettikaupasta. Tulevana kesänä on tiedossa ulkotarhan rakentelua, seinäelementit ovat jo valmiina mutta kaikki muu vasta suunnitteluasteella. Sujui se ulkoilu silti näilläkin välineillä, vaikkei ihan varmaksi osannutkaan sanoa että oliko ulkoilu Kempulle ihan MUST, vielä ainakaan ;) Lähinnä se keskittyi olemaan paikallaan ja katselemaan ympäristöä vaihtelevin ilmein. Oletettavasti kun ulkoilukertoja tulee enemmän, alkaa rohkeuttakin löytymään. Ja kunhan nämä vähäiset lumet sulavat kevään ja kesän alta pois, löytyy luonnosta kaikkea kiinnostavaa tutkittavaa.

Kemppu 7 kk

Eilen Kemppuli täytti seitsemän kuukautta ja on siis viettänyt meillä kuukauden verran elämästään. Tämän kuukauden aikana olemme oppineet tuntemaan kissan, joka on kerrassaan ihana luonteeltaan! Leikkisä, erittäin seurallinen, mahdottoman kova kehräämään, kaikkeen osallistuva jne. Öisin Kemppu tulee aina viereeni nukkumaan, aamuisin kääntää kylkeään ja venyttelee naaaautinnollisesti. Sitten alkaa aamurapsutusten "kerjääminen", tämä siperialainen on aivan äärettömän hellyydenkipeä tapaus. Suosikkinukkumapaikaksi on tullut myös kirjahyllyn yksi lokerikko ja raapimispuun yläosa, vaihtoehtoja siis riittää. Viattomien ilmeiden taakse kätkeytyy suuuuri Metsästäjä, vai mitäpä tuumaatte seuraavista:

Ihana pakkanen

Viime aikoina on tuntunut todella talviselta: vaikkei lunta juurikaan ole, on lämpömittarin lukemat olleet vahvasti miinuspuolella. Jäätä riittää edelleen, tämän takia ei vieläkään koirilla ole päästy kunnolla ajamaan. Lumettomuuden takia vähäiset ajot on suoritettu joko mönkkärin tai auton edessä. Siinä missä koiria ei vaikuta pakkanen haittaavan, on meille ihmisille tuikitärkeäksi noussut kunnon talvivaatetus. Tälle talvelle hankkimani vaatteet ei siis ole menneet hukkaan, nyt on todellakin ollut käyttöä niille! Pakkasista en ole sortunut valittamaan, paljon mukavampaa tämä on kuin ne vetiset pluskelit. Nuo lämpimämmät säät aiheuttivat koirilla kunnon turkinvaihtorumban ja valitettavasti osa on tällä hetkellä lähes kesäbikineissä. Nopsasti näyttää turkit kummiskin kehittyvän parempaan suuntaan säätilan muututtua radikaalisti.

Kait se on kohdattava elämän realiteetit ja todettava, ettei pikku-Ässät ole enää ihan niin pieniä... Saagalla alkoivat ensimmäiset juoksut, eikä ikää ole vielä edes puolta vuotta. Varhaiskypsä likka, ei aikaisemmissa pentueissamme yksikään ole vielä tässä iässä alkanut juoksuilemaan. Koska raamikkuutta tuntuu Ässiltä löytyvän, kokeilimme niille eilen ihan ensimmäistä kertaa valjaita päälle. Siis ainoastaan pitivät niitä päällä, pointtina että tottuvat valjaiden tuntuun juoksennellessaan. Näin olemme aikaisempiakin pentuja harjoittaneet, etteivät valjaat ole sitten enää mikään uusi ja ihmeellinen juttu, kun varsinainen vetoharjoittelun aika koittaa. Tiedä sitten kuinka "ihmeelliseksi" pennut nuo valjaat mieltävät, eipä nuo Ässätkään olleet millänsäkään moisista. Huomasivatkohan edes että nyt on jotain päällä ;) Jälleen tuli mieleen että millaisiahan pikkumammutteja näistä kehittyy, nyt nimittäin puettiin päälle se sama valjaskoko jota käyttävät esimerkiksi Railo-emä ja Ruska-täti. Toivottavasti kakaroiden vetopää tulee olemaan kohdillaan, näistä saisi varmasti mainioita voimanpesiä valjakkoon.

Riite on viimeaikoina ollut aikalailla vakiokoira, kun pentuja juoksutetaan pellolla. Sen kanssa kun on kaikki niin äärettömän helppoa ja se on pentujen kanssa niin ihanteellinen. Uroksista Viiru on pentujen kanssa myös aina varma valinta, se on sopivassa määrin rauhallinen ja huomaavainen, ei koskaan liian raju. Ei se niinkään innostu leikkimään mutta ei koskaan kieltäydy juoksuleikeistä. Kukkoilusta ei tietoakaan mutta eipä Viirulaisella moiseen ole koskaan vaikuttanut taipumusta olevankaan. Saaga lumoutui Viirusta aivan täysin heti ensi tutustumiskerrasta lähtien, eikä tälle ihastukselle tunnu loppua tulevan.