Aarnivalakiat 2016

Mielessä kummitteli jo pitkään että viime kautena aloittamani rekikisailun tarttis saada jatkoa myös tänä kautena. Koska minulla ja Mikalla on jaetut kisakoirat, kaavailin ennakkoon kilpailut joihin osallistuisimme jos sää (=onko liian jäätikköistä treenata?) ja muut asiaan vaikuttavat osatekijät antaisivat myöten. Alustavasti mietimme myös kumpi kilpailisi ja missä. Silti jäi ihan viimeiseen mahdolliseen päivään, kun hankin itselleni lisenssin, maksoin ja lähetin ilmoittautumiseni Aarnivalakioihin.

Kisakokoonpanossa oli enin osa koirista selvillä mutta toista johtajaa epäröin tovin. Tiesin että yhdistelmä Ruska-Melkor olisi nopeampi mutta toisaalta Ruska-Railo ehdottoman kokenut ja turvallinen vaihtoehto. Päädyinkin tähän jälkimmäiseen vaihtoehtoon kahdesta syystä: Melkor ei ole koskaan vielä kilpaillut eikä ole mitään hajua miten se reagoi esim. ohitustilanteissa. Toisekseen olen kisatilanteissa jännittäjä, joten en halunnut lisätä epävarmuutta siitä miten keula toimii. Junnuvoimaksi otin pyörään Morian, joka on jo nyt vahva uros. Rakka puolestaan on semmoinen höyryjyrä, että sitä ei missään tapauksessa kannata jättää kisatiimin ulkopuolelle.

Aarnivalakioissahan ajetaan kaksi starttia samana päivänä, välissä tauko. Molemmat startit olivat omalla tiimillä mielestäni aika tuskastuttavan kamalia: koirat riekkuivat ja kiekuivat oikein antaumuksella ja etenkin Rakan käytös oli suorastaan ala-arvoista, niin kuumana se kävi! Itteä jännitti tuossa vaiheessa kaikkein eniten ja olihan se semmoista sähläystä: milloin oli jarrumatto alhaalla vaikka olisin halunnut sen olevan ylhäällä, milloin händleri ei ollut tilanteessa mukana ja koiraa pomppi sinne sun tänne, milloin oli Forerunner unohtunut kiinni ohjauskaareen vaikka sen piti olla ranteessa, koirat tempoivat hirmu voimalla... Olikohan se sitten käytännössä noin hirveää millainen mielikuva jäi? Todennäköisesti, toivottavasti ei :D Ennen ekaa kierrosta ei seisinkiäkään löytynyt mistään, onneksi naapuriauton Annika auttoi ja saimme lainaseisingin. Toka kiekalle löytyi se omakin, oli vain jemmaantunut auton sisällä...

Pääsin starttaamaan arvonnan tuloksena numerolla 24. Lämpimän kelin ansiosta ura oli jo tähän mennessä pehmennyt ja Ruskaa lukuunottamatta kaikki valjakon koirat tipahtelivat läpi urasta. Railo keikahti kerran erityisen pahasti ja ehdin jo säikähtää että loukkaantuiko se. Onneksi ei, joten matka jatkui. Itselleni pointtina tästä kilpailusta oli suurilta osin saada kokemusta myös kilpareellä ajamisesta. Verrattuna kotitreenien suoriin ja koviin tiepohjiin sitä harjoitusta tulikin hyvin. Ura oli tosiaan pehmeä ja siinä riitti mutkia verrattuna kotioloihin. 

Tämä oli kolmas kerta tälle kaudelle, kun olin Hornetin jalaksilla. Huomasinkin olevani ihan onneton kuski tälle reelle: mutkissa en osannut ohjata joten kurvit meni slaidaamiseksi. Kaatua en uralla sentään onnistunut (varikolla onnistuin kerran ;) ) mutta pari kertaa meinasi reki "kipata yli" ulkokurviin, en siis tasapainottanut tarpeeksi sinne sisäkurvin puolelle. Jos jotain positiivista ajattelee niin sain sentään välittömästi reagoitua tilanteeseen ja korjattua asian. Tällä uralla olisi ollut etu, jos olisi osannut potkutella mutta arvaatte varmaan että osasinko -ainakaan silleen oikeaoppisesti ;) Yritin toki mutta välillä taisin lähinnä haitata koiria, joten harjoittelin hyvin maltillisesti. Eka kierroksella pääsimme itse ohittamaan kerran ja meidät ohitettiin kerran. Nämä molemmat sujuivat hyvin, ei moittimista.

Koirat työskentelivät kokonaisuudessaan hyvin. Sää oli niille lämmin ja eka kierroksen jälkeen Rakka pistikin matkaketjussa ihan pötkölleen läähättämään. Juotot ovat onnistuneet koirilla erinomaisesti ja nuorta Moriaa myöten jokainen koiristani hyödynsi kierrosten välisen tauon lepoajan. Ne olivatkin ihan tulta ja tappuraa päästessään jälkimmäiselle kierrokselle. Auringonpaisteen johdosta ura oli entistä pehmoisempi, eikä tainnut paljoa väliä olla sillä että starttasimme toisella kierroksella paikalla 12. Koirat menivät jälleen tasaisesti eikä muita valjakoita näkynyt ollenkaan matkan varrella. Tällä kierroksella pääsin jo potkuttelemaankin apuja, kun vauhti oli edellistä kiekkaa hitaampi ja ura pehmeämpi.

Fiilis ei ollut uralla jännittynyt vaan tykkäsin ja nautin joka metristä -paitsi ehkä siitä ainoasta ylämäestä... Vaihtelua ja fiilistelyä, sitähän nämä kisat mulle eniten on. Ennenkaikkea myös opettavaisia reissuja, kun pääsee näkemään itsekin jalaksilta että kuinka mikäkin koira hommansa kisoissa hoitaa. Ei ne kotiurat kaikkea kerro, reissuissa oppii aina uusia juttuja koirien pääkopasta ja toimintakyvystä.

Tulospuolesta sen verran että sijoituksena oli 11/39 ja siperianhuskyista 11/29 eli ei lainkaan hassummin. Koirat saivat tulokseksi REK3:n. Siperianhuskyista ainoastaan 3 valjakkoa sai REK1:n, 5 valjakkoa, REK2:n, 5 valjakkoa REK3:n ja lopuille 16 tuli REK0.

Sen verran tullut vuosien varrella kierreltyä kisoissa händlerin ominaisuudessa että osasin pistää merkille, kuinka hyvin uralla oli kaltaisiani aloittelevia kisaajia. Hyvä hyvä, uusia naamoja kilpaurille tarvitaankin! Oikeastaan itseäni harmittaa, kun annoin mennä niin monta vuotta, ennenkä itse uskaltauduin jalaksille kisoihin. Haluankin omalta osaltani kannustaa, että älkää tehkö samaa virhettä kuin minä vaan menkää ja osallistukaa!

Kuvaajina Sari Sarviaho ja M. Ojanperä, kiitokset!