Ihana pakkanen

Viime aikoina on tuntunut todella talviselta: vaikkei lunta juurikaan ole, on lämpömittarin lukemat olleet vahvasti miinuspuolella. Jäätä riittää edelleen, tämän takia ei vieläkään koirilla ole päästy kunnolla ajamaan. Lumettomuuden takia vähäiset ajot on suoritettu joko mönkkärin tai auton edessä. Siinä missä koiria ei vaikuta pakkanen haittaavan, on meille ihmisille tuikitärkeäksi noussut kunnon talvivaatetus. Tälle talvelle hankkimani vaatteet ei siis ole menneet hukkaan, nyt on todellakin ollut käyttöä niille! Pakkasista en ole sortunut valittamaan, paljon mukavampaa tämä on kuin ne vetiset pluskelit. Nuo lämpimämmät säät aiheuttivat koirilla kunnon turkinvaihtorumban ja valitettavasti osa on tällä hetkellä lähes kesäbikineissä. Nopsasti näyttää turkit kummiskin kehittyvän parempaan suuntaan säätilan muututtua radikaalisti.

Kait se on kohdattava elämän realiteetit ja todettava, ettei pikku-Ässät ole enää ihan niin pieniä... Saagalla alkoivat ensimmäiset juoksut, eikä ikää ole vielä edes puolta vuotta. Varhaiskypsä likka, ei aikaisemmissa pentueissamme yksikään ole vielä tässä iässä alkanut juoksuilemaan. Koska raamikkuutta tuntuu Ässiltä löytyvän, kokeilimme niille eilen ihan ensimmäistä kertaa valjaita päälle. Siis ainoastaan pitivät niitä päällä, pointtina että tottuvat valjaiden tuntuun juoksennellessaan. Näin olemme aikaisempiakin pentuja harjoittaneet, etteivät valjaat ole sitten enää mikään uusi ja ihmeellinen juttu, kun varsinainen vetoharjoittelun aika koittaa. Tiedä sitten kuinka "ihmeelliseksi" pennut nuo valjaat mieltävät, eipä nuo Ässätkään olleet millänsäkään moisista. Huomasivatkohan edes että nyt on jotain päällä ;) Jälleen tuli mieleen että millaisiahan pikkumammutteja näistä kehittyy, nyt nimittäin puettiin päälle se sama valjaskoko jota käyttävät esimerkiksi Railo-emä ja Ruska-täti. Toivottavasti kakaroiden vetopää tulee olemaan kohdillaan, näistä saisi varmasti mainioita voimanpesiä valjakkoon.

Riite on viimeaikoina ollut aikalailla vakiokoira, kun pentuja juoksutetaan pellolla. Sen kanssa kun on kaikki niin äärettömän helppoa ja se on pentujen kanssa niin ihanteellinen. Uroksista Viiru on pentujen kanssa myös aina varma valinta, se on sopivassa määrin rauhallinen ja huomaavainen, ei koskaan liian raju. Ei se niinkään innostu leikkimään mutta ei koskaan kieltäydy juoksuleikeistä. Kukkoilusta ei tietoakaan mutta eipä Viirulaisella moiseen ole koskaan vaikuttanut taipumusta olevankaan. Saaga lumoutui Viirusta aivan täysin heti ensi tutustumiskerrasta lähtien, eikä tälle ihastukselle tunnu loppua tulevan.