Viime aikoina ei fiilikset ole ollu mitkään maailman parhaat valjakkoharrastusta ajatellen. Hyvin edenneet syystreenit tyssäsi pahemman kerran Jämin kisojen jälkeen, kiitokset kuuluu huikaiseville jäätikkökeleille. Koiria on ajettu silloin kuin on pystytty, välillä on päästy ajamaan ihan normaalissa aikataulussa mutta pahimmillaan vain kerta viikossa. Pääkallokelit on niin metsäautoteillä kuin myös kylätiellä, mihinkään ei olla päästy. Koiria ei todellakaan huvita rikkoa, joten ei ole auttanut muuta kuin malttaa. Lämpötilat on sahannu nollan molemmin puolin, välillä on satanut vettä ja välillä räntää. Huokaus. Maanpinnan jäätymisen lisäksi on jäässä ollu myös mönkkäri, ne harvat ajot mitä on päästy menemään on edetty auton kanssa. Koska paku on edelleen "telakalla", on liinat isketty kiinni farmariin. Mokomassa on vetorenksu vasemmalla reunalla eli ihan väärällä puolen! Meillähän koirat on opetettu juoksemaan nimenomana oikeassa reunassa tietä. Pienempikokoisempi pyöräkoira onkin helposti hupsahtanut pääliinan väärälle puolelle ihan vahingossa aina välillä. Noh, nämä hienosäädöt nyt sinällään toki ollu vähän sivuseikkana ja iloinen on saanu olla ylipäänsä siitä että on päässy vetohommiin.
Sen verran on joutunut jättämään ajoja väliin, että on pitänyt miettiä lisäksi tulevan kauden kisakalenteria uusiksi ainakin alkukauden kohdalta. Kysymysmerkkinä on, lähdemmekö Robur Sprintiin. Se olisi toki SE mahdollisuus ajaa kasiluokassa edes joku kilpailu tänä kautena. Mutta toisaalta: onko ideaa lähteä rämpimään puolenkuntoisilla koirilla. Treenit on nyt todellakin ihan liian myöhässä, kilometrejä aivan liian vähän, vauhteja ei lainkaan. Nooh, näillä taplataan etiäpäin ja katellaan mitä kausi tuo tullessaan! Kameraa en ole jaksanut tulla pimeydessä raahata mukana, tässä kuitenkin yksi poikkeuksellinen kerta josta peräperspektiivi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti