Uusi johtajaoppilas

Minervan lisäksi johtoporrasharjoitteluun pääsi Melkor Melekonen. Pari päivää sitten innostuin hetken mielijohteesta pistämään Kicksparkin eteen Viirun ja Melkorin. En oikein osannut odottaa mitään, jotain häslinkiä kenties kun on nuoresta kossista kyse. Kissanviikset! Melekonen meni suorastaan raivona eteenpäin, laput silmillä. Viiru joutui koville kun junnu veti sitä perässään kovempaan vauhtiin, kotipihaan palattua se pisti välittömästi maate lepäämään. Tästä Asenteesta innostuneena halusin testata Melkorin myös pikkuvaljakon keulassa. Rinnalle luonnollisesti se ykkönen eli Ruska-emo ja taakse tädit Railo ja Riite. Tosi upeasti meni tämä harjoittelu ja Melkor eteni taas kuin junan vessa (ah niin kulunut vertaus mutten nyt parempaakaan keksi ;D ). Ruska ja poikansa ovat kyllä niin kuin kaksi marjaa, sen näki jo ihan Melkorin ollessa pikkupentu. Nyt kun emä ja poika menivät parina liinoissa, oli niiden liike täysin identtinen. Todella mielenkiinnolla odotan tulevaisuutta!

Valjakkokuvia

Päivät on aika täynnä töiden jälkeen: kisaporukan treenit, harjoittelevien ajoa, pentuilua, eri kokoisia tiimejä, eri kokoonpanoja, sopivien urien etsimistä, kissoja, arkea kaikin puolin... Kuvat lähinnä mallia möllöttely ja laatu mapista öö, hyvin sekalaisia otoksia monelta eri päivältä. Huomatkaa porukan uusi johtajaoppilas ja pari, joka meni ensimmäistä kertaa Kicksparkin edessä!

Beet valjaissa

Barak ja Belar piipahtivat tänään ensimmäistä kertaa valjaissa. Ne juoksivat kumpikin vuorollaan pyöräkoirana, vierellään rauhallinen herrasmies Mönni. Luottojohtoporras Railo ja Ruska menivät keulassa, vauhdittamassa puolestaan Riite. Riitteen vierellä juoksivat puolikkaan matkan Manala ja jälkipuoliskolla Katti.

Beet suoriutuivat ensimmäisellä valjastelukerrallaan hyvin. Barakin itsevarmempi olemus näkyi myös valjaissa, eikä se vilkaissut kertaakaan taakseen, kuten velipoika Belar pari kertaa teki. Menosuunta oli molemmilla koko ajan eteenpäin eivätkä kumpikaan aiheuttaneet minkäänlaisia velmuiluja. Paikallaanoloa harjoiteltiin myös lopuksi ja kummallakin oli todella voimakas etunoja, lopputuloksena siis hyvin edustava kuvasarja ;) Barak meni liinoissa kuin vanha tekijä, on veljeksistä kypsemmän oloinen. Belar tarvitsee kypsymisaikaa mutta kiirehän tässä ei ole. Juoksutyyliltään molemmat olivat vieruskaveri Mönnin kanssa lähes identtisiä, etenivät tasaisella ja sujuvalla askeleella. Oikein mainion vaikutelman antoivat kumpikin itsestään!

Katti karvakerästä on toivottu kuulumisia. Valjakossahan se etenee tosiaan kuin höyryjyrä, asenne on erinomainen. Vauhtihan ei ole samalla tasolla kuin näillä raajakkaammilla rotukavereillaan, ehkä kykenette näittenkin kuvien kautta havainnoimaan eroja mitä on rungoissa ja turkeissa ;) Huomioitavaa kuitenkin on, että rungon vahvuutta ajatellen turkki hämää todella paljon: näyttää paljon pötkymmältä kuin mitä todellisuudessa on. Jalatkin näyttävät paljon paksummilta koska karvaa on kintuissakin niin reilusti. Työskentelyinnokkuudessa ei missään tapauksessa häviä kevyempien käyttisten rinnalla eikä matalammilla nopeuksilla mennessä todellakaan liina löysty. Sydämestään Katti on ehdottomasti innokas valjakkokoira ja tekee aina parhaansa. Todellinen nappiyksilö meidän laumaan! Valjaita ajatellen sille täytyy hommata paremmin istuvat. Erittäin tiiviin turkin takia nuo Peerlinet eivät istu kaulasta riittävän hyvin, kaula-aukko on turhan tiukka. Tästä johtuen rintapala jää liian lyhyeksi. Mieluiten sovittamalla haluaisin hommata passelit omat valjaat tälle pikkukiiturille.

Barak & Mönni

Edessä Riite & Manala, takana Barak & Mönni

Beet tauolla, tiukka etukeno!

Barak

Belar

Keulassa Railo & Ruska

Riite & Katti

Belar & Mönni

Katti

Riite & Katti, takana Belar

Pojat ei tajua posettaa, Ärrälikat tiitteränä!

Manala

Peräperspektiiviä

Lunta on satanut sen verran että tänään päätimme valjakoida kasilla ja itse menin kyytiläiseksi. Eihän nuo jalasmuovit ihan hurraata huutaneet mutta kulutustavaraahan nuo on ;) Tärkeämpää oli päästä nauttimaan ja fiilistelemään! Valjaisiin pääsivät tänään Ruska, Railo, Riite, Rakka, Minerva, Moria, Melkor ja Viiru. Keli oli tahmea, luistoa nuilla muoveilla ei juurikaan ollut. Lisäksi valitsimme reitiksi eniten mäkiä sisältävän, koska halusin nähdä koirien asennetta raskaamman taaperruksen aikaan. Tykkään havainnoida ja vertailla, katsella isommassa porukassa koirien tyylejä: mitkä erottuvat valtaporukasta ja missä asioissa. Koirien kyttäyksen lisäksi näpsin kuvia ja ihastelin lumen kuorruttamaa metsää. Lunta lisää kiitos ja pakkasentäyteisiä kuukausia!

Valon ja varjon leikki

Tällä viikolla on lopultakin päästy valjastamaan koirat, tosin vain auton eteen koska reelle ei ole lunta ja mönkkärinraato on syväjäässä jarrupuolelta. Liukkaita paikkoja on edelleen, eikä kaikille metsäautoteille ole missään nimessä menemistä. Jotain mukavaa pätkääkin löytyy, kun on etsimällä etsitty. Koirat ovat aivan superinnoissaan, kun ovat jälleen päässeet liinoihin!

Tänään nappasin autoon mukaan myös kameran, jolla halusin näpätä muutamia möllistelykuvia. Jotenkin tykkään niin paljon tämmöisistä otoksista, koirien hengityshöyrytkin ovat niin kauniita... Joitakin peräperspektiiviotoksia tuli myös näpsittyä, joten niitä lopuksi.

Näiden kuvien myötä jätämme hyvästit vuodelle 2015 ja odotamme mielenkiinnolla tulevaa vuotta 2016! Mitä se tuokaan mukanaan, jää nähtäväksi. Nautitaan kaikki tahoillamme omista koiraystävistämme ja niiden kanssa jaetusta yhteisestä elämäntavasta!