Jämi-SM 2014

Jämijärvellä kilpailtiin Suomen Mestaruuksista 18.-19.10.2014. Paikalle oli saapunut huikea määrä kilpailijoita koirineen, lajeja oli aina koirajuoksusta kasivaljakoihin ja ties mitä siltä väliltä. Olemme tähän mennessä päässeet osallistumaan syysjämille pari kertaa, nyt parin välivuoden jälkeen oli mahtava päästä takaisin. Jämillä on aina niin mahdottoman paljon tuttuja ja hyvä fiilis, ettei toista! Urat ovat myös aivan huippuluokkaa ja järjestelyt toimivat. Kisa on kaikin puolin hieno paikka myös aloitteleville kisaajille, voi suorastaan suositella!

Auto-ongelmista oli puhetta jo viime postauksessa, tässä vähän lisää. Akun vaihdon jälkeen pääsimme muutaman päivän huristelemaan työmatkoja ja olimme kovasti lähdössä farmarilla myös Jämin kisoihin. Vaan niinhän siinä sitten kävi: kisoja edeltävän jälkimmäisen herkistelyreenin yhteydessä sanoi farkku työsopimuksensa irti kerta kaikkiaan. Konepellin alta tuli kunnon savut ja löyhkä auton sisällä oli… kiitettävän kitkerä! Hinaushommiksi siis meni ja reissu korjaamolle, jossa todettiin että laturia on fiksailtava. Sillä reissulla on kottero edelleen, joten kisareissullekin otimme sen viimeisen vaihtoehdon: sinnikkään pikku-Ooppelin. Tämä harmaa pikkukosla ei ole käypänen minkään jatkeeksi, mutta siinä autossa on Asennetta! Mulle on tärkeintä että autossa on neljä rengasta, toimiva konepellin alunen ja jos jotain luksusta niin se on sitte ilmastointi. Näistä toiveista Opeliski täyttää kaksi ensimmäistä ja se on jo paljon. Vaan olihan se kieltämättä huvittava näky, kun peräkärry koiraboksistoineen oli fyysisiltä mitoiltaan kookkaampi, kuin sitä vetänyt auto. Mutta niinpä se reissu vaan onnistuneesti tehtiin!

Näissä kisoissa tiimimme osallistui luokkaan DR6 eli kuuden koiran kärryluokkaan. Kuutosen voima on jo ihan muuta kuin nelosen ja tämä oli tervetullutta vahvuutta etenkin ylämäkiin. Mika kokeili kuutosta kisakärryn edessä ainoastaan kaksi kertaa ja näitä nimitämme herkistelytreeniksi ;) Kisatiimiin valjastettiin Railo, Ruska, Riite, Rakka, Malla ja Viiru. Koirat suoriutuivat koko kisaviikonlopusta kerrassaan u-p-e-a-s-t-i, muullakaan sanalla ei niiden menoa voi kuvata. Silläkään uhalla, että tuo kuulostaa jo ylihehkuttamiselta ;) Vauhteja emme ole tälle kaudelle vielä ajaneet ja tällä hetkellä kuutosen kisamatka oli koirille hieman ylipitkä, täysillä juoksua ajatellen. Vaan hyvällä fiiliksellä matkaan, periaatteena että kuski pysyy kärryssä alamäet ja auttaa mahdollisuuksien mukaan loppuosan nousussa. Toiveissa oli täysin puhtaat suoritukset ja koska koirat innoittelivat molempina päivinä todella paljon lähtötilanteessa, oli niillä lähes kaikilla omat henkilökohtaiset avustajat a.k.a. händlerit. Meidän händlereiden tehtävänä oli rauhoittaa koiria liialliselta riekkumiselta ja samalla katsoa ettei kukaan yli-innostuksissaan sotke jalkojaan väärälle puolelle liinoja. Hienosti osaavat kyllä setviä itsensä oikein, mutta kaikki ylimääräinen säätäminen saapi kummiskin jäädä kisoista pois. Hauska oli huomata että jopa aina niin äääärettömän rauhallinen ja lunki koira Malla innostui jälkimmäisenä päivänä hypähtelemään valjaita vasten ;) Onneksi tämä älytön valjakon riekkuminen ei ole arjessa sentään tämmöistä, kuuluu nuitten hurttien osata asettuakin.

Lauantaina kisaura oli loistokunnossa ja keli lämpötilojenkin puolesta todella ihanteellinen. Sunnuntaina puolestaan tuli vettä ihan älyttömästi ja kunnon kokoisilta lätäköiltäkään ei vältytty. Omaa tiimiä uralta odotellessa oli mielessä jo että ajasta viis, kunhan valjakko vaan pääsee maaliin ilman kommelluksia. Maaliin saapuneiden valjakkojen koirat ja kuskit olivat todella kuraisia ja korviin kantautui myös juttua ISOSTA lätäköstä reitin varrella. Hirvitti, että kuinkahan oma porukka moisesta läpi menee… Pitkät, niin kovin pitkät olivat minuutit… Kunnes tuttu porukka näkyi puiden lomasta laukkaavan kohti maalia –mikä helpotus! Niin sitä vaan laukalla tulivat maaliin ja voi hurja minkä näköisinä! Ei olisi uskonut takaparien koirilla valkoisia maskeja olevankaan, niin tuhannen kuraisia olivat. Koirat myös läähättivät erittäin voimakkaasti, olihan kelikin edellistä päivää selvästi lämpimämpi. Vaan iloiset olivat mielet ja heiluvat hännät. Koirien hoidon ohessa odoteltiin tuloksia. Iloksemme koirat saivat REK2 –tuloksen, joka oli hieno saavutus tälle uudelle kisamuodostelmalle. Siperianhuskyissa sijoitus oli 3/3 ja koko kilpailussa 5/6.

Johto Hallametsän Railo & Hallametsän Ruska

Hallametsän Riite & Coastrunner´s Mac Mic Mac

FI MVA Hallametsän Rakka & SM-REK-AVO-09 Sainen Xcalibur

Lauantain maaliintulo

Lauantain naamat...

...ja sitten tuli sunnuntai!

Palkintojenjako DR6. 1: Vesa-Pekka Lehtomäki

2: Kimmo Hytönen

3: Hanne Saarinen

4: Juha-Pekka Nurmi

5: Mika Miettinen

Kisakärrykin sai kotiin vietäväksi osan maastosta ;)

Viikonlopun ajaksi majoituimme metsästysmajalle, jonka yhteydessä oli myös metsää. Siellä oli todella näppärä juoksuttaa koiriamme myös vapaana, niillehän moinen liikuntamuoto on täysin arkipäivää. Todella erinomaista palauttavaa liikuntaa! Meillä oli mukava porukka mökkeilemässä ja kuvioissa oli myös laumassamme vaikuttaneet pari koiraa: Tinttamarin Juliska ja Sainen Q-tio. Kisapaikalla tapasimme myös kuuluisan kulmakarvakoiran eli ihanan Darlingin (FIN KVA Coastrunner´s Darling), joka on Mallan emä.

Tinttamarin Juliska

Sainen Q-tio innoittelemassa

Darling & Malla

Varsin leppoisasti sujui viikonloppu, kiitos kanssamajoittujille! Kiitämme myös apuhändlereitä ja muita osallisia. Tapaamme jälleen tulevissa kisakoitoksissa!