keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Käyttökoe ja hitunen Tuuria

Viime viikonloppuna tuli kilometrejä auton mittariin ihan kiitettävästi. Perjantaina heti töiden jälkeen kurvasimme yöpyilemään Ikaalisiin. Seuraavana päivänä tiedossa oli kissanäyttely Tuurissa Armin kanssa. Rakka ja Malla osallistuivat puolestaan Jyllissä rekikoirien SM-käyttökokeeseen.

Kissanäyttelyssä oli tällä kertaa ilmoitettuna tosiaan pelkästään Armi. Kemppu oli ilmoaikaan niin turkittomassa kunnossa, ettei sitä viitsinyt ajatellakaan vievänsä kilpailemaan komeudesta ;) Kemppu pääsikin viettämään laatuaikaa "mummolaan", sillä välin kun Armi joutui/pääsi keimailemaan näyttelytuomarille. Kaverin puuttuessa matkasta oli Armi vähän ihmeissään, kuitenkin se oli tosi helppo seuralainen. Yöt menivät sujuvasti nukkuessa ja automatkoilla oltiin pääosin hiljaa. Näyttelyssä Armi oli jännittyneempi kuin aikaisemmin, mielestäni kaverin puuttuminen vaikutti tässä asiassa. Armilla oli muutenkin oikea asennepäivä: turkin viimeistely sai aikaan pahoja ilmeitä ja äänipuolella jopa murinaa. Tuomariakin katsottiin silmiin niin tiukasti... Tulospuolella Armin linja jatkui samana vanhana eli EX1 tuli kotia vietäväksi.


Kissanäyttelypaikalla odottelimme kuumeisesti kuulumisia koirien suoriutumisista käyttökokeessa. Moni asia jännitti ihan vietävästi: Rakkaa ja Mallaa ei ole aikaisemmin kukaan vieras koskaan ajanut kun emme itse ole olleet paikalla, vaikka vierellä juoksikin molemmilla tuttu koira niin muu valjakko oli täysin vieras, kuski oli täysin vieras eikä hänen käskyt olleet lainkaan tuttuja, koska kyseessä oli SM-tason koe oli odotettavaa että radan varrelle oli järkätty ties mitä kiinnostavia houkutuksia... Mielessä pyöri näitä ja ties mitä. Hyvä etten etukäteen tiennyt, että uran vieressä oli mm. pari kukkoa näyttelyhäkissä! "Vähänkö" olisi tullut stressattua moisista, vaikkeivat koiramme sitten loppupeleissä olleet tämmöisiin edes reagoineet.

Juuri ennen Armin tuomarille menoa soittelimme kuskille, Armi oli käsissäni joten Mikan oli hoidettava puhelinyhteys. Kyllä siinä kämmenet hikosi ja Armin turkki kostui kun puhelu vaan jatkui ja jatkui, eikä siitä saanut pääteltyä mikä oli homman nimi. Puhelun loputtua sitten selvisi että Mönni oli kaatunut alamäessä, huutanut, eikä ollut ensin noussut ylös lainkaan. Se oli otettu liinoista pois, kuljetettu varikolle, juotettu ja kasteltu. Mönni oli ollut pirtsakka, kropasta jäykkä takaa, nesteet olivat menneet mainiosti. Koetta suorittava Malla oli juossut osan matkaa ainoana pyöräkoirana, takanaan todella raskas kärry jonka kyydissä oli kaksi ihmistä. Matkan kokonaisuutta ajatellen Malluska ei ollut antanut liinoissa parastaan ja vaikkei se ollut häiriintynyt ärsykkeistä niin asiaan kuuluvasti oli työskentelyhalukkuudesta napsaistu pois kolme pistettä. Alkujännitys oli matkan edetessä kuitenkin vähentynyt ja työskentelyn laatu parantunut, sanoi kuski. Parin pisteen vähennys tuli pysähdyksistä, vaikka yleensä Malla reagoi sanalliseen käskyyn välittömästi, ja yksittäiset pisteet vähennettiin muutamasta muustakin kohtaa. Lopulliseksi pistemääräksi muodostui kuitenkin 51, joka antoi tuloksen REKÄ YLE2. Parannettavaa siis vielä jäi tältä kerralta, mutta toisaalta olosuhteet huomioiden on tulos ok. Ainahan olisi voinut mennä huonomminkin!

Myös Rakalle alkumatka oli ollut pätkä, jossa se ei ollut työskennellyt normaalilla tasollaan. Kuitenkin vauhtien laskettua oli alkanut sen tyypillinen meno. Paljoa ei Rakan suorituksesta tarvinnut tuomarin pisteitä vähennellä ja se saikin lopputuloksena hienosti 55 pistettä. Tämä antoi tuloksen REKÄ YLE1 ja samalla kopsahti Rakalle myös muotovalion arvo. Suurena yllätyksenä paikoillaan odottelusta tuli täydet 5 pistettä, nimittäin tämä oli osuus josta odotimme roimaa rokotusta. Osaa se intomielinen nuorukainen näemmä myös käyttäytyä ;)



Muutakin reissaamista sisältyi tälle viikonlopulle, koiriin liittyviä luonnollisesti. Kilometrejä kertyi kaikkinensa muutama sata yli tuhannen, jotka sunnuntai-iltana kieltämättä tuntuivat kropassa. Koiramaiset kulkemiset eivät nyt lähiaikoina pääse unohtumaan, parina seuraavana viikonloppuna on tiedossa valjakkokisat. Vauhteja emme ole koirille ajaneet käytännössä yhtään, mönkkärinraadolla on möngerrelty menemään pitkin raskaita metsäautoteitä. Mutta eiköhän noi koirat siellä kisoissa kummiskin maaliin asti taaperra, kevyt kisakärry perässään. Täytyy patistaa isäntääkin potkuttelemaan kovasti avuksi ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti