Viikko sitten viikonloppuna lähdimme heti töiden jälkeen
kohti Kempelettä, jossa oli tarkoituksena yöpyä kasvatinomistajamme Sarin
kotona. Harvemmin meidän reissut sujuu kuin Strömssössä ja niin kävi tälläkin
kertaa. Matkan edetessä alkoi auto väläyttelemään erinäisiä varoitusvaloja,
rääkyi pahaan ääneen häläreitään, vähitellen kaikki elämä alkoi autosta
hiipumaan: akku varoitteli loppumistaan ja yksi kerrallaan lähtivät toiminnot
päältä… Kunnes sitten juuri ennen Rantsilan pitkää suoraa sammui moottori ja
siinä sitä sitten kökötettiin. Autot humahtivat ohi hurjaa vauhtia, osa väisti
reilusti toiselle puolelle tietä mutta osa ajoi ihan viereltä –myös rekat. Eipä
ollut kovin kiva tunne satasen alueella siinä reunuksella möllistellä. Oli tosi
orpo olo: mistä ihmeestä saa apua alueella, jossa ei ole ensimmäistäkään tuttua
ihmistä?!
Kuumeisesti mietimme, kuinka matka jatkuisi. Onneksi Sari
pääsi pelastavaksi enkeliksi: kävi tullessaan hankkimassa vara-akun, joka
sitten asetettiin autoomme paikoilleen. Peräkärry, jossa oli koirien
matkaboksit, kiinnitettiin Sarin autoon ja eikun menoksi. Tuntui niiiiin
hyvältä päästä eteenpäin reilun 1,5 tunnin odottelun jälkeen! Perillä
Kempeleessä väsymys painoi, oli kylmä ja kaikin tavoin uupelo olo. Toisaalta
helpotus että päästiin perille asti! Niin vaan piti puristaa voimia ja hoitaa
koirat. Auton uusi akku pistettiin laturiin, vanhempi odottelemaan omaa
latausvuoroaan. Unta ei tarvinnut houkutella.
Seuraavana aamuna piti herätä aikaisin hoitamaan koiria.
Päätä särki aikamoisesti ja harmikseni tuntui alkavan migreenin oireita, jotka
kuitenkin taittuivat lääkkeiden avulla. Koirilla oli hyvä fiilis, vaikkakin ne
olivat ehkä aavistuksen väsähtäneen oloisia. Kisapaikalle päästyämme koirat kyllä
nopsasti keräsivät itseensä kisafiilistä, joka sai ne innostuneena pitämään
ääntä ja hyppelemään vallattomasti. Oma fiilis oli… läpimärkä. Matkasta oli
unohtunut mm. kumpparit ja edes vähän vettä pitävät vaatteet. Joten totta kai
satoi! Ei mennyt kauaa kun lenkkarit olivat aivan märät, samaten jalassa olevat
villasukat ja tavalliset sukat. Housut oli täysin märät polviin asti ja takista
en edes puhu. Siihen kun päälle vielä viileä keli ja tuuli niin odotettavissa
oli kunnon flunssa (jota sitten kuitenkaan ei onneksi tullut).
Itse kisa oli valjakollemme raskas. Vaikka matka oli lyhyt,
oli siinä runsaasti ylämäkeä ja kuskin olisi ehdottomasti pitänyt kyetä
auttamaan koiria potkuttelemalla mahdollisimman paljon. Lisäksi vahvat ja
mielellään isokokoiset urokset olisivat olleet valjakossa ”se” juttu. Meillä
edettiin Ärrävoimin eli valjakossa juoksi kolme narttua ja yksi uros. Viiru
puolestaan juoksi kaverimme Jonnan valjakon vahvistuksena pyöräkoirana. Jos ura
olisi ollut ennestään tuttu, olisi Viiru pidetty visusti omassa porukassa :D Koirat tekivät hyvin työnsä ja yrittivät parhaansa siinä
missä myös kuski. Ärrät kuumuivat hurjasti eka kierrokselle lähdettäessä,
toinen oli jo hieman rauhallisempi. Sinällään kaikki sujui siististi ja hyvin,
mitään kommelluksia ei tapahtunut matkan varrella. Musher kakoi keuhkojaan
pihalle molempien kierrosten jälkeen ja oli ihan puhki. Myös koirat olivat
väsähtäneitä, palautuivat silti ihan hyvin. Ärrät on hyvin rehellisiä koiria,
ne kyllä hoitaa hommansa niin hyvin kuin kykenevät eivätkä lusmuile.
Tunnelmat kilpailusta olivat loppupeleissä hyvin
kaksijakoiset: toisaalta koirat juoksivat hyvin mutta jälleen kerran tuli niin
voimakkaasti se tunne, ettei nelonen vain yksinkertaisesti ole meidän luokka.
Mutta koska kaikissa kilpailuissa ei isompia luokkia ole, niin se on joko
rämmittävä näissä(kin) tai sitten jätettävä osallistumatta. Vielä on toi
osallistuminen kuitenkin vienyt voiton :) Toisaalta fiiliksiä verotti tällä
kertaa tosi paljon autosta stressaaminen: koko ajan oli mielessä että kuinka
päästään kotia ja poksahtaako koko kottero matkan varrelle…
Jäimme vielä toiseksi yöksi Sarin tykö, koska akkujen latautuminen vain kesti ja kesti. Vietimme todella
rentoa aikaa koiria rapsutellen. Siriusta oli mukava tavata pitkästä aikaa,
todella komea nuorukainen siitä on kasvanut. Kotiinkin päästiin eikä auto
rikkoutunut matkalla. Sittemmin treenien yhteydessä se kylläkin sanoi
työsopimuksensa irti toistaiseksi ja töröttääkin parhaillaan korjaamolla, mutta
se onkin jo ihan toinen juttu se…
Johto Hallametsän Ruska & Hallametsän Railo
Pyörä Hallametsän Rakka & Hallametsän Riite
REK3
Lainakoirana Sainen Xcalibur pyörässä, REK3
Hallametsän Sauron & Hallametsän Sirius
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti