Hallametsän siperianhuskyt: Mätsärit vedenpaisumuksen keskellä

Iisalmessa oli helatorstaina koirien mätsärit, jonne lähdimme käväisemään Mönnin kanssa. Reissun antina halusimme nähdä, kuinka uros käyttäytyy "ihmisten ilmoilla" ja mitä juttuja voisi huomioida siinä vaiheessa, kun Mönninkäisen kanssa ajattelee lähtevänsä oikeaan näyttelyyn. Heti aluksi tuli selväksi, että Mönniä kiinnosti kovasti toiset koirat ja ihmisistä etenkin lapset. Häntä viuhuen se olisi halunnut päästä leikkimään muiden koirien kanssa, oikein etutassulla piti ilmaa kuopaista välillä ja leikkiasentoon mennä. Eipä olisi uskonut, että tämä leikkisä uros on iältään kuukautta vaille veteraani ;) Kaikin puolin järkevästi Mönni käyttäytyi koko ajan, ennestäänkin vahvistui mielikuva todella avoimesta ja sosiaalisesta luonteesta. Itse kehässä se ravasi kauniin rauhallisesti, ainoastaan ensimmäisellä kierroksella meinasi pari kertaa pyrkiä laukalle innokkuutensa seurauksena. Muuten meni oikein mainiosti ja Mönni saikin punaisen nauhan. Koko porukan juoksutuksessa tuli eteen se tyypillinen hankaluus: siperialaisen kanssa ei yksinkertaisesti pääse juoksemaan riittävän lujaa kun edessä on hitaampia koiria. Kuitenkin kaikin puolin onnistunut reissu ja hyvin näki ne kohdat, mitä voisi alkaa vielä vähän hiomaan. Sinällään Mönni selvästi kyllä osaa nämäkin hommat, enemmän ehkä on esittäjän opeteltava sen kanssa ns. yhteinen kieli tässäkin asiassa, jolloin esimerkiksi seisominen varmasti tulee rauhoittumaan.

Nämä mätsärit oli kyllä erinomainen kokeilupaikka tarkoitukseemme: koiria oli paikalla todella paljon (pelkästään isoja aikuisia oli ilmoitettu 26 kpl), koiruuksista löytyi kaiken kokoisia ja näköisiä versioita. Oli vähän ärhäkkäämpiä, jotka huusivat suoraan päin näköä ja joista Mönni tyynesti tassutteli ohitse, kiinnittämättä lainkaan huomiotaan moisiin. Toisaalta oli myös leikkisämpiä tapauksia, jotka olisivat kelvanneet mainiosti leikkikavereiksi. Alueella pyöri myös kaiken ikäisiä ja erilaisiin vaatetuksiin sonnustautuneita ihmisiä, oli sateenvarjoja, sadeviittoja jne. Eipä tuota Mönninkäistä tuntunut hetkauttavan yhtään mikään, hieno poitsu.

Niin ja tuo otsikon vedenpaisumus-osio... Sitä vettähän tuli heti alusta lähtien pikkuisen vihmoen ja lopulta vaakatasossa voimakkaan tuulen kanssa! Pakettiauton takaosassa piti olla sateenvarjo mutta mätsäripaikalla ilmeni että eipäs sitten ollutkaan. Siellä siis seisoskeltiin avoimella kentällä kevätvaatetuksessa, joka ennenpitkää meni kirjaimellisesti läpimäräksi. Vähitellen alkoi kylmä kangistaa ja piti ihan asiasta tehden alkaa hyppimään, että sai veren kiertämään. Vähäksi aikaa siitä apua saikin, vaikka epäilemättä sitä näytti ihan ääliöltä x) Tuli puhuttua että ei edes talven yli -30 asteen pakkaset ole tuntuneet näin keljuilta, kastuminen yhdistettynä tuuleen on kyllä se kaikkein pahin. Jos jotain positiivista hakee, niin onneksi mätsärit eivät olleet nurmikentällä! Mönnihän ei kelistä välittänyt, makoili vaan rauhallisesti ja välillä jaloitellessa ravisteli pahimman veden pois turkistaan. Kylläpä itsestä tuntui ihanalle, kun lopulta pääsi autoon asti ja sai laitettua lämmitykset täysille! Kameraa ei kovin kaksisesti tullut ulkoilutettua, joten kummoisia kuviakaan ei ole. En viitsinyt kameraa uittaa, joten en jäänyt oottelemaan sitä täydellistä seisomisasentoa eikä kuvakulmaltaan mitään perrrfectiä juoksukuvaakaan ollut päässyt tallentumaan. Noh, jotain kummiskin...