Aikansa kutakin

Viimeisimmän blogikirjoituksen jälkeen on ehtinyt tapahtua yhtä jos toista. Elämäämme on tullut sekä iso menetys että iloinen yllätys.

Aluksi sananen menetyksestä: suureksi suruksemme rokotusreissu Pauliinan kanssa muuttuikin piikeistä lopullisimmaksi, eutanasiaksi. Pyometra oli kehittynyt nopeasti ja salakavalasti. Ei voi kuin ihmetellä, kuinka hiski voikaan piilottaa kipunsa noin tehokkaasti. Toki ajankohta oli muutoinkin otollinen siihen ettei oireita huomannut: helteessä ei yksikään koirista jaksanut äärettömiä juosta ja vettä kului kaikilla –Pauliina ei siis tässä suhteessa erottunut yhtään muista. Vatsanympärys sillä oli luonnostaan pyöreä, eikä siinä vaikuttanut olevan mitään eroa normaalitilanteeseen ;) Ruokahalu oli sillä erinomainen jopa ihan lopussa ja viimeisiä makupaloja antaessani oli Pauliina viedä sormetkin mukanaan ja häntä heilui voimalla… Päätös ei todellakaan ollut helppo vaikka faktat olikin tiedossa. Eläinlääkäri ei toivoa voinut antaa ja kännykän numerolista tuli soitettua pikaisesti suunnilleen läpi, kun neuvoa antavaa kysyi päätöksen tueksi –päätöksen, joka näin jälkeenpäin ajateltuna oli kyllä tuolloin jo tehty. Loppupeleissä se oli Pauliina itse, jonka olemus kertoi että aika on mennä. Raskain sydämin päästimmekin Pauliinan tähdeksi taivaalle, osaksi isoa valjakkoa johon kaikki rekikoirat aikanaan pääsevät. Loppu oli kaunis ja rauhallinen. Vaikka suru oli suuri, erityisesti siksi että yhteinen taival Pauliinan kanssa jäi ainoastaan kuukauden mittaiseksi, on päällimmäisenä tuntemuksena kuitenkin vilpitön ilo ja nöyrä mieli. Suuri kunnia oli tuntea noin sydämellinen ja suurenmoinen koirapersoona, joka kietoi sydämet hetkessä tassunsa ympärille. Entistä paremmin tuli vakaa mieli siitä, että koiravalinnoissa kannattaa "vaatia" eikä tyytyä. Kun tietää, millaisia haluaa niin koiravalinnoissaan siihen kannattaa pyrkiä. Vaikka lauma on iso ja vaatii myös työtä, niin onni ja voima tulee laumasta, kunhan se on kokonaisuutena sellainen johon voi olla tyytyväinen :) Tässä tapauksessa onni oli tuntea Pauliina, vaikkakin vain hetken verran ♥

 Pauliina ja sisarenpoikansa Veeti

Surun tasapainottavana tekijänä on elämäämme kohdannut myös iloinen yllätys. Muilta osin ehdimme asian aikaisemmin jo kaavailemaan, mutta koirat laittoivat pisteen iin päälle ajankohdan suhteen: ultrauksen perusteella on Jolandalle ja Veetille tiedossa pentuja elokuussa! Alun perin kaavailimme kyseisestä yhdistelmästä pentuetta vuoden 2011 juoksuun, koska Mutolan ja Larsin pentue tuli tälle vuodelle. Kuitenkin laitoimme mietintämyssyn tiiviisti päähän kun huomasimme ensimmäiset selvät tiputtelut Rovaniemen näyttelyreissulla. Astuttaako vaiko ei, siinäpä kysymys... jossa päädyimme myönteiseen vastaukseen. Asiaan vaikutti että näitten juoksujen aikaan Jonsku on vielä alle 8 vuotta, ajankohta tuntui kaikin puolin sopivalta eikä ell-todistustakaan tarvinnut tässä vaiheessa hankkia, joten estettä senkään puolesta ei ollut. Kun laskelmiemme mukaan olisi ollut sopivin astutusajankohta, ei pariskunta ollut enää kovinkaan kiinnostunut toisistaan. Päättelimmekin että juoksut olivat alkaneet havaittua aikaisemmin ja Jolandan näpäkkä suhtautuminen uroksia kohtaan juoksutustarhassa ennen näyttelyreissua taisi ollakin valvonnan alla tapahtunutta höpsöilyä. Kun Jonsku pääsi kaikessa rauhassa viettämään yhteistä aikaa Veetin kanssa niiden tarhaan, teki tilaisuus varkaan ja pennut laitettiin alulle ;) Onneksi Veeti oli ainoa uros, jonka kanssa Jonsku oli valvomattomana yhdessä ja tämäkin tapahtui ainoastaan niiden ollessa kahdestaan tarhassa. Siispä astuneesta uroksesta ei ollut pienintäkään epäilystä.

Vaikka astutus ei onnistunutkaan yrittäessämme, olimme varovaisen toiveikkaita mahdollisesta astumisesta, sillä Rovaniemen reissua edeltäneenä yönä ei meidän taloudessa kunnolla nukuttu. Tästä piti ujeltavat Ajattaret huolen ja mekkaloinnin perusteena niille olivat tarhassaan leikkivät Jonsku ja Veeti. Käytimme varmuudeksi Jolandan ultrassa ja lopullisena todisteena tiineydestä näimme ainakin kolmen pennun selkeän sydämensykkeen :) Saapa nähdä montako pentua loppujen lopuksi tulee, koska ultra ei niin tarkka ollut että eläinlääkäri olisi yhtään mitään varmaan voinut sanoa. Mutta nyt saamme sentään odotella vielä vähän aikaa :)

 Jolanda ja Veeti

Kesä on muutoin kulunut todella helteisissä merkeissä. Kissat ovat viettäneet aikaa lähinnä vaakatasossa ja kuumissaan olevan näköisinä. Harmia olen silloin tällöin furminoinut hieman reilummalla kädellä, jotta sen olo edes hieman helpottaisi.

 Harmi

Kennelnimianomuksemme pyörähteli lopultakin läpi viralliset koneistot ja kennelimme nimeksi saimme ensimmäisen toiveemme Hallametsän. Seuraavana etappina on hommata R-pentue kennelnimelle. Koiranpennut tulevat ensi viikon lauantaina viiden kuukauden ikään ja ovat kasvattaneet kokoa ja raajojen pituutta ihan kiitettävästi ;) Ruska ja Railo ovat hieman pienempikokoisia mutta niiden asenne on erityisen sähäkkä. Varsin säpäkkä parivaljakko ja viisautta näyttää korvienvälistä löytyvän jo näin nuoressa iässä! Routa, Riite ja Rakka puolestaan ovat hieman kookkaampia, keskenään hyvin tasalaatuisia. Emme millään malttaisi odottaa tulevaa talvea ja noitten valjaisiinsaamista ;D Kesäiset terveiset pennuilta seuraavien kuvien kautta.

 Rakka

 Ruska

 Routa

 Railo

 Riite