Ässät eka kertaa valjaissa

Sen verran ollut touhua ja tohinaa että kuulumiset laahaavat hitusen jälkijunassa. Viikko sitten sunnuntaina oli maahan ilmaantunut sopiva lumikerros, joten pääsimme kerrankin rekeilemään. Käytimme tilaisuuden hyväksemme myös Ässiä ajatellen ja valjastimme ne ensimmäistä kertaa liinoihin. Molemmat harjoittelivat muutaman sadan metrin matkan, pointtinahan oli että pääsivät kokeilemaan mitä tuleman pitää. Saaga ihmetteli hieman että mikä on homman nimi, perusidean tuntui kuitenkin hoksaavan nopsasti. Oletettavasti Saaga tarttee kypsyäkseen enempi aikaa kuin veljensä Sauron, joten maltamme emmekä kiirehdi turhia. Sauron oli ainakin tällä kertaa kuin vanha tekijä: se juoksi heti oikeassa muodossa, ei vilkaissut kertaakaan sivuilleen ja pyrkimys eteenpäin oli erittäin voimakas. Jännä nähdä miten mukelot lähtevät tästä kehittymään sitten aikanaan.

Kameraa ei ole tullut kovin ulkoilutettua valjakkohommissa, tässä kummiskin muutama vähän valoisampaan aikaan räpsäisty kuva aikuisista.

Tammikuun tunnelmia valjaissa ja vapaalla

Pakkasia on pidellyt viime aikoina oikein kipakasti. Taloa on saanut lämmittää ahkerasti, eikä ole passannut unohtaa laittaa autoja roikan nokkaan. Koirille laitettiin koppeihin tuliterät kuivikkeet, tosi kiva ettei ainakaan tässä vaiheessa kukaan ole niitä pois siivoillut. Tarhakaverukset Viiru ja Sauron tykkäävät makailla myös pihalla, joten saimmekin idean levittää tarhan pohjalle heinäpaalin. Heinäpehku onkin saanut suuren suosion, molemmat poitsut makailevat usein vieretysten ympäristöä seuraillen. Vastapainona Jonsku-muori ei juurikaan kuonoaan pihalle pistä, paitsi tietty silloin kun on tiedossa jotain tekemistä tai kun on ruoka-aika.

Pakkaset eivät ole haitanneet koirien treenejä ja iloksemme olemme päässeet ajamaan jälleen säännöllisen rytmin mukaisesti. Koirat ovat oikein innoissaan, itsellä mieli vähän haikailee rekikelejä mutta täytyy olla tyytyväinen siihen että ajamaan pääsee, vaikkakin sitten mönkkärillä. Ajomukavuudesta ei ole tietoakaan, sen verran jäässä on tämä kumitassu... Lähtötilanteessa meinaa koirilla edelleen olla kunnon riekkumista, kuitenkin nuo on alkaneet yhä nopsemmin muistamaan ettei lähtölupaa tule ennen rauhoittumista. Muutama kuva näistä riekkumisen hetkistä ja pilkkeestä silmäkulmissa kun pääsee matkaan...

Osa koirista ehti tiputtaa turkkinsa aivan kesäkuntoon aikaisemmin olleiden lämpimien kelien takia. Ruska on hyvä esimerkki tämmöisestä bikiniturkkisesta siperialaisesta. Tarkempi katsoja huomaa että olisi harjalla töitä tuolla takaosassa ;) Nooh, eipä oo ennenkään vieraskoreiltu tämmöisissä asioissa ja ei varmaan tuommoiset tupsukat ketään rodun harrastajaa järkytä tai ei ainakaan pitäisi :D

Meillä on otettu tälle kaudelle käyttöön uudet heijastinliivit. Aikaisempien markettikeltaisten tilalle on hommattu Boosterin oranssit, eikä voi kuin kehua. Istuvat tosi hyvin päälle ja mikä tärkeintä: tarrat on jämäkät eivätkä aukeile. Heijastavia osia on myös reilusti enemmän kuin aikaisemmissa liiveissä. Jälleen kerran huomaa ettei kannattaisi säästää sitä muutamaa euroa vaan pitäisi hommata kerralla hyvät. Mielenkiinnolla odotan pidempiaikaista käyttöä, jotta pääsee näkemään jotain näiden kestävyydestäkin.

Juoksutustarhailu on koirilla taas vaihteeksi hieman säätämistä, ylläripylläri syynä juoksut. Varhaiskypsänä pentuna Saaga ehti alkaa juoksuilemaan viiden kuukauden iässä ja siitähän se sitten lähti... Ei aikaakaan kun tarhakaverina oleva emänsä Railo alkoi tiputella ja kohta Keiju ja kohta... Tällä kertaa juoksujen aika on sujunut (ainakin tähän mennessä) jotenkin tavallista rauhallisemmin. Toki huutelua on olemassa mutta ilmapiiri on jokseenkin lunkimpi. Tai sitten tämä on tyyntä myrskyn edellä :D Tämän ajokauden jälkeen ompi muutama hurtta suvunjatkovälineitä köyhempi. Parin pitäjän päässä sijaitseva Eläinklinikka Nivel teki sen verran unelmatarjouksen näin isomman lauman omistajan kannalta, ettei sitä voinut ohittaa: kastroinnit ja sterkkaukset puoleen hintaan kun ajan varaa tammikuun puolella. Sattuipa tosi hyvään saumaan tämä tarjous, kummiskin nuita leikkauksia on ollut suunnitelmissa alkaa toteuttamaan. Onneksi vanhoja vuosilomia on sen verran jäljellä että ongelmitta sain yhteensovitettua leikkauspäivän ja vähän pidemmän loman, jonka omistan sitten enimmäkseen leikattujen koirien hoivaamiseen. Työtähän siinä tulee olemaan mutta toisaalta parempi näin, kuin että yksi kerrallaan. Myös Kemppu pääsee eroon kilisevistään, sille kastraatioaika on varattu ensi kuun puolelle.

Loppukevennyksenä kuvia juoksutustarhasta, tämä olikin viimeinen kerta kun kaikkia koiria pystyi pitämään yhdessä ennen juoksuja. Tai no, pentuja ei vielä ihan koko lauman kanssa pidetä vaan mukana on vain osa laumaa niin ei jää kakarat jalkoihin.

Pst: Vetskuilla menee lujaa ;)

Kemppu ulkoilee

Kemppu on ollut meillä nyt runsaan kuukauden ajan mutta kovien pakkasten takia en ole raaskinut sitä viedä ulkoilemaan. Nyt lauhempien pakkasasteiden aikaan Kempulle puettiin huskynpentujen pentupanta, koska kissamaiset ulkoilutusvermeet (eli valjaat ja fleksi) on vielä tulomatkalla nettikaupasta. Tulevana kesänä on tiedossa ulkotarhan rakentelua, seinäelementit ovat jo valmiina mutta kaikki muu vasta suunnitteluasteella. Sujui se ulkoilu silti näilläkin välineillä, vaikkei ihan varmaksi osannutkaan sanoa että oliko ulkoilu Kempulle ihan MUST, vielä ainakaan ;) Lähinnä se keskittyi olemaan paikallaan ja katselemaan ympäristöä vaihtelevin ilmein. Oletettavasti kun ulkoilukertoja tulee enemmän, alkaa rohkeuttakin löytymään. Ja kunhan nämä vähäiset lumet sulavat kevään ja kesän alta pois, löytyy luonnosta kaikkea kiinnostavaa tutkittavaa.

Kemppu 7 kk

Eilen Kemppuli täytti seitsemän kuukautta ja on siis viettänyt meillä kuukauden verran elämästään. Tämän kuukauden aikana olemme oppineet tuntemaan kissan, joka on kerrassaan ihana luonteeltaan! Leikkisä, erittäin seurallinen, mahdottoman kova kehräämään, kaikkeen osallistuva jne. Öisin Kemppu tulee aina viereeni nukkumaan, aamuisin kääntää kylkeään ja venyttelee naaaautinnollisesti. Sitten alkaa aamurapsutusten "kerjääminen", tämä siperialainen on aivan äärettömän hellyydenkipeä tapaus. Suosikkinukkumapaikaksi on tullut myös kirjahyllyn yksi lokerikko ja raapimispuun yläosa, vaihtoehtoja siis riittää. Viattomien ilmeiden taakse kätkeytyy suuuuri Metsästäjä, vai mitäpä tuumaatte seuraavista: