Äärimmäinen on sana, jota olen useamman kerran käyttänyt kun olen puhunut tämän "talven" keleistä. Tämä äärimmäisyys toteutui myös siinä, että kun lunta alkoi tulla niin sitä kanssa tuli. Yhden ainoan yön ja aamun aikana tippui taivaalta valkoista semmoinen määrä, että isoillakin uroksilla oli paikoitellen rungon puoleen väliin saakka. Eipä siihen valjakon keulaan pikkunarttuja laitettu uraa avaamaan vaan Mönni ja Säkki pääsivät isoina ja vahvoina koirina vähän erilaisten haasteiden eteen kuin tavallisesti. Samaten pyöräkoirien tuli olla erittäin voimakkaita, joten tämä paikka lankesi luonnollisesti Rakalle ja Viirulle. Ei ollut mitään kevyttä touhua koirille mutta tykkään päästä tämmöisiäkin puurtamisia näkemään ja kriittisellä silmällä katsomaan mitä nuitten korvien välistä löytyy. Parhaat kyllä painaa menemään kelillä kun kelillä, eivätkä pettäneet odotuksiani tälläkään kertaa.
Tällä kertaa saatte nähtäväksi valtavan määrän rekeilykuvia. Tämä ihan siitä syystä että koitti parin päivän Winter Wonderland, tosin plussa-asteinen ja vesisateinen... Kun ei vastaavia otoksia ole pitkin talvea pystynyt tykittämään niin tulkoot nyt sitten kaikki kerralla, kun kerrankin lunta oli.
Kivasti kertyi lunta reen alle lisävastukseksi...
Vielä eilenkin pääsi hyvin rekeilemään, vaikka hanki oli humpsahtanut lähes puoleen edellispäivästä. Molemmilla valjakoilla oli vapaanajuoksutuksessa omat "takapirut" ;)
Koirat on nauttineet lumesta... niin on nauttinut myös allekirjoittanut ;)
Pst: haluatteko edes tietää miltä näytti pihalla nyt illalla, kännykällä räpsäistyssä kuvassa? No tältä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti