Kylkiäiseni

Raggari-Harmi on tosiaan varsinainen kylkiäinen, se on yleensä aina kiinni iholla. Välillä on aamuja, jolloin herään ja huomaan Harmeeliuksen nukkuvan vierelläni, pää saman tyynyn jakaen... Tämä kissa tykkää osallistua ja osaa myös vaatia -mistähän lienee oppinut ;) Harmi on varsinainen tapojensa orja, se pitää lujasti kiinni niistä asioista, joihin on ehtinyt oppia.

Tämän lampun luo Harmi tulee päivittäin hakemaan "valohoitoannoksensa". Usein se ottaa jämäkän asennon, laittaa pään retkottamaan lampun reunalle ja toisinaan näytä melkein nukahtavan niille sijoilleen. Muutoin lamppua toki merkkaillaan hieman pureskelemalla tai sen valoisaan syvyyteen tuijotellaan miettien syntyjä syviä.

Arkea tämän kurisijan kanssa: jos se ei kehrää eikä narise, se tuijottaa. Tottahan toki olisi paljon hyödyllisempää rapsutella ja hellitellä Häntä, kuin selailla netin syövereitä! Tai mikä vielä pahempaa: puuhastella niiden kuolaavien koirien kanssa. Täysin turhia elukoita, jos Harmilta kysytään.

Palvelusväki! Orjat! Rapsutuksia! Ruokaa! Huomiota! Jos ja kun näihin komennuksiin ei reagoida, tulee tästä herrasta varsin pahantuulisen pöllön näköinen...

Osaa se olla varsinainen hurmurikin ;)