Ylivieskassa näytti tällä kertaa olevan tuomaroimassa Marja Talvitie, jolle sitten ilmoitin lauman turkikkaimmat eli Keijun ja Jolandan. Sitten odottamaan aikatauluja ja numerolappuja. Netistä löytyikin yllättäen tuomarimuutos: siperianhuskyt olivat muutaman muun rodun kanssa siirtyneet Esko Nummijärven arvioitavaksi. Odottava olo muuttui tässä vaiheessa että no jopas ja olin todella lähellä perua koko osallistumiset. Olihan Jolanda käynyt jo kaksi kertaa aikaisemmin hakemassa H:n samalta tuomarilta, enkä ollut ollenkaan varma että oliko tarpeellista hakea sitä kolmatta. Koska kaverini Tuija kuitenkin oli valmis esittämään emän ja tyttären kehässä, päätettiin sitten lopulta kuitenkin kurvata näytelmäpaikalle.
Positiivisena yllärinä havaitsimme näyttelypaikalla, että kehät ovat kerrankin hyvän kokoiset ja että koirat kyllä nuissa mahtuvat juoksemaan kunnolla! Molemmat koiramme olivat oikein reippaita ja etenkin Keijua kiinnosti aivan mahdottomasti kaikki ympärillä oleva huiske ja hälinä. Tuli aivan isänsä Veeti mieleen moisesta touhottamisesta ja innoittelusta. Tuija kokeili molempia koiria ennen kehiä ja nätisti ne esiintyivät. Vähitellen alkoi innostus nousta ja olona oli jo tässä vaiheessa että tuli mitä tuli niin eiköhän tässä vietetä oikein mukava näyttelypäivä :) Omasta asenteestahan se on kiinni.
Omista koiristamme kehään kirmasi ensimmäisenä käyttöluokassa esiintynyt Keiju. Sehän meni kuin vanha tekijä ja suureksi yllätykseksi sai erinomaisen. Odotuksissa kun oli ne hyvät, tosin Keijun kohdalla toiveissa edes erittäin hyvä... Välistä olikin jäänyt pari koiraa pois, joten Jolandan vuoro oli Keijun jälkeen heti seuraavana. Niin nopeasti kuin mahdollista, vaihdoimme näyttelypannan muorille ja niin se lähti kehään. Vanha konkari esiintyi hyvin rutiinilla, kuitenkin vielä hienommin kuin normaalisti. Sekin sai tulokseksi erinomaisen ja tässä vaiheessa olin ihan äimänä hämmästyksestä. Molemmat koirat todettiin lisäksi sertifikaatin arvoiseksi ja lisäksi Jonskusta tuli rotunsa paras veteraani. Siinä samassa alkoi myös paras narttu -kehä, emmekä enää ehtineet vekslailla mitään pantoja vaan Keijulle jäi päälle se "vähän epävirallisempi" versio. Tuija sai edelleen pitää Keijun hihnan päässä ja itse otin Jolandan. Päälleni jäi vielä paksu villapaitakin, kylläpä tuli kuuma kehässä jolkutellessa kun taisi aurinkokin juuri siinä vaiheessa pilkahtaa! Keijulla meni tässä vaiheessa enempi pelleilyksi: se yritti ensin rynnistää muiden perään laukalla, lopulta keskittyi lähinnä kuono maassa möngintään ja välillä huomasi että kappas mamma tulee takana! Jippii ja jeejee! Jolandalla puolestaan oli kunnon veto päällä, se olisi selvästi halunnut rynnistää tyttärensä ohitse. Keijusta tuli lopulta näyttelyn kolmanneksi paras narttu ja Jolandasta neljäs. Keijulle tuli sijoituksensa ansiosta myös vara-cacib, koska sertin saanut juniorinarttu ei sitä voinut vastaanottaa. Jolanda jatkoi vielä rotujensa parhaiden veteraanien kehään, siellä ei sijoitusta tullut. Jonskun ilme oli lähinnä "eiköhän tämä ole jo nähty", tyttärensä keskittyi puolestaan kellimään häkissä. Kaikkinensa rento ja mukava näyttelypävä!
Hallametsän Keiju KÄY ERI1 SA PN3 VARACA
FI KVA Sainen Jolanda VET ERI1 SA PN4 ROP-VET
PN1 Pikku Veturin Pihla (SERT, VSP)
PN2 Jäätassun Shasta (CACIB, VASERT)
PN3 Hallametsän Keiju (VARACA)
PN4 FI KVA Sainen Jolanda (ROP-VET)
Keijun pieni harjoitteluhetki ennen kehien alkua
Jolanda ROP-VET -kehässä
Jolanda ROP-VET -kehässä
Keiju rellotteli hälinän keskellä
Kiva oli törmätä pitkästä aikaa! Onnea näyttelypäivän menestyksestä, kiva kun silloin tällöin vastaan tulee näitä ylläreitä ;) Kiitoksia vielä kuvista! Itsekin koitan saada jossain vaiheessa päiviteltyä niitä blogiini...
VastaaPoistaMukava oli nähä! Harmi kun meni jotenkin niin nopsasti ohi koko näyttely siinä koirien hihnojen päässä pyöriessä, ettei ehtiny jutustamaan paremmin. Mutta jospa joku toinen kerta sitten :)
Poista