Oli ne kilpailevat koirat vaan niin mainioita ja jokainen tyyliltään niin oma persoonansa. Nopeimmat koirat menivät aivan huikeaa kiitoa ja välillä mopo saattoi karata kunnolla käsistä, siinä samalla unohtui sitten oikean radan suorittaminenkin. Jotkut koirat etenivät radalla koko ajan haukkuen, "haukpauk" ja hypsistä ja "haukpauk" heti perään ja niin matka jatkui. Osa koirista eteni rauhallisemmin, eivätkä käyneet niin kierroksilla. Yhtälailla kaikki koirat tuntuivat olevan kovin innoissaan kun pääsivät tekemään suoritustaan. Ja hauskaa näytti olevan myös ihmisillä. Vaikkei laji olekaan "oma" niin pystyin niin täysin jakamaan sen iloisen keveän tunteen, joka tuli onnistuneesta suorituksesta. Tai kun kaikki ei mennyt ihan putkeen, niin sen päättäväisyyden että seuraavalla kerralla sitten.
Seuraavat agilitykisat ovat kerhollamme syyskuussa, lisää tietoa täältä. Tervetuloa mukaan, joko osallistumaan tai yleisöksi!
Kesän mittaan olen kokeillut muutaman oman lauman hiskiläisen kanssa yksittäisen (hyvin hyvin kotikutoisen) "esteen" hyppäämistä. Ruska on tapansa mukaan ollut aivan intopinkeänä, eikä ole tinkinyt ilmavarasta pienen esteen kanssa vaan loikannut aina niin korkealle kuin vain mahdollista. Muutkaan eivät ole näyttäneet ollenkaan vieroksuvan tämmöistäkin pienimuotoista kesäajan harrastetta. Täytyys katsella jos vaihtelun vuoksi nuita nuorempia aina välillä aktivoisi myös pienillä pompuilla ;)
Lopuksi kesäisiä kuvia osasta Ärrämyksiä:
Rakka
Ruska
Riite
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti