Mökkeilyä

Viime viikonloppuna kävimme yöpyilemässä Kannonkoskella, jonne seuralaiseksi tuli etelästä päin ystävämme Satu. Muita matkalaisia olivat Mutola ja Nome sekä Railo pentuineen. Vuokrasimme mökin Kivijärven rannalta ja olikin upea ylläri kun mökkimme sijaitsi kirjaimellisesti rannalla! Ketään muita ei maisemissa majoittunut, saimme rannan ihan itsellemme. Varsin luksusta :) Mökissähän ei koiria saanut sisälle viedä, eikä ollut tarkoituskaan. Sitä vastoin niitä pidettiin pihalla ja innolla ne juoksentelivatkin menemään.

Pennut näkivät järven ensimmäistä kertaa elämässään ja ensikosketus oli suorastaan myrskyisä! Tuuli nimittäin aivan valtavasti ja aallot löivät voimalla rantaan, vaikkeivat kooltaan mitään isoja olleetkaan. Pennut ihan vähän aikaa ihmettelivät moista äänimaailmaa, hyvin pian veivät leikit kuitenkin voiton. Eikä haitannut yhtään huono keli ainakaan koiria, itseä ehkä vähän inhotti taivaalta satanut vesitöhnä. Sinnikkäästi kuitenkin roikuimme pihalla enimmän osan päivästä.

Illemmalla aikuiset koirat myös valjastettiin kickbiken eteen. Eka juoksivat vetskut, sitten Railo emänsä kanssa ja lopulta Railo vielä yksin. Oli jo niin hämärää että kuvasato jäi huononpuoleiseksi, vetskut jäivät lisäksi kokonaan kuvaamatta parina juostessaan (syystä että kuvaaja oli itse kuskina). Vähän jänskätti kun en ole koskaan koiran kanssa mennyt kikkarilla. Vetskuthan nyt toimii kun junan vessa, satavarmoja. Railon kanssa kokeiltiin vielä enempi uutta, sehän ei ole koskaan juossut yksin minkään vempeleen edessä. Hengissä kuitenkin selvittiin molemmat eikä tullut mitään kommelluksiakaan...

Satu haki tuntumaa vetskuihin, nehän oli luvattu hänelle lainaan opettamaan valjakoinnin saloja lapsenlapsilleen Maltille ja Blackille. Hyvin tulivat uudet tuttavuudet toimeen keskenänsä, joten suunnitelma sinetöityi. Etenkin Mutolan suhteen on napanuorani hyvin voimakas, joten kyllähän lainaaminen pirskatin haikealta tuntui mutta toisaalta tiedän että kissanpäiviä viettävät vetskut ja ne lellitään varmasti yhtä pilalle kuin mitä itsekin olen tehnyt ;) Ja toisaalta... myyntiinhän nämä eivät lähteneet eivätkä ikinä lähdekään vaan mamman mussukoina pysyvät.

Takkaa lämmitimme ahkerasti, jotta mökkiin sai lämpöä. Kävin vielä yläkerrasta isontamassa patteria kun tuntui siltä, että ulkona oli viima mennyt ihan luihin ja ytimiin asti. Kynttilöitä sytyteltiin ahkerasti valaisemaan mökin alakertaa, kattovaloja ei sitten tarvinnut ollenkaan. Tällä kertaa olin varustautunut niin hyvin, että raahasin kotoa muutamia tuikkuja. Muonituspuolikin toimi mainiosti, jälleen tuli vaan huomattua että ruokaa ja juomaa tulee joka ikinen kerta raahattua mukaan enempivähempi ylimääräistä :D Noh, liian kanssa aina pärjää... Ahkeralla takan lämmityksellä tuli mökkiin kivan lämmin, siis alakertaan. Vasta nukkumaan mennessä tuli hiivittyä ylös... Voi LÄÄÄÄÄH mikä HELLE! Takkahan jo itsessään hehkutti kuumuutta ylös ja vahingossa olin päivällä kääntänyt patterin ihan täysille O.o Eipä auttanut muuta kuin avata äkkiä ikkuna ja auki se pysyikin koko yön -eikä ollut yhtään liian viileää!

Yöllä kuului sade ropistelevan kattoa ahkerasti ja tuuli edelleen voimakkaasti. Aamu valkeni kuitenkin tyynenä ja aurinko alkoi pilkistämään hieman myöhemmin päivällä pilvien raosta. Ilma oli suorastaan UPEA! Virkistävän aamusaunan jälkeen tuli aikaa kulutettua jälleen pihalla, samalla ulkoilutin myös kameraa. Luontokin aukeni jälleen aivan uudella tavalla komeassa valoisuudessa.

Haikein mielin täytyi lopettaa mökkeily, ennenkä se kunnolla pääsi edes alkamaan. Minuutit juoksivat kohti avaimen luovutusta, ei auttanut mikään. Koirat piti pakata takaisin autoon, pennut emänsä kanssa meidän kyytiin ja vetskut Satulle. Tässä vaiheessa heipat jälkimmäisille, hyvää matkaa ja pian nähdään taas!