Hämärää menoa -taas...

Tämä aika vuodesta ei todellakaan kuulu henkilökohtaisiin suosikkeihini. Syksyn kauniista ruskasta ei ole enää mitään tietoa, vielä ei myöskään ole kirpakoita pakkasia lumineen. Ei ole muuta kuin märkää, kuraa, pimeyttä, loskaa... ja mainitsinko jo sen kuran?! Autotreenit olisi tietyllä tapaa tässä vaiheessa niitä kaikein helpoimpia, myös sen takia että kaikki koirat saa liinoihin samaan aikaan. Mutta jokseenkin tämä treenaamismuoto ei ole se mielekkäin, autolla meno kun on jotenkin niin "tunnotonta" verrattuna pienemmän vempeleen vedättämiseen. Toisaalta myös pienemmässä valjakkokokoonpanossa on helpompi seurata jokaista koiraa yksilöllisemmin ja on iisimpi havainnoida koiruuksien suorituksia. Vaihtelu kuitenkin virkistää ja välillä isketään koko lauma liinoihin samaan aikaan. Vielä kun olis se iso ja moottorin omaava mönkkäri! Sillä olis luksusta treenata. Mutta empä nyt valita tuostakaan pakusta, on se vaan niin helmi näissä koirahommissa.

Kartanlukija työssään

Pentujen kanssa ulkoilut tapahtuu arkisin joko otsa- tai taskulampun kanssa. Kuvia ei tästä syystä ole tullut otettua oikeastaan ollenkaan. Mut ihan asiasta tehden piti eilen yrittää lampun valaistuksessa nappasta pari kuvaa. Laadultaan just semmoisia mitä kuvitella saattaakin...