Aktiiviviikonloppu

Täytyis varmaan tehdä päivitystä edes pikaisesti, ennen seuraavaa kisaviikonloppua. Viime lauantaina kävimme pyörähtämässä Keuruun ryhmänäyttelyssä, jossa oli tuomaroimassa Tapio Kakko. Koska yksi apukäsipari oli luvattu käyttöön, ilmoitin näytelmään kokonaiset neljä koiraa. Halusin saada Keijulle jonkin näyttelytuloksen, koska se ei kehässä ole vielä kertaakaan käynyt. Samalla luontevasti tuli ilmoitettua lauman ainoa nuori uros eli Rakka. Siinähän sitä sitten meni samalla Railokin harjoittelemaan ja koska Malla meni vielä nuoriin niin mikäs siinä, harjoitusta sillekin. Odotuksia menestyksestä ei todellakaan ollut, koska Rakka ja Railo olivat tällä hetkellä niin kuikeloita karvattomia hurttia. Lisäksi Keiju ja Malla nuoria ja vallattomia, olin ihan varma ettei ne malta esiintyä nätisti. Ajattelin että jos tälle porukalle eehoot tulisi, niin olisin tosi onnellinen.

Kuten arvasinkin, energiaa koirilla riitti ja taluttaminen kehän laidalle oli yhtä painajaista. Tuntui että kädet repeää irti, vaikka hihnassa oli vaan pienikokoinen narttu. Onneksi pakettiauton sai hetkellisesti viedä purkamisen takia vähän lähemmäksi kehää, helpotti edes hieman. Kehän laidalle veimme avuksi myös pari häkkiä, jotta hurttia sai käsistä välillä pois ja saatoin räpsiä myös joitakin kuvia. Säädöt oli kamerassa vähän mitä sattuun, mutta kyllähän nuista sentään koirat erottaa. Koirat jaksoi odotella kärsivällisesti vaikka kehä alkoikin reilusti myöhässä. Rakka rellotteli välillä häkissä kyljelläänkin, ei turhaa stressaamista.

Keiju ja Railo

Rakka ja Malla

Ikävä ylläri näyttelypaikasta oli se, että kehä oli todella pienikokoinen ja liukas. Ihmiset ja koirat liukastelivat kerran jos toisenkin, onneksi kenellekään ei sattunut mitään. Rakka meinasi kerran kaatua ja pienen kehän takia sen liikkeet eivät tulleet esille parhaalla mahdollisella tavalla. Isohkon uroksen liikkeet vaatisivat isomman kehän, ehdottomasti. Narttujen oli tässä kehässä helpompi juosta pienemmän kokonsa takia. Tuomari sanoikin moneen otteeseen koiria arvostellessaan, ettei koiran liikkeitä pääse näkemään parhaalla mahdollisella tavalla. Kuten aikaisemmin Kemin näyttelyssä (jossa kävimme kasvattimme Ruskan kanssa), myös täällä tuomari piti arvostelussaan liikkeiden tehokkuutta arvossa, kuten mielestäni etenkin käyttökoirarodussa kuuluukin. Siinäkin mielessä isompi kehä olisi ollut siperialaisen kaltaisille nopearavisille koirille ihanteellisempi.

Positiivisena yllärinä kaikki koirat käytäytyivät kehässä hienosti. Ei virheettömästi mutta harjoitusmäärän vähyyteen (pari kertaa hihnassa) nähden olen niihin todella tyytyväinen! Mallan kanssa täytyy vielä harjoitella paremmin, se kun menisi mieluiten kuono maassa vieraissa paikoissa -> päätä on pakko nostaa ylöspäin, jolloin se automaattisesti vetää pään liian korkealle ja samalla häntä kohoaa kohti taivasta -> runko näyttää lyhenevän hurjasti ja samalla askelpituus lyhenee merkittävästi. Mutta annetaampas nuoren nyt kasvaa ja kehittyä tässä vaiheessa. Muutkin koirat osasivat hassutella mutta jokainen käyttäytyi myös järkevästi edukseen.

Tuloksellisesti näyttely oli oikea jymy-yllätys:

Hallametsän Keiju AVO ERI1 PN1 SA ROP SERT

Hallametsän Rakka KÄY ERI1 PU1 SA VSP SERT

Hallametsän Railo AVO EH3

Coastrunner´s Mac Mic Mac NUO EH3

Keiju ryhmäkehässä

Keuruulta jatkoimme matkaa kohti etelää, koska sunnuntaina oli vuorossa Kasarin Salpasäpinät Ylämaalla. Matkana yhden päivän aikana 2 x 6,5 km. Nelosen valjakossamme juoksivat johdossa Ruska ja Railo, pyöräkoirina puolestaan Viiru ja Säkki. Lisäksi lainasimme valjakonvahvistuksiksi pyöräkoiran virkaan Mallan ja Julin. Jännitysperhosia lenteli vatsassani ainakin miljoona, sillä kisastartti oli ensimmäinen Ruskalle, Railolle ja Mallalle. Mielessä pyöri eniten, kuinka kisakokematon keula menisi mahdolliset ohitukset sammari- ja muuttivaljakoista. Lisäksi mietitytti, kuinka Malla ja Juli menisivät vieraassa valjakossa ja kuskilla, jota eivät koskaan olleet edes nähneet. Myös Säkki oli porukassamme eka kertaa kisoissa, jännä oli nähdä senkin käytös kisavilinässä. Lämmin keli harmitti vähän, odotettavissa oli kisauran pehmeneminen. Hiukan hirvitti kuinka noin pikkuvaljakko, jossa puolet koirista pikkunarttuja, klaaraisi mahdollisen raskaan uran. Treeneissäkään ei ole nelosella ajettu, vaan vähintään kuutonen on ollut reen edessä. Monia muuttujia siis, eikä luottavaisesta olosta tietoakaan!

Starttilistan nähdessäni nieleskelin pari kertaa tyhjää... Justi Mikan nimen edessä komeili useamman valjakon kohdalla rodut samojedi ja alaskanmalamuutti. Huih, lepattelevien jännäperhosten määrä lisääntyi entisestään! Koirat otti suht lunkisti siihen asti kunnes niille puettiin valjaat ja ne alkoi nähdä valjakoita. Eikä mennyt kauaa kun ne omatkin piti laittaa liinoihin. Saattelin lainakoiravaljakon liikenteeseen, sitten tuli Mikan tiimin vuoro. Koirat oli täysin intopinkeänä menossa mukana, ihana niitä oli katsoa! Lyhyesti kerrottuna molemmat kierrokset meni kummaltakin valjakolta hyvin. Pieniä kommelluksia tuli mutta myös ohitukset onnistuivat! Tsemppi ja into oli koirilla tosi hyvällä mallilla, vaikka keli ja ura meni todella raskaaksi. Olosuhteet on kuitenkin samat kaikille, Koko kuusikko sai kotiin vietäväksi hyväksytyt koetulokset eli REK3-tulokset.

Johto Hallametsän Ruska & Hallametsän Railo - Arktisk Storm Chuck & Sainen Xcalibur

Johto Närejuuren Enrico & Sainen Q-tio - Coastrunner´s Mac Mic Mac & Tinttamarin Juliska

Hallametsän Ruska & Hallametsän Railo

Railo ja Ruska nostattelee kisafiilistä

Railo, Veeti (Sainen Q-tio) ja illan viimeiset hitaat

Varsin pätevä kuski, Närejuuren Enrico "Rico"

Kokonaisuudessaan tästä kisasta jäi ihan tosi hyvä fiilis. Tapahtuma oli sopivan leppoisa hengeltään, juttukavereita riitti, kiva oli nähdä koiria ja toisaalta se jännittäminenkin on ihan mukavaa ;) Mitkään sertit, ropit ja veeäspeet ei ole mitään verrattuna siihen koirien olemukseen ja katseeseen, kun ne pääsevät tekemään sitä mihin ne on luotu! Innolla odotan jo huomista, jolloin suuntaamme Rautavaaralle Powerline Sprintiin. Jännäperhosetkin epäilemättä tavoittavat ennen ekaa starttia lauantaina ;)

Kyllähän maailmaan ääntä mahtuu...

...ja hyvä niin, sillä intoilevat rekikoirat sitä laulua välillä tuottavat ;)

Kun katsoo johtajaparia voi hyvällä omallatunnolla todeta ettei ole omena kauas puusta pudonnut! Äiti Mutola ja poika Rakka  on jossain suhteessa kuin kaksi marjaa ;)

Ikä ei näissä tassuissa paina, tuumaa Jolanda ja näyttää nuorille mallia kuinka sikaillaan. Vuosia ensi kuussa täysi kymppi vaikkei uskoisi tästä nuorekkaasta mummosta moista!

Kummassa lienee vika, Roudan lauluäänessä vai Mallan sävelkorvassa, viimeksi mainittu ei ilmeensä perusteella vaikuta kovin arvostavan vieruskaverin mekkalointia ;) Huomatkaapa ettei pikku-Malla ole enää mikään pikkuinen, ainakaan raajojen pituuden perusteella! Korvien välistä kuitenkin täysi kakara vielä vaikka osaa olla järkeväkin ;)

Rekikoiralle tämä on iloista puuhaa :)

Myös toka porukassa oli pomppuenergiaa! Jolandan tytär Keiju näytti oikeaoppisen neliraajapompun eli kyllä on mammansa opit hyvin apinoitu käytöstapojen kultaiseen kirjaan ;) Johtajasiskokset ottaa vähän iisimmin, vaikka tulta on tassuissa niilläkin.

Ajon jälkeen verryttelemässä Jolanda, Mutola, Rakka, Routa ja Juli

Tämmöisiä puita voisin katsella ja kuvailla vaikka kuinka, kaunista!

Ohitusharjoituksia

Eilispäivänä pakkasimme pakettiautoon kuusi koiraa kamppeineen ja suuntasimme naapuripitäjään Kiuruvedelle. Luvassa oli ohitusharjoitustreeniä ennen talven kisoja. Keulassa juoksivat pääosin Ruska ja Railo, jotka molemmat olivat ensikertalaisia keulakoiria tämmöisissä harjoituksissa. Tokihan ne ovat arkiajossa kohdanneet useita autoja jotka ovat ohitelleet, vieras koiravaljakko puolestaan oli uusi kokemus. Päivän harjoituksesta suoriutuivat molemmat hyvin, Ruska etenkin, vaikka toki harjoitusta rutiinin saamiseksi tarvitaan vielä. Pieniä kommelluksia, muttei katastrofia, positiivinen mieli. Alustavana ajatuksena oli ajaa molemmat valjakot nelosena, mutta Mika pitikin kaikki koirat valjakossa koska uutta lunta oli sadellut sen verran että lämpimällä lämpötilalla keli ei ollut mikään kaikkein kevyin. Ajettu tie muodosti kätevästi ympyrän, joten koiria pääsi näppärästi lepuuttamaan lähelle autoja ja halutessa myös muuttaa niiden järjestyksiä valjakossa. Kokeellisesti laitoimme myös Säkin yhden kiekan ajaksi keulaan, Railo siirtyi siinä vaiheessa vauhtipariin ja Malla pyörään. Kivasti juoksi keulassa myös Säkki mutta vielä täytyy saada siihen paremmin luottamusta, jotta sitä kannattaa siellä enemmälti alkaa pitämään. Mukava oli harjoitus ja alustavasti suunnittelimme jo seuraavaa harkkakertaa.

Johdossa Hallametsän Ruska & Hallametsän Railo - 

Hallametsän Riite & Coastrunner´s Mac Mic Mac - 

Arktisk Storm Chuck & Sainen Xcalibur 

Ruska leikkii mielellään poikien kanssa ;)

Tip tip...

...sanoo koiralauman tyttösten peräpäät. Eli toisin sanoen Hallametsän arkea vietellään parhaillaan yhdeksän juoksuilevan nartun ja neljän sanonko mikä mielessä olevan uroksen kanssa ;) Toisaalta kamalan rasittavaa aikaa mutta toisaalta en voisi olla kiitollisempi siitä, että kerrankin kaikki nartut ovat samaan aikaan juoksussa! Vuosi sitten alkaen syksystä ja päättyen kevääseen oli hirveää kun juoksut tulivat täysin ripotellen, yksi kun lopetti niin toinen aloitti. Eihän siinä mennytkään kuin viisi kuukautta, että kaikki oli ohi. Ja eikä mennyt kauaa kun toisesta päästä juoksut alkoivat uudelleen. Ei muuten paljoa naurattanut. Onhan nytkin tietty vähän "rallia" tuo elämä ja tietynlaisia järjestelyitä joutuu tekemään juoksujen takia. Urokset siirrettiin ketjupaikoille ja äänisaasteesta vähimpänä ei suinkaan ole Rakan protestointi aiheesta. Siinä on nuori urho, joka ei voi sietää ketjutettuna olemista. Toisaalta eipä siinä muutkaan vähemmäksi jää, jollotusta kyllä riittää sekä yksin, muutaman ryhmässä ja koko lauman kesken.

Liinoissa kaikilla on älli päässä ja hommat sujuvat kuten aina. Toki tiimeissä on huomioitava että ketä pistää vieretysten ja urosten paikka on valjakon takaosassa. Lopuksi muutama kuva koirista päivän treenien jälkeen. Pakkastakin oli jälleen sen verran että muutama kuurakuono oli porukkaan eksynyt ;)

Hallametsän Ruska - Hallametsän Railo

Coastrunner´s Mac Mic Mac

Hallametsän Routa - Hallametsän Riite

Tinttamarin Juliska

Tinttamarin Juliska

Sainen Jolanda

Iloista Uutta Vuotta!

"Vanhaa vuotta jäljellä on

enää ihan vähän,

paljon mahtui tapahtumaa

myöskin vuoteen tähän.

Uteliaana, rohkeana

vuoteen uuteen kulje,

takanasi vanhan vuoden

kaikki portit sulje.

Anna haaveen, toivemielen

sua uuteen vuoteen kantaa,

katso mitä vuodella tulevalla

ompi sulle antaa."

Birgit Ahokas

Ihanaa vuotta 2013 kaikille! Suokoon tuleva vuosi meille jokaiselle unelmiemme täyttymystä, iloisia hetkiä läheisten kanssa, tapahtumia joista saamme kauniita muistoja tulevaisuuteen ja sopivasti haasteita jotta osaisimme arvostaa kaikkea saavuttamaamme!

Valjakkoiluja, kuntoutumista ja haaveita tulevasta

Bloggailu on lumien tultua aika tehokkaasti jäänyt, niin paljon on kaikkea muuta puuhastelua. Yleensä kun koneen äärelle on illemmalla päässyt, ei sitten enää olekaan energiaa alkaa kertoilemaan kuulumisia. Toisaalta usein myös on tuntunut että mitähän sitä edes kertoisi kun päivät menevät usein samalla kaavalla: töitä, kuntosalia, koirahommia, kissan rapsuttelua, nukkumaan... ja aamulla sama alusta. Nyt aikaa on sitten senkin edestä kun reilu viikko sitten käväisin Oulussa leikkauksessa ja samalla rapsahti kuukauden saikku. Koirien ajaminen onkin omalta osaltani muutaman viikon ajan sitten siinä ja muutenkin koirien kanssa oleskelu on erittäin rajattua koska täytyy varmistaa etteivät ne pääse vaikkapa hyppäämään vasten. Toivottavasti tästä kuntoutuisi mahdollisimman nopsasti ja pääsisin nauttimaan kevättalven lumista, se on muutenkin suosikkiaikani talvesta. Jossain haaveissa siintelee myös starttaaminen ekaa kertaa kisaurilla ihan itse, jossain pienessä "mopoilu"luokassa tietenkin ;) Pitäisi vaan ehtiä oppia ajamaan tuommoisella pahuksen kisareelläkin, varsin vinkeitä vekottimia enkä ole sinuiksi päässyt kummankaan Danlerin kanssa. Harjoituskertojakin on alla vasta muutama viime talvelta eikä muistot näiltä ajokerroilta ole ne maailman miellyttävimmät vaan lähinnä hitusen kauhuntäyteiset ;) Hyppäys jämerän puureen takaa sutjakan kevyen kilpareen jalaksille ei ole ehkä se maailman helpoin... Voihan siinä tovi opetellessa vierähtää, saapa nähdä jääkö kisastartti tulevalle talvelle.

Valjakkohommissa on pyritty menemään tänä kautena sieltä, mikä on koirille haasteellisinta. Aurattuja uria ei ole tähän mennessä ajettu vaan käyty koiravoimin aukomassa metsäautoteille uria, joita toivottavasti vakituiseen pääsisi ajamaan koko talven ajan. Railo ja Ruska ovat kunnostautuneet mainiosti keulaparina, siskokset on painaneet menemään umpisessa 6-13 koiran valjakossa ja sisua löytyy molemmilta. Välillä koirat ovat saaneet kahlata vatsaa myöten ulottuvassa hangessa, toisinaan taasen lunta on ollut vähän ohuemmasti ja vauhtiakin on saanut iloitella.

Marraskuun puolivälissä laumaan tuli koeaikailemaan iso ja vahva uros Arkisk Strom Chuck eli kotoisammin Säkki. Uros on osoittautunut hyvin miellyttäväksi ja helpoksi käsitellä, valjaissa sillä puolestaan on voimaa ja nopeutta. Säkki on aikaisemmin juossut keskipitkän matkan kisoja johtajakoirana.

Kaunis talvinen luonto houkuttaisi kuvaamaan erityisesti kovimpaan pakkasaikaan. Harmi vaan että sormet kohmettuvat yleensä sitä tahtia että ainoastaan muutama otos on tullut ikuistettua ja niistäkin ainoastaan pieni osa on julkaisukelpoisia.

From All Of Us To All Of You...

...a Very Merry Christmas!