sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Ihana pakkanen

Viime aikoina on tuntunut todella talviselta: vaikkei lunta juurikaan ole, on lämpömittarin lukemat olleet vahvasti miinuspuolella. Jäätä riittää edelleen, tämän takia ei vieläkään koirilla ole päästy kunnolla ajamaan. Lumettomuuden takia vähäiset ajot on suoritettu joko mönkkärin tai auton edessä. Siinä missä koiria ei vaikuta pakkanen haittaavan, on meille ihmisille tuikitärkeäksi noussut kunnon talvivaatetus. Tälle talvelle hankkimani vaatteet ei siis ole menneet hukkaan, nyt on todellakin ollut käyttöä niille! Pakkasista en ole sortunut valittamaan, paljon mukavampaa tämä on kuin ne vetiset pluskelit. Nuo lämpimämmät säät aiheuttivat koirilla kunnon turkinvaihtorumban ja valitettavasti osa on tällä hetkellä lähes kesäbikineissä. Nopsasti näyttää turkit kummiskin kehittyvän parempaan suuntaan säätilan muututtua radikaalisti.


Kait se on kohdattava elämän realiteetit ja todettava, ettei pikku-Ässät ole enää ihan niin pieniä... Saagalla alkoivat ensimmäiset juoksut, eikä ikää ole vielä edes puolta vuotta. Varhaiskypsä likka, ei aikaisemmissa pentueissamme yksikään ole vielä tässä iässä alkanut juoksuilemaan. Koska raamikkuutta tuntuu Ässiltä löytyvän, kokeilimme niille eilen ihan ensimmäistä kertaa valjaita päälle. Siis ainoastaan pitivät niitä päällä, pointtina että tottuvat valjaiden tuntuun juoksennellessaan. Näin olemme aikaisempiakin pentuja harjoittaneet, etteivät valjaat ole sitten enää mikään uusi ja ihmeellinen juttu, kun varsinainen vetoharjoittelun aika koittaa. Tiedä sitten kuinka "ihmeelliseksi" pennut nuo valjaat mieltävät, eipä nuo Ässätkään olleet millänsäkään moisista. Huomasivatkohan edes että nyt on jotain päällä ;) Jälleen tuli mieleen että millaisiahan pikkumammutteja näistä kehittyy, nyt nimittäin puettiin päälle se sama valjaskoko jota käyttävät esimerkiksi Railo-emä ja Ruska-täti. Toivottavasti kakaroiden vetopää tulee olemaan kohdillaan, näistä saisi varmasti mainioita voimanpesiä valjakkoon.



Riite on viimeaikoina ollut aikalailla vakiokoira, kun pentuja juoksutetaan pellolla. Sen kanssa kun on kaikki niin äärettömän helppoa ja se on pentujen kanssa niin ihanteellinen. Uroksista Viiru on pentujen kanssa myös aina varma valinta, se on sopivassa määrin rauhallinen ja huomaavainen, ei koskaan liian raju. Ei se niinkään innostu leikkimään mutta ei koskaan kieltäydy juoksuleikeistä. Kukkoilusta ei tietoakaan mutta eipä Viirulaisella moiseen ole koskaan vaikuttanut taipumusta olevankaan. Saaga lumoutui Viirusta aivan täysin heti ensi tutustumiskerrasta lähtien, eikä tälle ihastukselle tunnu loppua tulevan.






















maanantai 13. tammikuuta 2014

Kylillä luuhailua

Viikonloppuna kävimme ensimmäisen kerran pentujen kanssa pikkukaupunkimme keskustassa. Ensin keskustan menoa möllisteli Sauron, seuraavana päivänä puolestaan Saaga. Molemmat olivat mukana ainoina koirina, ajatuksena on vähän saada sisarusten napanuoraa toisiinsa höllenemään. Yhtäkkiä tuli "havahdettua" siihen kuinka nopsasti aika kuluu ja että täytyypä herätä kuskaamaan pentuja myös ilman toisiaan eri paikoissa. Tähän mennessähän ne on aina tullut otettua mukaan yhdessä, ovat niin kätevä kaksikko joko keskenänsä tai sitten kolmen koplana jonkun vanhemman kaverin kanssa.

Kumpikin menivät keskustassa reippaasti, yleensä hännät oli korskeasti pystyssä. Pupilleista ja elekielistä toki näki, että vähän jännää oli, kummiskaan ei mitään "panikoimisia" tullut kummallekaan. Vaikkei kumpikaan pennuista välttis ole vieraita kohtaan niitä kaikkein reippaimpia koiria, oli etenkin Sauron kuono pitkällä katselemassa ihmisten perään. Mielellään tuo olisi lähtenyt reippailemaan ohikulkijoiden mukaankin. Autot eivät kiinnittäneet kummankaan pennun huomiota, suorastaan evvk. Sauronin kulkemisista ei tullut otettua yhtään kuvaa, sen kanssa kun tuli oltua liikenteessä illalla pimeämpään aikaan (eikä kamerakaan sattunut mukaan). Jotenka pelkästään Saagasta muutama räpsäisy, osa otettu kotimaisemissa ennen reissua.







perjantai 10. tammikuuta 2014

Suomen kesä

Eiku talvihan se onkin nyt menossa! Vai syksy? No jokatapauksessa, Sacra havainnollistaa omalla ulkoisella olemuksellaan näitä tammikuun riemuja. Nythän on talvi kukkeimmillaan, eikös?


Silmät luppasee ja omistajansa kertoi että uni tuli pian kuvan ottamisen jälkeen. Maansiirtotöitä on urakoitu ilmeisen ahkerasti.

Meillä kotona paras harrastus jo kuukauden verran olisi ollut luistelu. Jäätä ei tarttis etsiä kotiporrasta kauempaa. Jotenkin tuntuu ihan uskomattomalta, nyt pitäs olla paras talvi meneillään... Ei mene kuin hetki niin on ajallisesti jo kevättalven aika. Ei osaa edes kuvitella, millainen kesä tulee tällaisen talven jälkeen. Sen näkee sitten ajallaan...

keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Tädin hoivaa

Riite on aivan ihanteellinen pentujen kanssa. Se on väsymätön leikittäjä, joka osaa laittaa fiksulla tavalla pennuille myös rajat. Se ei koskaan turhia "rassaa" eikä egoile. Tietää olevansa vanhempi, vaikka käyttäytyykin leikeissä kuin kakara. Sauron tykkää painia, Saaga juosta ja Riite taipuu molempien kanssa näihin aktiviteetteihin. Pilvisenä ja harmaana loppiaisena meno oli tämmöistä:















torstai 2. tammikuuta 2014

Pennut vastaanottivat uuden vuoden


2014 alkoi pennuilla vauhdikkaasti. Yhdellä pellolla oli sen verran lunta jäljellä, että se toimi kivasti kuvausrekvisiittana. Vielä kun olisi ollut aurinkoinen päivä, että olisi värit tulleet esiin todellisina... Semmoista "sumua" ja suttua ovat kuvat jälleen. Rakennekuvat pennuista löytyy kotisivuilta, joten en niitä tähän yhteyteen laita vaan postaus keskittyy vähän vauhdikkaampiin kuviin ja muutamiin naamamöllistelyihin. Kakaroille on kasvanut oikein komeat turkit, vaikkei kiitosta siitä voi ainakaan pakkasille antaa... Niitä kun ei ole ollut oikeastaan lainkaan.

















Eli siinä vähän harhakuvaa lumista, todellisuus on oikeasti huomattavasti jäisempi, liukkaampi ja vaarallisempi. Niin koirat kuin ihmisetkin menevät mukkelismakkelis, jos ei osaa olla varovainen. Eikä se varovaisuuskaan aina valitettavasti auta. Myös autolla ajaessa on saanut olla todella tarkkana näillä sivuteillä.



Lopuksi vielä toteutetaan toiveita eli vuorossa pari videota pennuista. Harmittavasti en heti muistanut alkaa kuvaamaan, joten aktiivisimmat iloittelut ja parhaat voimat on jo tässä vaiheessa vähän mennyttä ;)