Sairastelua ja synttäreitä

Kuluneet viikot ovat olleet täynnä menoa ja meininkiä, eikä osittain vaarallisiltakaan tilanteilta ole voitu välttyä. Toukokuun loppupuolella olimme eräänä iltana ottamassa sisälle pesua varten näyttelyyn ilmoitetut Rakan ja Railon, kun huomasimme ettei Railolla ole asiat kunnossa. Se makasi tarhan verkkoa vasten ”voimattomana”, toista etujalkaa ilmassa pidellen ja jalka oli kunnolla turvoksissa. Pikainen tutkiminen vahvisti ennakkoaavistuksen: Railoa oli purrut käärme. Kerrankin päivystävä eläinlääkäri oli kotipaikkakunnalla ja sinne tuli hurautettua varsin nopsasti. Vaikka siperialaiset usein peittävät kipunsa lähes viimeiseen asti, Railosta näki selvästi että se oli todella kipeä. Tutkimuksesta selvisi, että purema oli osunut ihan kunnolla eikä ”vähän sinnepäin”. Jalka turposi entisestään. Hoito aloitettiin ja muutama seuraava tunti vierähtikin lattialla istuen, tarpeen tullen Railoa rauhoitellen. Purema oli sen verran paha, että eläinlääkärin suosituksesta annoimme hänen laittaa Railolle myös kyyn puremaan tarkoitettua vasta-aineseerumia. Railo taisi nähdä ainakin vaaleanpunaisia elefantteja, niin pöllyssä se oli saamastaan lääkityksestä. Kaikesta huolesta huolimatta pisti ihan naurattamaan koiran autuas ilme… 

Kännykällä napsaistu kuva eläinlääkärin vastaanoton lattialta,

 tässä jalan turvotus on jo enimmiltä osin laskenut vaikka

silti turvotusta on reilusti kun vertaa toiseen etujalkaan

Lopulta päästiin kotia aamupuolella yötä. Väsytti tosi paljon mutta sen verran tuli oltua kierroksilla ettei uni meinannut tulla millään. Ja lopulta kun sai torkahdettua, alkoi tarhoilta kuulumaan aivan ennenkuulumaton raivoisa metakka. Yritin ensin saada ikkunan kautta huudahtamalla koiria hiljaiseksi, mutta sitten uniset aivot virkosivat sen verran, että alkoi erottamaan möykässä olevan jotenkin omituinen sävy. Kiskoin äkkiä ulkovaatteet päälle ja kengät jalkaan, mielessä ettei vaan taas ole jotain ylimääräistä tarhassa. Koirat kävivät tosi kuumina, säntäilivät ympäri tarhoja ja päällä oli kunnon ”yleishälyytys”. En kuitenkaan saanut paikallistettua mistä oli kyse ja tilanne alkoikin rauhoittua kun tarhoilla vähän aikaa olin. Sain koirat kuulolle ja jutustelin nillle hetken, lauma rauhoittui mutta silti tietynlainen tarkkaavaisuus jäi päälle. Arvoitukseksi jäi mikä oli homman nimi, mutta jotain poikkeavaa oli kyseessä, sen verran merkittävä oli koirien reaktio. Yöunet jäivätkin todella lyhyeksi mutta niin vaan oli töihin lähdettävä perjantaipäiväksi ennen viikonlopun viettoa. Tuijalle naapuripitäjään suurkiitokset, Railo oli työpäivän ajan hoidossa ja valvonnan alla, että kaikki varmasti menee hyvin. Railo kipuili jalkaa muutaman päivän ajan, onneksi vahva kipulääkitys auttoi. Nyt tytteli onkin oma reipas itsensä ja vauhtia riittää entiseen malliin.

Talven kuluessa Harmi –ragdoll yski välillä tomerasti mutta ajattelin sen johtuvan eräästä ikävästä harrasteesta: Harmi pureskelee kaula”puuhkaansa” ja nieleskelee toisinaan isojakin karvatuppoja. Ajattelin ajoittaisten yskimisten johtuneen karvapalloista. Kuitenkin kelien lämmettyä alkoi yskänpuuskat tulemaan yhä useammin ja myös hengitys alkoi rahisemaan. Kun Harmi samalla tuli myös hieman normaalia ”lötkömmäksi”, tuli mieleen vuosien takaa edesmennyt kissani Ronnie, jolla oli sydänvikaa ja samanlaisia oireita tuolloin. Aikailematta kännykkä korvalle ja soitto paikalliselle eläinlääkärille... Ilmeni ettei täällä ole välineitä tämmöisen vaivan röntgenkuvaamiseen saatikka ultraamiseen, joten suuntana oli Iisalmi ja siellä oleva pieneläinklinikka. Klinikalla Harmi sai kovasti kehuja komeasta ulkomuodostaan sekä rauhallisuudestaan. Tosin lämmön mittaaminen sai aikaan tomerat potkimiset, kiukkuisen hännänheiluttelun ja äänekkään vastalausekonsertin ;) Iisalmessakaan ei ollut tähän tutkimukseen soveltuvaa ultraa mutta röntgenkuvat saatiin sentään otettua. Niistä ilmeni että Harmin sydän on todennäköisesti kunnossa mutta keuhkoissa näkyi jotain ylimääräistä. Periaatteessa kasvaimen pitäisi näkyä selvärajaisempana mutta sitäkään mahdollisuutta ei vielä pois suljettu. Nestettä keuhkoissa oli, joten antibiottikuurin lisäksi lääkkeeksi määrättiin nesteenpoistolääkettä. Lääkitykseen on Harmi vastannut hyvin, ainoastaan kerran on enää yskäissyt ja muutoin on hyvin pirtsakka oma itsensä, joka paikkaan osallistumassa. Vaikka Harmi on aina ollut hyvin kiinni meikäläisessä, kipeänä ollessaan se oli entistä enemmän iholla. Kovin nopeasti tuo tapa tuntui jäävän päälle, nyt ei pääse edes kääntymään ilman että pikkuraggari on kylkiäisenä mukana :) Kontrollikäynti ensi kuun puolella onkin sitten Jyväskylässä, jossa on ultraamiseen soveltuva laite sekä erityisesti sydänsairauksista kiinnostunut eläinlääkäri. Toivottavasti Harmilla ei kasvainta ole, nuori kissa kuitenkin vielä. Iisalmen klinikalla muuten sanottiin että viimeisimmän puolen vuoden sisällä on useampi ragdoll käynyt vastaanotolla nimenomaan keuhko-ongelmien vuoksi. Liekkö joku ”jalostuksellinen pommi” päässyt rotuun pesiytymään tässä muodossa :(

Harmin röntgenkuva sivulta

Koiralaumassa vietettiin synttäreitä toukokuun puolella ihan kolmin kappalein. Kuten edellisessä päivityksessä jo tulikin ilmi, Malla täytti vuoden. Loppukuusta Viiru tuli viisivuotiaaksi ja Veetille mittariin raksahti puolestaan seitsemän vuotta. Kissoista Miuku täyttää ensi viikolla pyöreät kymmenen vuotta, ei voi kun ihmetellä mihin nuokin vuodet ovat kuluneet...