Kuluneet viikot ovat olleet täynnä menoa ja meininkiä, eikä
osittain vaarallisiltakaan tilanteilta ole voitu välttyä. Toukokuun
loppupuolella olimme eräänä iltana ottamassa sisälle pesua varten näyttelyyn
ilmoitetut Rakan ja Railon, kun huomasimme ettei Railolla ole asiat kunnossa.
Se makasi tarhan verkkoa vasten ”voimattomana”, toista etujalkaa ilmassa
pidellen ja jalka oli kunnolla turvoksissa. Pikainen tutkiminen vahvisti
ennakkoaavistuksen: Railoa oli purrut käärme. Kerrankin päivystävä eläinlääkäri
oli kotipaikkakunnalla ja sinne tuli hurautettua varsin nopsasti. Vaikka
siperialaiset usein peittävät kipunsa lähes viimeiseen asti, Railosta näki
selvästi että se oli todella kipeä. Tutkimuksesta selvisi, että purema oli
osunut ihan kunnolla eikä ”vähän sinnepäin”. Jalka turposi entisestään. Hoito
aloitettiin ja muutama seuraava tunti vierähtikin lattialla istuen, tarpeen tullen Railoa
rauhoitellen. Purema oli sen verran paha, että eläinlääkärin suosituksesta
annoimme hänen laittaa Railolle myös kyyn puremaan tarkoitettua
vasta-aineseerumia. Railo taisi nähdä ainakin vaaleanpunaisia elefantteja, niin
pöllyssä se oli saamastaan lääkityksestä. Kaikesta huolesta huolimatta pisti
ihan naurattamaan koiran autuas ilme…
Kännykällä napsaistu kuva eläinlääkärin vastaanoton lattialta,
tässä jalan turvotus on jo enimmiltä osin laskenut vaikka
silti turvotusta on reilusti kun vertaa toiseen etujalkaan
Lopulta päästiin kotia aamupuolella yötä. Väsytti tosi
paljon mutta sen verran tuli oltua kierroksilla ettei uni meinannut tulla
millään. Ja lopulta kun sai torkahdettua, alkoi tarhoilta
kuulumaan aivan ennenkuulumaton raivoisa metakka. Yritin ensin saada ikkunan
kautta huudahtamalla koiria hiljaiseksi, mutta sitten uniset aivot virkosivat
sen verran, että alkoi erottamaan möykässä olevan jotenkin omituinen sävy.
Kiskoin äkkiä ulkovaatteet päälle ja kengät jalkaan, mielessä ettei vaan taas
ole jotain ylimääräistä tarhassa. Koirat kävivät tosi kuumina, säntäilivät ympäri
tarhoja ja päällä oli kunnon ”yleishälyytys”. En kuitenkaan saanut
paikallistettua mistä oli kyse ja tilanne alkoikin rauhoittua kun tarhoilla
vähän aikaa olin. Sain koirat kuulolle ja jutustelin nillle hetken, lauma rauhoittui mutta silti tietynlainen tarkkaavaisuus jäi päälle. Arvoitukseksi jäi mikä oli homman nimi, mutta jotain
poikkeavaa oli kyseessä, sen verran merkittävä oli koirien reaktio. Yöunet
jäivätkin todella lyhyeksi mutta niin vaan oli töihin lähdettävä
perjantaipäiväksi ennen viikonlopun viettoa. Tuijalle naapuripitäjään
suurkiitokset, Railo oli työpäivän ajan hoidossa ja valvonnan alla, että kaikki
varmasti menee hyvin. Railo kipuili jalkaa muutaman päivän ajan, onneksi
vahva kipulääkitys auttoi. Nyt tytteli onkin oma reipas itsensä ja vauhtia
riittää entiseen malliin.
Talven kuluessa Harmi –ragdoll yski välillä tomerasti mutta
ajattelin sen johtuvan eräästä ikävästä harrasteesta: Harmi pureskelee
kaula”puuhkaansa” ja nieleskelee toisinaan isojakin karvatuppoja. Ajattelin ajoittaisten
yskimisten johtuneen karvapalloista. Kuitenkin kelien lämmettyä alkoi yskänpuuskat tulemaan yhä useammin ja myös hengitys alkoi rahisemaan. Kun Harmi samalla tuli myös hieman normaalia ”lötkömmäksi”, tuli mieleen vuosien takaa
edesmennyt kissani Ronnie, jolla oli sydänvikaa ja samanlaisia oireita
tuolloin. Aikailematta kännykkä korvalle ja soitto paikalliselle eläinlääkärille... Ilmeni ettei täällä ole
välineitä tämmöisen vaivan röntgenkuvaamiseen saatikka ultraamiseen, joten suuntana
oli Iisalmi ja siellä oleva pieneläinklinikka. Klinikalla Harmi sai kovasti
kehuja komeasta ulkomuodostaan sekä rauhallisuudestaan. Tosin lämmön
mittaaminen sai aikaan tomerat potkimiset, kiukkuisen hännänheiluttelun ja
äänekkään vastalausekonsertin ;) Iisalmessakaan ei ollut tähän tutkimukseen
soveltuvaa ultraa mutta röntgenkuvat saatiin sentään otettua. Niistä ilmeni
että Harmin sydän on todennäköisesti kunnossa mutta keuhkoissa näkyi jotain
ylimääräistä. Periaatteessa kasvaimen pitäisi näkyä selvärajaisempana mutta
sitäkään mahdollisuutta ei vielä pois suljettu. Nestettä keuhkoissa oli, joten
antibiottikuurin lisäksi lääkkeeksi määrättiin nesteenpoistolääkettä.
Lääkitykseen on Harmi vastannut hyvin, ainoastaan kerran on enää yskäissyt ja
muutoin on hyvin pirtsakka oma itsensä, joka paikkaan osallistumassa. Vaikka
Harmi on aina ollut hyvin kiinni meikäläisessä, kipeänä ollessaan se oli
entistä enemmän iholla. Kovin nopeasti tuo tapa tuntui jäävän päälle, nyt ei
pääse edes kääntymään ilman että pikkuraggari on kylkiäisenä mukana :)
Kontrollikäynti ensi kuun puolella onkin sitten Jyväskylässä, jossa on
ultraamiseen soveltuva laite sekä erityisesti sydänsairauksista kiinnostunut
eläinlääkäri. Toivottavasti Harmilla ei kasvainta ole, nuori kissa kuitenkin
vielä. Iisalmen klinikalla muuten sanottiin että viimeisimmän puolen vuoden
sisällä on useampi ragdoll käynyt vastaanotolla nimenomaan keuhko-ongelmien
vuoksi. Liekkö joku ”jalostuksellinen pommi” päässyt rotuun pesiytymään tässä
muodossa :(
Harmin röntgenkuva sivulta
Koiralaumassa vietettiin synttäreitä toukokuun puolella ihan
kolmin kappalein. Kuten edellisessä päivityksessä jo tulikin ilmi, Malla täytti
vuoden. Loppukuusta Viiru tuli viisivuotiaaksi ja Veetille mittariin raksahti
puolestaan seitsemän vuotta. Kissoista Miuku täyttää ensi viikolla pyöreät kymmenen vuotta, ei voi kun ihmetellä mihin nuokin vuodet ovat kuluneet...
