Hallametsän siperianhuskyt: Kauden viimoset kilvanajot

Maaliskuussa pyrähdimme parissa valjakkokisassa. Näistä kahdesta ensimmäinen oli kolmepäiväinen SOC 8.-10. pv. Tämä oli siis PM-kilpailu, jota odotimme innoissamme koska se tarjosi mahdollisuuden ajaa kuuden koiran luokassa. Koirat tuntuivat treeneissä oikein hyviltä ja valjakkoon valikoituivat johtoon Ruska ja Railo, pyörään Säkki ja Viiru. Riite ja Rakka täydensivät kokonaisuuden, vaikka mielessä kävivät vaihtoehtoina myös Keiju ja Routa.

Urat olivat tällä kertaa Rautavaaralla suorastaan erinomaisessa kunnossa ja vaikka ne olivatkin kapeat, oli niillä todella miellyttävä ajaa. Koirille meno maistui ja vaikkei eka päivänä vauhti välttämättä päätä huimannut, paransivat ne päivä päivältä menoaan. Eka ja toka päivän ajoissa olikin lähes kahden ja puolen minuutin parannus. Aika parantui myös kolmantena päivänä, huolimatta siitä että matkan varrelle sattui useampaan kertaan säätämistä. Parissa ohitustilanteessa tuli sählinkiä ja toisessa näistä tökkäsi Mikan reki penkkaan, jolloin hän kippasi reen ylitse olkapää ja pää edellä suoraan hankeen. Onneksi ei käynyt mitenkään, pahalta oli kuulemma näyttänyt sivustakatsottuna. Yksi ankkurointi tuli vielä tämän jälkeen, kun pääliina pääsi löystymään musherin jarruttamattomuusmokan takia ja Riitteen seisinki meni pääliinasta katsoen ulomman etujalan kainaloon. Eihän sitä koira saanut itse setvittyä, joten ei auttanut muuta kuin pysähtyä. Tämän jälkeen matka etenikin ongelmitta maaliin. Rautavaaran kisa oli kokonaisuudessaan omalta laumalta paras kilpailu koskaan. Kyllä ne nämä vähän isompien valjakoiden kokoonpanot vaan on niin se meidän juttu, tämä mielessä kohti ensi kautta ;)

Alla olevat kuvat on ottanut Tuija Lappalainen ja muitten ottamia otoksia löytyy esimerkiksi täältä.

Johto Hallametsän Ruska & Hallametsän Railo

Hallametsän Rakka & Hallametsän Riite

Arktisk Storm Chuck & SM-REK-AVO-09 Sainen Xcalibur

Koska mukana oli myös kolme turistikoiraa, avautui händlerillekin mahdollisuus kokeilla näitä mainioita uria. Pienihän se valjakko oli mutta mainiosti jaksoivat voimatreenimielessä kipitellä nelosvaljakon kilpauran. Eihän matkaakaan tainnut olla edes kymmentä kilometriä.

Johto Hallametsän Keiju & Hallametsän Routa

SM-REK 6-08 SM-REK AVO-09 Taiga Quest Bear

Sunnuntaina 17. pv puolestaan olivat Kiimingin Aarnivalakiat, jossa ajettiin saman päivän aikana kaksi noin viiden kilometrin kierrosta. Valjakon koko oli jälleen nelonen ja odotuksissa olikin, ettei vauhtia todennäköisesti hirveästi tule olemaan. Mietimme ensin valjakkokokoonpanoa järkevältä kannalta, olisihan sitä pyöräkoiriksi kannattanut ottaa Viiru ja Säkki, jotka ovat kunnonkokoisia ja vahvoja uroksia. Päädyimme sitten kuitenkin fiilistelylinjalle (ylläri ;P) ja päätimme mennä kisaan pelkästään omilla kasvateilla eli Ärrävaljakolla. Tuttuun tapaan Railo ja Ruska juoksivat johdon, pyörään menivät puolestaan Rakka ja Riite.

Eka kierros meni koirilta mainiosti ja urakin oli kohtuullinen. Useammalla valjakolla tuli joitakin harhaanajamisia, meidänkin tiimi aprikoi viimeisessä risteyksessä ennen maalia että kumpaan suuntaan mennä. Väärään suuntaan menevän risteyksen sulkeneet pari nauhaa olivat lähteneet jonkun kisaajan mukaan, eikä koirat ensin ymmärtäneet jatkaa matkaa risteysalueella seisoneiden ihmisten kohdalta eteenpäin. Varsin pian ne tajusivat kuitenkin oikean suunnan ja laukkasivat maaliin. Starttien välillä oli parin tunnin tauko ja kiitos nyt jo lämmittävän auringon, meni ura toiselle kierrokselle entistä raskaammaksi ja pehmeämmäksi. Kurkkukipuiselta musherilta loppuikin matkan varrella kunto ja happi, eikä pikkuvaljakon auttaminen oikein sujunut. Totuttuun tapaan koirat kyllä yrittivät parhaansa, mutta vauhti hyytyi tästä huolimatta. Tässä vaiheessa olikin Mikan mielessä käynyt, että voi kun olisi liinoissa ollut kolmen pikkunartun sijaan vähän eri kaliiberin koirat tai vaihtoehtoisesti pari lisäkoiraa :) Mutta niin sitä vaan taapersi tiimi maaliin, eikä fiilis kärsinyt yhtään. Koirat ansaitsivat kehunsa ja sitten alettiin vähän jännäämään että tuleekohan edes hyväksyttyä koetulosta moisella taaperruksella. Odottavan aika oli pitkä, kunnes lopulta palkintojenjaossa selvisi että valjakkomme saavutti kilpailukokeesta REK2-tuloksen.

Kilpailukokeesta kuvia löytyy täältä, kuvaajan nimeä en valitettavasti tiedä.