"Terveiset Siriukselta.
Olin jo omasta mielestä aikapoika lokakuun lopussa kun Sari ja Mikko hakivat minut uuteen kotiin. Vähän kuitenkin ensin arvellutti. Aika paljonkin. Isä on epäilijä, joten minäkin olen. Mutta täällä kodissa en enää niin paljon muista epäillä – kun täällä on kavereitakin joiden kanssa pöhellän pitkin pihamaata.
Alkuun piti testata uusien omistajien halukkuutta ja livahdin kankaalle puoleksi vuorokaudeksi. Kyllä ne haki minua. Seurailin piilossa kuinka porukat pyöri taskulamppujen kanssa ympärillä. Yön jälkeen tuli nälkyys, joten vapautin etsijät piinasta.
Niin ne kaverit. Täällä kaksi tyttöä ja iso poika. Kutsuvat tyttöjä Seitaksi ja Haikuksi ja iso poika on Leimu. Tyttöjen kanssa onnistuu kisailu, mutta Leimua en oikein uskalla vielä retuuttaa niskakarvoista. Seita varsinkin sietää minua hyvin, vaikka sillä on liian vähän karvaa missä roikkua. Se on joku Huskyn kaltainen, muttei kuitenkaan oikea meikäläinen. Mutta hyvä tyyppi.
Uusia ihmisiä vähän epäilen mutta onneksi jokaisesta kodista, missä olen käynyt, on sohva. Se on hyvä turvapaikka. Jouluna kyllä tuntui että nyt on lapsi nakattu altaan syvään päähän, mutta selvisin aika hyvin ihmispaljoudesta. Ja uusien ihmisten kanssa oleilu on kuulemma minulle hyväksi.
Kaikkiaan minulla menee hyvin. Piha on iso, tarhat asialliset, ruoka hyvää ja sitä on tarpeeksi. Tulisi vain oikea talvi – mitä järkeä tätä turkkia muuten on kantaa päällä."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti