Tervetuloa Hallametsään, Amurin Kemuel!

Kemppu-Kemuli the Siberian kotiutui meille muutama päivä sitten Hollolasta Amurin -kissalasta. Siperiankissa on ollut haaveissamme jo parin vuoden ajan ja monet kerrat tämän ajan kuluessa onkin tullut tutkittua kasvattajien kotisivuja ja rotuyhdistyksen juttuja. Toisena komeana kissarotuna myös maine coon on ollut tutkinnan kohteena, kuitenkin tässä vaiheessa siperialainen on tuntunut enemmän "omalta". Kuitenkaan cooneja ei ole täysin unohdettu tulevaisuutta ajatellen. Kun Harmi-ragdoll jouduttiin päästämään autuaammille tassuttelumaille, ajattelimme alun perin viettävämme talven ilman kissaa ja että katselisimme paria pentua ensi keväälle. FB-ryhmiä seuraillessa tuli ihasteltua kiinnostavia yhdistelmiä, kauniita myytäviä pentuja ja niiden seassa havaitsimme myynti-ilmoituksen komeasta vähän vaille puolivuotiaasta kollipojasta. Ilmoitus, joka aluksi tuli ignoorattua sillä ajatuksella että keväällähän me sitten vasta ja luovutusikäistä pentukaksikkoa... Vähitellen tuli huomattua pieni positiivinen päähänpinttymä tuota komistusta kohtaan, olihan se vieläpä kissalasta, jota olin erityisesti seuraillut. Perehdyin vielä tarkemmin tuon kollipojan taustoihin ja kun hyvältä näytti niin eihän siinä muu auttanut kuin laittaa tiedustelua menemään ;) Mietintämyssy piti laittaa kovasti päähän kun loppupeleissä Kemppu olikin vielä vapaana. Sinällään Kemuli tuntui monilta osin ihan omalta, lähinnä pohdimme että kuinkahan tuon ikäinen kissa sopeutuisi uuteen kotiin ja mitä haasteita eteen tulisi. Aikaisemmat kissammehan ovat kaikki tulleet pentuina. Niin moni asia kolahti kohdilleen Kemulin kohdalla, että emme antaneet iän tulla esteeksi ja toivotimme Kempun tervetulleeksi Hallametsään :)

Ajomatka eteläiseen osaan maata on pitkähkö, joten sovimme yöpaikasta Satun luokse. Samalla pääsimme tapaamaan Sacraa, Mutolaa ja Nomea. Ajomatka oli osittain aikamoinen painajainen: keli oli satavan rännän takia todella kurja ja autoja oli liikenteessä tosi paljon. Pysähdyksiä piti ottaa matkan varrella useampia ja olimme perillä Iitissä vasta myöhään illalla. Rankasta väsymyksestä huolimatta jälleennäkeminen oli liikuttava: Sacra ei meinannut nahoissaan pysyä ja oli varsinaisena kylkiäisenä. Oli mukava nähdä kuinka hienoksi siperialaiseksi Sacra on kasvamassa ja kehittymässä. Värityksen muokkautumista on jännä seurata edelleen: kajalia on tullut silmien ympärille entistä enempi ja esimerkiksi toiseen korvaan oli tullut enemmän mustaa. Aina yhtä hurmaavia vetskuja oli myös mahtava nähdä, perjantai-iltana ruoputimme niitä vähän lyhyemmän aikaa pimeydessä ja lauantaipäivänä sitten enempi. Lauantaina otin myös kuvia. Vetskut olivat niin pirtsakoina ja etenkin Mutola intoutui leikkimään lapsenlapsensa kanssa. Nuorempien laumanjäsenten temmeltäessä keskenänsä oli myös vauhtia!

Lauantaina suuntasimme Iitistä Hollolaan Kemulia noutamaan. Pääsimme samalla tutustumaan sen lähisukulaisiin, aivan ihastuttavia kissoja. Aikapäiviin ei ole ollut mahdollisuutta hellitellä pieniä kissanpentuja, nyt pääsi tästäkin harvinaisesta herkusta nauttimaan :) Kemulista sai hyvän vaikutelman heti alkuunsa, se tuli niin reippaasti hakemaan rapsutuksia ja kyöhnäsi luona. Automatka kotiin sujui todella hienosti, vaikka tunteja kului luvattoman paljon. Tuli nimittäin vielä huonompi keli kuin edellisenä päivänä... Muutaman kerran jutusteltiin Kemulin kanssa mutta muutoin se vain rauhallisesti makaili, yleensä silmät ummessa.

Kemppu on osoittautunut olevan aivan mahdottoman hurmaava nuori koltiainen. Se rrrrrakastaa huomiota, rapsutuksia, hakeutuu lähelle mutta on sopivassa määrin myös itsenäinen. Ruokahalu on erinomainen ja tuntuu suorastaan ihmeelliseltä kun on kissa johon uppoaa noin hyvin myös raakaruoka. Harmihan oli äärettömän nirso, mikään ei meinannut kelvata ja takuulla tuli muutama harmaa hius kuontaloon tämän takia. Raakaravinnon lisäksi Kempulla on luonnollisesti tarjolla myös kuivaruokaa, jota se rouskuttelee välillä. Yllättävän nopeasti kotiutuminen ja rutiinit ovat alkaneet muodostumaan: raapimispuu on otettu omaksi, hiekkalaatikkopaikat on sisäistetty jne. Luonteeltaan Kemuli vaikuttaa tosi hienolta kissalta, eikä ulkoista kauneuttakaan voi moittia -päinvastoin :) Kunhan vielä on hieman paremmin päästy eteenpäin kotiutumisessa, käydään visiitti eläinlääkärillä kastraation merkeissä ja kun siitä on Kemppu toipunut, on sille tarkoitus kevätpuolella katsella myös leikkikaveri.

Koirien kanssa on vietelty vähän hiljaiseloa. Treenit ovat edelleen katkolla suorastaan vaarallisten jäätikkökelien takia. Saahan nähdä millaiseen kuntoon kisoja ajatellen tässä koirat saadaan... Fiilikset ei ole kovin hyvät mutta eihän tässä mikään auta. Koirille jouluntoivotuksena teimme iiison vuoallisen joulupuuroa (Oscarin puuroaineksista), siihen runsaasti lihaa ja muita lisukkeita. Eivät tainneet koiruudet kovin malttaa edes makustella, niin pikana nassuttivat kaiken menemään ;) Rennolla mielellä jatkamme pyhien viettoa, kynttilöiden, roihujen sekä joulukuusen valojen keskellä.