Toukokuun lopettajaiset

Toukokuun parina viimeisenä päivänä pääsivät pennut ensimmäisille autoilureissuilleen. Käytännössä hurautimme noin kymmenen minuutin matkan rauhallista vauhtia läheiseen metsään, jossa pennut sitten pääsivät emänsä kanssa juoksentelemaan vanhoille metsäautoteille. Ruska laitettiin välillä autoon ja kävimme pentujen kanssa pienen kävelyn keskenämme. Kun emä ei ole mukana, keskittyvät pennut paremmin ihmiseen ja kuuntelevat luoksetulokutsua. Hyvin ovat jo alkaneet ymmärtämään, että "pentupentupentuuuu" tarkoittaa sitä että juostaan satasta ihmisen luo ja saadaan makupaloja :) Erityisesti pari-kolme ahmattipoitsua ovat oppineet tämän erinomaisesti! Mutta harjoitteluahan tämä vasta on, maailma on pennuille vielä niin uusi ja ihmeellinen. Vieraassa maastossa on kaikkea mielenkiintoista tutkittavaa, pureskeltavaa, nuuskuteltavaa, maisteltavaa... Pentujen koordinaatio kehittyy kohisten, mitä enemmän ne käyttävät kroppaansa epätasaisemmassa maastossa. Ne rakastavat juoksemista ja leikkimistä, välillä otetaan pienet tirsat välipalan ja juomisen yhteydessä ja sitten jatketaan.

Pentujen luonteet ovat ihanteellisen reippaita ja avoimia. Suhtautuminen maailmaan on ennakkoluuloton ja uteliaan luottavainen. Vieraiden ihmisen syliin mennään omatoimisesti ja otetaan siinä pienet unet. Hännät heiluvat villisti ja elämä on ihanaa. Kun uni alkaa yllättää, kokoonnutaan ihmisen luo ja syliin on välillä isommastikin tunkua.

Likainen pentu on onnellinen pentu, rapatessa roiskuu ja mitähän sanontoja näihin vielä voisi hyödyntää. Pienen hiekkamontun kaivelu on kivaa, rinnettä on mukava liukastella ylös ja alas. Pieni vesirommakkokin löytyi, sinnehän piti Melkorin käydä itsensä kastamassa. Kun reippailtiin riittävästi, oli vuorossa jauhelihalla täytettyjen purukenkien herkuttelu. Minerva seurasi emänsä tassunjälkiä siinäkin, että alkoi peittelemään tossunjämää, jota ei kokonaan nassutellut. Yritti käydä hautaamassa kaverinkin kenkää ja tarkkaavaisena seurasi, kun molemmat käytiin noukkimassa ylös sammalikosta.

Ruska imettää edelleen pentujaan, vaikka luonnollisesti maitoa on tässä vaiheessa jo vähemmän. Turkki on tippunut bikinikuntoon lähes kokonaan, kroppa muutoin on aivan erinomaisessa kunnossa. Tippaakaan se ei ole "kuivunut" vaan kroppaa voisi kuvailla lähinnä sanalla mehevä. Hyvin innokkaasti se harjoittelee kanssani istu-maahan-paikka-seiso ym. harjoituksia. Aivan samalla intensiteetillä kuin aikaisemminkin ja nauru naamalla. Taipumusta näihin harjoitteisiin ja toistojen kestoon toivoisin myös näihin pentuihin, jännä nähdä miten käy.