Ämmien eka valjakointi

Niin ne kuukaudet on vierineet ja Ämmät ovat hurahtaneet yli 9 kuukauden ikään. Maailmalle lähteneet pennut ovat kaikki ehtineet käydä liinoissa ainakin kertaluontoisesti ja mainiosti ovat suoriutuneet. Roburin jälkeen päätimme mekin valjastaa kotiin jääneen nelikon. Pakkasta oli reilusti vaan sehän ei koiria haitannut pätkääkään ja on meille ihmisille hyvin pitkälti vaatetuskysymys. Aikuisista otimme johtoon Riitteen ja Railon, tiimiin pentueen isän Mönnin ja pyöräkoiraksi Viirun. Ensimmäiseen valjakkoharjoitukseen pääsi Minerva isänsä vierelle ja Manala Viirun pariksi.

Minervan ilme oli ensin liinoihin pistettäessä hieman epävarma. Se rimpuili ihan hetken aikaa, läppäsi isäänsä tassulla ja sitten taisi jotain korvien välissä naksahtaa kun ryhti koheni itsevarmaksi ja rimpuilu loppui kuin seinään. Siinä sitä sitten odoteltiin kun velipoika Manala pistettiin selän taakse. Manala onnistui nykäisemään pannan pois päästään heti ensimmäisenä, mokoma oli jäänyt turhan löysälle. Vaan eipä hätää, panta takaisin kaulaan. Sitten hetki odottelua, aikuiset jo vähän innoittelivat ja sitten asettuivat odottamaan lähtölupaa. Jarrumatto alhaalla lähtö liikenteeseen ja kakarat säntäsivät menoon siinä missä aikuisetkin. Tuntuu se vaan niin jännältä, kun hoksaavat heti mikä on homman nimi.

Hallametsän Minerva

Hallametsän Manala

Mika ajoi tiimiä ensin, sitten hyppäsin itse vielä lyhyemmäksi matkaa puikkoihin. Pennut olivat ihan täpönä: "mennään jo!". Manala oikein kiljahteli ja tempoi valjaita vasten. Minervakin oli lähtövalmiina, vaan käytös oli veljeään rauhallisempi. Pentujen etenemistä katsellessa en oikeasti meinannut uskoa silmiäni: miten ensikertalaiset voivat mennä noin hyvin?! Ei jokainen pentu noin ole lähtenyt heti kulkemaan, toivoa vaan voi että jatkossakin menevät noin hienosti! Jotenkin mulla tuli semmoinen harrastuksellinen fiilistelyhetki: kovassa pakkasessa valjakoiden, kun tyytyväisyyttä hyristen sai seurata päteviä kokeneita koiria jotka on hienoja malleja nuoremmille. Ja kun nuo nuoret oli niin mahtavia ensikertalaisia :) Tuntui hyvältä. Sekin, että siellä johdossa pisteli pentueen tädit. Niimpä sitä nuistakin aikoinaan pienistä pennunpalleroista on kasvanut kohta viisivuotiaat mainiot johtajat.

Sitten tuli toisen pentuparin vuoro. Pyöräkoiraksi Viirun vierelle pääsi Moria ja isänsä vierelle meni Melkor.

Tämä kaksikko olikin edellistä ehtiväisempi! Moria olisi kovasti mieluillut Viirun vasemmalle puolelle paikoillaan ollessa, eikä epäröinyt hetkeäkään kun alkoi loikkimaan vieruskaverinsa selän yli. Tapa, joka saa jäädä pois ennenkä kunnolla edes iskostuu mieleen. Useamman kerran piti Moria palauttaa ojan puolelle ja tauon ajaksi sen seisinki lyhennettiin puoleen, jolloin pomppiminen loppuikin täysin. Melkor ei ole turhaan saanut lempinimeä Melekonen! Ihan rispektiä saapi tämä pikkusähikäinen siitä, kuinka taitavasti ja supernopeasti onnistui kiepahtamaan ympäri solmuun valjaissa ollessaan :D Siis paikallaan odottelun harjoittelussa, ei liikkeessä...

Hallametsän Moria

Hallametsän Melkor

Vaikka paikallaan ollessa tätä veljeskaksikkoa kiinnosti ihmisten touhuilut reen luona, rupesivat nekin käyttäytymään alun yli-innostuksen jälkeen fiksusti. Liikkeessä niillä oli suunta eteenpäin, eikä kumpikaan ottanut yhtään häiriötä jarrumaton järkyttävän kovasta rahinasta. Jarrumattohan oli koko ajan käytössä molemmissa tiimeissä, jottei vauhti noussut pennuille liian kovaksi. Halusimme, että pennut pääsevät kunnolla nojaamaan valjaita vasten ja että liinat pysyvät tiukalla. Yhdessä kohtaa sekä Moria että Melkor ajautuivat hieman pääliinan päälle, eivätkä osanneet kokemattomuuttaan palautua takaisin omalle paikalle. Koska matkaa pysähdyspaikkaan oli enää aavistus ja pennut etenivät hienosti, annoin valjakon juosta loppuun asti. Aavistus jäi Melkorin kohdalla semmoinen fiilis, että lieneekö pikkujätkä vielä korvien välistä hitusen sisaruksiaan raakileempi, tai sitten tuo Melekosen höslä luonne antoi tätä vaikutelmaa... 

Minäkö muka höslä?!

Vaan tästä se lähtee ja perusasiat vaikuttivat olevan kaikilla pennuilla kunnossa, ainakin näin ensimmäisellä harjoituskerralla! Seuraavalla kerralla olisi ajatus ottaa yksi pentu kerrallaan mukaan nelosen tiimiin ja katsoa tuleeko eroa siinä, kun ei ole sisarusta mukana kiinnittämässä huomiota. Tämä on niin kerrassaan mielenkiintoista aikaa nähdä, mitä eroja alkaa vähitellen pentujen taitojen karttuessa niiden välille tulla. Toivottavasti näistä mukeloista saamme tulevaisuudessa valjakkoon passeleita koiruuksia. Odotukset on ainakin kovat koko pentuetta kohtaan :)