Eilen valjakkoilin Ärrien kanssa semmoisella hyvin kapealla uralla, joka joskus oli metsäautotie. Nykyään alkanut menemään umpeen, tästä kertoi myös tielle kasvaneet nuoret koivut. Ne olivat taipuneet tielle kaarille ja näiden kaarien alta kumarrellen pääsin nämä esteet ohittamaan. Koirathan sujahtivat ongelmitta ali mutta itse jouduin parissa kohtaa menemään ihan kyykkyyn asti ja suojaamaan päätäni ettei naamaan viuhahda oksanippu. Tuolla metsän keskellä oli runsain mitoin hirven jälkiä hangessa ja muutamien makuuksien ylitse hurautin reellä. Koirat loikkivat aikamoisia pomppuja näitä monttuja ylittäessään. Hanki kantoi hyvin ja nautin täysin siemauksin tällaisesta vaihtelevasta "urasta"! Koirat kirittivät vauhteja etenkin hakkuuaukealla, jossa hanki oli erityisen kova. Oli mukava yllätys, kuinka mainiosti keulapari Ruska ja Railo juoksivat avoimella. En ole niillä aikaisemmin ajanut muualla kuin selkeällä uralla, joten en osannut yhtään ajatella kuinka osaavat tuollaisessa erilaisessa ympäristössä edetä. Säpsähdimme yhdessä vaiheessa koko poppoo, kun muutaman metrin päästä lähti jokin metsäkanalintu lentoon isolla rysäyksellä! Koirat eivät moisesta välittäneet vaan jatkoivat matkaa, joten en ehtinyt linnun perään sen kummemmin tähyillä. Välillä iskin ankkurin hankeen, kaivelin kameran rekipussista ja samalla koirat saivat muutamia pieniä lihapaloja. Kävi mielessä että kun olisi ollut itelle eväsleipä ja juomista, niin olisi voinut nauttia auringosta vähän kauemminkin. Koirat olisi saaneet samalla paikallaanoloharjoitusta liinoissa tai sitten ne olisi voinut laskea jaloittelemaan. Tosin silloin olisi ollut vaara että leipä menee parempiin suihin ;)
Tämmöiset kelit olivat epäilemättä suosineet myös hiihtäjiä. Havaitsin muutamassa kohtaa luisteluhiihtäjien jälkiä. Varmasti mukavaa vaihtelua kun pystyy menemään missä vain. Hiihtäjiä ei kuitenkaan nyt näkynyt joten ei päässyt tekemään ohitusharjoituksia ;) Jätimme mekin sitten omat jälkemme ihmeteltäväksi kanssaeläjille. Tai tiiä sitten onko nämä jäljet enää tällä seudulla mikään ihme, onhan tuo maine tuntunut kiirivän kun yhä useampi on ajan myötä kysellyt että niin teilläkö niitä vetokoiria on. Tuntuvat kovin kiinnostavan ja moniin kysymyksiin on tullut vuosien varrella vastailtua.
Valjakkoajon jälkeen kävimme vielä metsässä tallustelemassa. Ärrien kuvaaminen oli hitusen haasteellista kun mokomat kyöhnäsivät niin kiinni ja hinkkasivat itseään minua vasten kuin kissat konsanaan. Jokaista piti vuorollaan kovasti rapsutella ja kyllä oli niin tyytyväisen näköisiä ja iloisia koiria :) Sain muutaman kerran huijattua koirat irtoamaan pikkuisen kauemmaksi itsestäni ja näppäilin kiireellä muutamia kuvia. Peräperspektiivistä olisi onnistunut monta hyvää ryhmäkuvaa mutta naamat kohti kameraa oli lähes toivoton juttu. Vaan tässäpä muutama edes sinnepäin oleva otos.
Oli ihan mahtava päivä päättää lomailu, vaikka toki olisin mielelläni leppoisia valjakkoilupäiviä vielä jatkanutkin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti