Joulukuun alottajaiset

Eipä ehkä ihan ensimmäiseksi osaisi kuvitella viettävänsä joulukuuta, niin on kuraista ja märkää ettei tosikaan. Kelit on kuitenkin onneksi viileät tai vähintäänkin viileähköt, joten kivasti on päästy treenaamaan. Ainoastaan yksi vähän pidempi tauko on jouduttu pitämään jäätikkökelien takia, omat hyvät puolensa tuossakin kurassa: se ei estä ajamista! Ennen kunnon pakkasia ei lumia tarvitsisi tullakaan, ettei menisi jäätikköleikiksi. Mieluummin tätä rapaa, sitten pakkaset ja lumet. Tässä järjestyksessä, kiitos.

Pääpaino tälle syksylle on ollut saada lauman junioreille kokemusta ja rutiinia, sekä päästä hahmottamaan niiden välisiä eroja. Kertaakaan ei ole kellotettu aikaa eikä matkaa, eli toisin sanoen tänä kautena olemme entistä pahemmin oikea "älä-tee-näin" -malliesimerkki heille, jotka tavoitteellisesti treenaa :P Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että koirilta ei vaadittaisi tai niiden suorituksia ei seurailtaisi kriittisesti. Mutta kuten sanottua: nyt ajetaan junnuja sisään valjakkoilun maailmaan ja se on ykkösjuttu. Jatkoa ajatellen kisaporukkaan tarvitaan Ärrille jatkajia ja nyt luodaan pohjatyö tulevaisuuteen junnujen kautta, nopeus jne hiotaan sitten myöhemmin. Kauden eteneminen treeni- ja kisamielessä katsotaan nuorimpien koirien tason mukaan, tavoitteena on saada ainakin valtaosalle junnuista myös kisakokemusta kuluvan kauden aikana. Toki riippuu niin monesta asiasta, mihin kilpailuihin pääsemme osallistumaan ja tämäkin vaikuttaa siihen ketkä pääsevät kilpailemaan. Saapa nähdä miten talvi etenee!

Treeneissä on syksyn mittaan edetty niin että yleensä kakaroita on ollut pääosin maksimissaan kaksi per valjakko. Näin on ollut niin helppoa saada ne mallioppimaan vanhempien koirien käytöstapoja. Lisäksi koska ajamme teillä, joissa liikkuu myös autoja, on vain etu sekä turvallisuustekijä ettei kokemattomia kakaroita ole ollut valjakossa kerralla "liikaa". Mika on yleensä ajanut valjakon ja itse olen seuraillut mukana autolla. Olen joka kerta tehnyt ohituksia valjakosta, jotta nuorisokin on saanut oppia siitä että autoja voi tulla ja mennä. Oikein hienosti ovatkin nämä harjoitukset sujuneet.

Tänään valjaisiin pistettiin kaikki neljä Ämmää, kaikki Ärrälikat sekä Viiru. Valjaisiin pääsi myös Katti, joka vuorotteli puolet matkasta Manalan kanssa. Heti menomatkalla tuli autonohitusmielessä eteen valjakon tulikoe: takaa tuli ei enempää eikä vähempää kuin tukkirekka. Ei voi muuta sanoa kuin että olipa kerrassaan fiksu rekkakuski: huomioi valjakon hiljentämällä ja ohittamalla todella nätisti! Tehty pohjatyö valjakon kanssa kantoi hedelmää: kaikki koirat menivät siististi oikeassa reunassa ja vaikka isoääninen jättikokoinen auto kiinnittikin junnujen huomiota, niin nekin etenivät todella mainiosti kuten piti. Syksyn mittaan onkin junnuista huomannut että henkilöauto on "arkipäiväistynyt" eikä ole mitään iso juttu, rekan ohittelua nyt ei sattuneesta syystä ole päässyt näin kotivoimin harjoittelemaan.

Nykyään olen aikasta laiska kuljettamaan kameraa mukana valjakkoiluissa, tähän vaikuttaa sekin että yleensä ajetaan pimeällä ja niin kovin usein sataa vettä. Välillä kamera on kyllä mukana autossa mutta jää sitten kuitenkin käyttämättä. Tällä kertaa tuli räpsittyä muutamia kuvia valjakosta, lopputuloksena varsinaisia lamppusilmiä ja suorastaan demonisen punaisia katseita.