Uusi vuosi on alkanut Hallametsässä kiireisissä merkeissä. Yöunien vähyydestä on voinut päätellä että palkka- ja vapaaehtoistyötä on riittänyt vaikka muille jaettavaksi asti ja mukavana vastapainona on treenattu koiria ahkerasti. Keliolosuhteet ovat vaihdelleet yli –30 asteen pakkasista lähes nollakeleihin ja yhtäkkiä lunta ryöpsähti niin paljon että koirien kanssa on joillakin reiteillä joutunut lähes rypemään hangessa. Talven mittaan olemme ehtineet kunnolla pääsemään isomman valjakon makuun kun Ärriä on harjoitettu vanhemman porukan mukana. Harvemmin kaikkia viittä on kerralla valjastettu, mutta muutaman kerran on niinkin kokeiltu. Varsin mukavasti on nuori porukka mennyt, tarjoten ripauksen säpinää vanhempien konkareiden rinnalla. Routa ja Riite vaikuttavat tässä vaiheessa hitusen kypsemmiltä verrattuna sisaruksiinsa ja Rakan asennetta ei voi kuin ihailla. Pienimmät sähikäiset Ruska ja Railo kehittyvät myös mukavasti, kuitenkin säpäkän luonteensa takia kaipaavat hitusen kypsyyttä vielä. Noh, nuoria riiviöitä kaikki ja kehitys vasta alkutaipaleella.
Sainen Mutola & Sainen Jolanda - Hallametsän Riite & Tinttamarin Juliska - Sainen Q-tio & Hallametsän Routa - Sainen Xcalibur & Ajatar Leevi
Sainen Mutola & Tinttamarin Juliska - Hallametsän Riite & Hallametsän Railo - Sainen Xcalibur & Sainen Q-tio
Kaikkinensa treenit ovat sujuneet talven mittaan hyvin, intoa ja vauhtia on ollut kiitettävästi. Talven rekikausi kisamielessä startattiin Robur Sprintissä ja vaikkei siellä oikeastaan mikään mennyt nappiin niin tulipahan edes harjoitusajoa Hornetilla. Kilpareellä ovat treenit jääneet määrällisesti aivan ”lapsenkenkiin”, kiitos urien laadun ja vaihtojalasten puuttumisen. Muutamalta aikaa vievältä kommellukselta ei voinut välttyä ja samalla sai hyvää oppia ettei lyhyellä sprinttipyrähdyksellä ole aikaa tuhlattavaksi mihinkään ylimääräiseen vaan koirien tulisi saada paukutettua eteenpäin kuin "juna radallaan". Tokihan olisi toivonut että kisastartit olisivat sujuneet edes samalla tasolla kuin treenit, mutta eipä nuo nollatulokset maata kaada ja tulipahan edes kokemusta. Tulevia kilpailuja on jo kovasti kaavailtu ja seuraavana vuorossa Ruuhisprint helmikuussa. Sinne koirakokoonpano on vielä mietinnässä ja että millä paikoilla lopulta kukin juoksee. Alustavasti olemme harkinneet mielenkiinnosta kokeilevamme johtopariksi Viirua ja Veetiä, vaikka kokonsa puolesta ne olisivatkin nelosessa ihanteellisia pyöräkoiria. Noh, epäilemättä varmistuu vasta kisapäivänä että missä marssijärjestyksessä mennään. Nyt vaan pitäisi löytää tsemppiä treenata pikkuporukalla. Starttaamista nelosen luokassa verottaa ihan rehellinen motivaationpuute, kiitos sen kun on päässyt nautiskelemaan isomman valjakon menosta eikä kotona tule juuri koskaanikinämilloinkaan ajettua kuutta pienemmällä porukalla. Kuitenkaan nelosta isompaan luokkaan ei tässä vaiheessa oikein ole mahdollisuutta lauman nuoren iän takia. Toiveissa silti josko asioiden suotuisasti edetessä saisimme mahdollisuuden startata ainakin kertaluontoisesti kutosen luokassa tälle talvelle. Saapa nähdä kuinka käy.
Robur Sprintissä Sainen Q-tio & Sainen Mutola - Sainen Jolanda & Sainen Xcalibur
Koiralaumassamme on talven mittaan tapahtunut myös muutoksia. Suureksi suruksemme menetimme kaksi K-pentueen jäsentä ja menetys tuntui erityisen kovalta sillä koko pentue oli niin tasainen, luonteeltaan erityisen avoin ja ulkomuodoltaan silmiämme miellyttävä... Vaikka tietyllä tapaa kannamme menetyksiä myös tulevaisuudessa mukanamme, on elämän kuitenkin jatkuttava, ajatukset suunnattava tulevaisuuteen ja onneksi energiset Keiju ja Kaamos ilostuttavat (ja toisinaan myös kauhistuttavat ;D) arkeamme. Tässä kaksikossa on vauhtia ja tohinaa vaikka muille jakaa!
Hallametsän Keiju & Hallametsän Kaamos
Laumaamme saapui joulukuussa kaunis vuotias siperialaisnarttu Tinttamarin Juliska. Tästä pentueesta mietimme jo aikaisemmin pennun hankintaa, kun niitä kasvattajansa toimesta luovutusiässä myytiin. Yhdistelmä kiinnosti kovasti mutta pitkän harkinnan jälkeen päädyimme tuolloin lopputulokseen ettei ajankohta ollut silloin oikea. Mutolalle oli toiveissa jälkikasvua juuri noihin aikoihin ja koska halusimme jättää koko pentueen itsellemme, ei lisäkoirien ostaminen tuntunut tuolloin ajankohtaiselta. Kun näin myynti-ilmoituksen Julista ja että se olisi nähtävissä kotipaikkakuntamme lähiseudulla, emme epäröineet hetkeäkään vaan noudimme Julin Hallametsään. Tätä päätöstä ei ole tarvinnut katua ja Juli tuli jäädäkseen.
Tinttamarin Juliska
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti