SHS erkkari 2012 ja valjakkoilua

Niin se on erkkari tältäkin vuodelta koettu ja kaikin puolin mukava reissu jälleen kerran takana. Laumastamme ilmoitin omista kasvateista Rakan, Roudan ja Railon ja junnuilemaan lähti Malla hakemaan kokemusta. Mitään muita tuloksellisia tavoitteita ei ollut kuin että Railon H:n saisi kirkastettua EH:ksi, tämä tavoite täyttyikin :) Veeti lähti myös reissuun mukaan mutta sitä en ilmoittanut kehään. Sanalliset arvostelut koirista löytyvät kotisivuilta, joten en laita niitä enää tänne.

Majailimme viikonlopun ystäväpariskunnan kanssa pienessä mökissä keskellä luontoa. Paikassa sai koirat näppärästi ketjutettua, eikä niiden ajoittainen pieni protestointi varmastikaan haitannut ympäristöä koska jonkin metsästyskoiran haukunrouskutusta kuului käytännössä yötäpäivää. Matkaketjussa oleilu oli Mallalle ihan täysin uusi juttu ja muutkin ovat siinä vielä varsin kokemattomia. Ainoastaan Veetistä huomasi että on jo vanha konkari tässä touhussa, se veti kiepille lepäilemään eikä paljoa hössöttänyt. Tokihan urosten kiinnostusta herätti kun pari narttua juoksuili, toinen aloitti lähtöpäivänä kotona ja toinen alkoi herkullisesti tuoksahtelemaan reissussa. Noh oppia ikä kaikki ja kun tulee useampia harjoituskertoja alle niin eiköhän tästä ketjutuksestakin tule arkipäiväisempää. Mielestäni kokonaisuudessaan ketjutukset sujuivat hienosti, ottaen huomioon koirien kokemattomuuden :)

Itse mökki oli mielestäni nätti, toimiva ja neljälle juuri riittävästi tilaa. Ainoastaan jääkaappi tuntui hieman pieneltä kun oli useamman ihmisen viikonlopun eväät (+koirien lihat) sinne tungettuna, Tuijalla ja Villellä oli kuitenkin semmoinen sähköllä toimiva "kylmälaatikko" mukana että saivat säilyttää siellä osaa tavaroista. Onneksi tuli otettua juomavedet kotoa mukaan sekä itelle että koirille, niin rautapitoista oli kaivovesi että pelkkä nuuskaisu riitti toteamaan että hyi ällötys. Sinällään muilta osin voip olla oikein tyytyväinen, mökki oli mielestäni hinta-laatu -suhteeltaan hyvä ja ympäristö mainio :)

Kuva Tuija L.

Näyttelypaikka Saukonvaaran matkailukeskuksessa oli huikean kauniilla paikalla ja tilaa oli erinomaisesti: kehät olivat tilavat, myyntikojuja useampia ja lääniä koirien kanssa kuljeskeluun riitti. Uusi tuttavuus kehäpohjana oli puru, joka oli siinä mielessä hyvin kätevä ettei ollut kuraa eikä lauantaisten sateiden aikana kenttä ollut liukas (kuten ruohopohja olisi ollut). Jos jotain miinusta haluaa ajatella niin kastuttuaan oli kuulemma raskas juosta ja epätasaisuuden takia tuli vähän "mielenkiintoisia" mittaustuloksia koirien säkäkorkeuksissa. Mutta sehän pitää muistaa ettei mikään voi olla täydellistä ja tämä erkkaripaikka oli ehdottomasti yksi parhaista missä olen itse ollut. Totuttuun tapaan paikalle oli ilmoitettu runsain mitoin koiria, mukava niitä oli ihastella ja rupatella omistajiensa kanssa. Näyttelyn oltua jo ohi, tuli huomattua että aikomuksista huolimatta jäi jututtamatta monta ihmistä, joiden koiria olisi halunnut käydä rapsuttelemassa. Niin se aika vaan nopeasti kuluu vaikka voisi kuvitella että viikonlopun kuluessa on aikaa vaikka kuinka ruhtinaallisesti!

Lauantaina Rakka oli ainoa koiristamme, joka pyörähti kehässä. Se esiintyi todella edukseen, en ole ikinä Rakkaa nähnyt noin rentona kehässä! Paikallaan seisomisessa sen silmät alkoivat luppasta ja näytti että koko koira nukahtaa niille sijoilleen ;) Jonkinlainen unisuus taisi olla myös juostessa, ravi olisi voinut olla reippaampaa ja tästä tuli mainintaa myös arvostelulapussa. Turkin suhteen näyttelyajankohta ei ollut paras mahdollinen, juuri ennen näyttelyä tipahti karvastot ihan täysin ja aikasta nakuna piti koira esittää. 

Hallametsän Rakka KÄY EH

tuom. Sonny Ström, Ruotsi

Sunnuntaina olikin vuorossa esitettävien koirien sumplimista, koska Railon ja Mallan kehät menivät päällekkäin. Onneksi koirien esittämisvuoroissa oli joustoa ja sovimme kehäsihteerin kanssa että Railo menee vähän myöhemmin kehään. Siispä ensin oli Mallan vuoro tutustua näyttelymaailmaan! Hihnaharjoitukset kotona olivat sujuneet aikasta mainiosti mutta mätsärissä käynti oli puolestaan melkeimpä fiasko, niin paljon oli tuoksuja ja nähtävää... Siispä ei osannut oikein odottaa mitään, toivoa parasta ja pelätä pahinta ;) Malla oli Rakan tavoin ihan karvaton ja vieläpä varsinaisessa kuikelovaiheessa, mikään ei tunnu tässä vaiheessa tarttuvan tämän energisen tyttelin kylkiin. Kehässä Malla yllätti todella hienosti, se esiintyi suorastaan omituisen rauhallisesti ja vaikutti hyvin järkevältä junnulta! Kuono vieraili hyvin paljon maassa ravin aikana mutta myös kaunista liikettä tuli tuomarin katsottavaksi. Seisomisessa se asettui tosi hyvään asentoon ja jäi tuijottamaan tuomaria :D Varsinainen pikku esiintyjä siis! Malla pääsikin kilvoittelemaan ihan sijoituksista asti ja tuli lopulta kolmanneksi. Hieno pikkulikka!

Coastrunner´s Mac Mic Mac JUN ERI3

tuom. Annica Uppström, Ruotsi

Seuraavaksi suunnattiin viereiseen kehään, jossa avointen luokan nartut parhaillaan kehää kiersivät. Jälkeenpäin ajateltuna olisi ehkä ollut hyvä vielä tässä vaiheessa kokeilla Railon kanssa hihnassa juoksemista ennen kehään menoa mutta niin tyrmistyneitä oltiin Mallan hienosta suorituksesta ettei harjoittelu tullut edes mieleen. Tuomari oli tooodella tarkka koirien hampaista, Railon kohdalla ikeniä nosteltiin ja venyteltiin. Samalla tuomari näytti sormilla käyvän hampaita läpi, laskikohan että montako niitä on kaikkinensa suussa? Railon ilme oli aikamoinen, eihän se moiseen tutkimiseen ole tottunut ;) Sitten löytyikin THE KUMMITUS! Ja kehän laidalta huomasin että hupsis, ompa unohtunut ihan täysin opettaa koiria mittatikkuun! Ilmeisesti Railo ei havainnut mittaa ennenkuin se oli jo selän päällä ja koira pomppasi alta pois kuin rasvattu salama (arvosteluun tulikin merkintä "väistää"). Verrattuna Railon ensimmäiseen näyttelyyn Rovaniemellä, se tällä kertaa ei esiintynyt läheskään yhtä hyvin: liikkeet jäivät juostessa hyvin vaatimattomiksi koska kuono oli koko ajan maassa tai sitten Railo tarjosi koko ajan laukkakirmailua. Vauhti olikin pakko ottaa siltä kokonaan pois ja ihan töpöttelyksihän se meni ;) Seisomisessa tulikin puolestaan tyypillinen "A -asento" (kts. ylläoleva kuva Mallasta, jossa se on ruusukkeen kanssa), joka saa koiran näyttämään rakenteellisesti hassulta. Kaikesta tästä huolimatta tuomari löysi mielestäni arvosteluunsa juuri ne asiat mitkä voisi olla paremmin. Toivottavasti jatkossa saisi tuon esiintymisen kohdilleen ja sen positiivisuuden mikä Railolla oli ekassa näyttelyssään!

Hallametsän Railo AVO EH

tuom. Sonny Ström, Ruotsi

Ennen Roudan kehään menoa oli kehissä tauot. Ehdinkin kuljeskelemaan Roudan kanssa näyttely-ympäristössä mukavasti ja Mika kokeili sitä myös kehässä. Eihän se täydellisesti sujunut mutta meni miten meni, eihän sitä enää tuossa vaiheessa ihmeitä ehdi tekemään ;) Tapansa mukaisesti Routa otti lunkisti kehässä, hyvä etteivät korvat poskilla roikkuneet. Ravaaminen onnistui oikein hienosti mutta seisomisessa olisi saaneet jalat olla paremmin. Kun mittauksen aika tuli, odotin että saako tuomari mitattua hylkäykseen johtavat lukemat, sen verran huikeita korkeuksia kun oli mittaroinut useammalle. Onhan Routa raajakas ja isokokoinen narttu... Arvostelulappuun tulivat lukemat aivan koon ylärajalta, 56 cm, ja nauhanväriksi erinomaisen punainen. Siispä kilpailuluokkaan oli mentävä vielä sen jälkeen kun kaikki koirat saivat yksilöarvostelun. Kilpailuluokassa Routaa ei enää kiinnostanut pätkääkään, tässä vaiheessa ravailun sijasta menikin enemmän laukkailuksi ja tuomari kätteli kehästä. Mutta empä ole ollenkaan tyytymätön tähän tulokseen ;)

Hallametsän Routa KÄY ERI

tuom. Sonny Ström, Ruotsi

Muitten koirien tuloksista mainittakoon että Veetin tytär Nata sai avoimesta luokasta erinomaisen.

Sainen Ella AVO ERI

tuom. Sonny Ström, Ruotsi

Edellisestä bloggauksesta onkin kulunut sen verran aikaa että pari koiraa on tässä välillä ehtinyt täyttää vuosia. Kasvattimme Keiju täytti kaksi vuotta ja Ärrien emä Mutola yhdeksän vuotta.

"Vanhakin nyt nuortuu kuin lapsi leikkimään" tuumaa Sainen Mutola

9 vuotta 17.9.2012

Johtajaoppilaana Hallametsän Keiju, vierellä emänsä FI KVA Sainen Jolanda

2 vuotta 22.8.2012

Näytelmäkehät lienee nyt tältä vuodelta tässä ja back to business! Nyt keskitytään koirien käyttöpuoleen ja tulevan talven valjakkotyöhön. Ajatuksena on koota Mikalle valjakko, jolla pääsee myös kisaurilla pyörähtämään. Itse puolestaan ajan kypsempään ikään ehtineet konkarit, valjakossa juoksemisen saloihin harjoittelevan Mallan ja nuorisosta pääsee lisäksi joku tiimiini. Mitään radikaalia rajausta ei kuitenkaan meinata tehdä, tarkoituksena on välillä laittaa kaikki samaan valjakkoon ja muutenkin sekoitella porukoita. Katsellaan sitten tässä ajan kanssa... Koirat on aina intopinkeänä kun liinoihin pääsevät, edelleen syksy on ollut turhan lämmin eikä säännöllisesti ole päästy ajamaan. Joskus se on vähän hulabaloota kun valjakko ei malttaisi odottaa lähtökäskyä ;) Aina pitää kuitenkin malttaa hetki rauhoittua ennenkuin lähtölupa tulee. Ja osaavat ne ihan lunkistikin ottaa kun niin edellytetään.

Lopuksi vielä muutamia posetuskuvia reenien yhteydestä, ehkä vähän kuraisia naamoja mutta who cares ;)

Tinttamarin Juliska

Hallametsän Routa

Hallametsän Riite

Hallametsän Railo

Hallametsän Keiju & FI KVA Sainen Jolanda

Kesän näyttelyitä

Näyttelypäivitykset ovat jääneet kuluneen kesän osalta laittamatta tänne, joten seuraavassa lyhyesti ja ytimekkäästi näytelmistä ja mätsäreistä joihin tuli osallistuttua. Rakan ja Roudan huhtikuinen näyttely tulikin kirjoiteltua jo Pääsiäisrientoja -kirjoitukseen joten siitä ei tässä enempää.

Toukokuussa osallistuimme Oulaisten ryhmänäyttelyyn, jossa oli tuomaroimassa Tapani Pukkila. Olin ilmoittanut kasvattimme Rakan ja Railon mutta valitettavasti Railo sai paria päivää ennen näyttelyä käärmeen pureman, joten näyttely jäi luonnollisesti sen osalta välistä. Mika kenkkasi kipeän polvensa kanssa näyttelykehässä ja tällä kertaa Rakka oli hieman jännittynyt. Se pyrki laukkailemaan ja kun Mika kaikkien tapojensa vastaisesti yritti seisomisessa asetella koiraa, oli lopputuloksena selkä köyryssä seisova hiski - ei mikään kaunis näky tässä tapauksessa ;) Ok tulos kuitenkin.

Hallametsän Rakka KÄY EH3

Kesäkuun loppupuolella teimme visiitin Kuurametsään ja samalla pyörähdimme Rovaniemen KV näyttelyssä, tuomarina Paula Rekiranta. Mukana koirista oli Rakka ja harmikseni nartuista tuli valittua ilmoitusvaiheessa just se väärä... Railo oli menettänyt turkkinsa (mikä pahinta: ei edes täysin vaan ainoastaan osittain...) ja taistelu käärmeenmyrkkyä vastaan oli vienyt tytyn hieman lihaksettomaan kuntoon. Vaikkei siltä esim. mitään kylkiluita näkynyt niin osittaisessa bikinikunnossa se oli tälle tuomarille ihan väärä koira kehään vietäväksi. Railon esiintyminen oli kyllä niin hienoa: se ravasi kuin pieni enkeli ja tunsin suuren ilon läikähdyksen sitä katsoessani. Tämä tytteli täytyy kyllä viedä kehään vielä toistekin, paremmassa turkissa ja lihaksessa. Rakka esiintyi tällä kertaa paremmin kuin Oulaisissa, mutta sitä pisti jännittämään valtavassa tuulessa pauketta pitäneet näyttely- ja tuomariteltat. Tällä kertaa sattui niin harvinaisesti ettei kameraa tullut kehän laidalle lainkaan, oman säätämisen takia ei enää ehditty hakea autolta mitään tavaroita ennen kehiä. Onneksi koirat sentään olivat mukana ;)

Hallametsän Rakka KÄY EH2

Hallametsän Railo AVO H

Heinäkuun alussa oli puolestaan Kokkolan KV, jonka tuomaria Tuula Prattia en halunnut sivuttaa. Koska kuljin paikalle kaveripariskunnan autossa, ilmoitin mukaan ainoastaan yhden koiran. Jälleen Rakka pääsi katselemaan kehää, Tuijan esittämänä. Aikamoisen sirkuksen se järjestikin kun ei olisi millään halunnut lähteä mamman rinnalta minnekään kehään vieraan ihmisen esitettäväksi.

Hallametsän Rakka KÄY ERI3

Kasvattimme Ruskan kanssa piipahdimme heinäkuussa harjoittelemassa koiranäyttelymaailman saloja naapuripitäjän mätsärissä. Tytteli esiintyi oikein kauniisti ja tulikin mätsärin toiseksi kauneimmaksi sinisissä.

Hallametsän Ruska SIN2

Heinäkuussa oli myös Ruskan ensimmäinen näyttely Kemin KV näyttelyssä, tuomarina Tapio Kakko. Voi sitä jännityksen määrää minkä tämä näyttely sai aikaan ;) Ruska esiintyi todella kauniisti ja edukseen.

Hallametsän Ruska AVO ERI1 PN1 SA VSP SERT CACIB

ROP Pikku Veturin Säkä & VSP Hallametsän Ruska

Heinäkuun loppupuolella piipahdimme Sievin mätsärissä Roudan ja Mallan kanssa. Vähän meni sikailuksi molemmilla, semmoinen äkkilähtö tuli tähän mätsäriin ettei kyllä ole ihmekään ettei homma mennyt ihan putkeen ;) Mahtui sinne ilopomppujen ja muitten kujeilujen joukkoon kuitenkin myös muutama raviaskel.

Hallametsän Routa SIN

Coastrunner´s Mac Mic Mac PUN

Seuraava näyttely osallamme lieneekin syyskuussa Ristijärvellä, siperianhuskyjen erikoisnäyttelyssä. Mökki on jo varattuna, vielä ei ole päätetty mukaan lähteviä koiria. Ehdokkaita toki useampia, ketä mielellään kehään raahaisi mutta riippuu nyt ihan siitä kuinka montaa jaksaa muistutella ja opettaa hihnakäytöksen saloihin. Epäilen suuresti että aikamoista sirkusta tulee silti itse näyttelyssä olemaan meidän osuus...

Kauden aloitus

Vaikka viileä kesä olisi mahdollistanut koirien ajamisen pitkin kesäkuukausia, pidimme niille vanhaan tuttuun tapaan lomaa valjakkotouhuista. Elokuun alkupuolella piti jo haalia kasaan valjaat ja liinat sekä tarkastaa mönkkärinraadon kunto. Muutoin kaikki oli nopeasti hoidettu mutta mönkkärin jarruja piti hieman rempata paremmaksi. Torstaina 9. pv katselin lämpömittarin lukemia, edellisenä aamuna töihin lähtiessä totesin ilman olevan ensimmäistä kertaa kunnolla syksyisen tuntuinen. Edellispäivän hurjaan vesisateeseen verrattuna torstai-ilta oli kauniin aurinkoinen ja samalla raikkaan viileä. Siispä ihanteellinen keli nauttia pienestä ajelusta!

Koirat menivät aivan hurjaksi onnesta kun näkivät mönkkäriraadon lastaamisen pakettiauton kyytiin, muiden tarvikkeiden pakkaamisen ja koirankuljetusboksin ovien avaaminen herätti mattimyöhäsetkin huutamaan täysin keuhkoin kuuluville iloaan. Lähetin ajatuksissani anteeksipyynnöt naapurustolle ja samalla hymyilin lauman innostukselle. Osa koirista ei aluksi meinannut malttaa kirmata bokseille vaan kurvailivat hurjia spurtteja ympäri pihaa ennenkuin tulivat luokseni ja laitoin ne kyytiin. Kun kaikki koirat olivat kyydissä, kurvasimme läheiselle metsäautotielle.

Halusin startata kauden ajamalla ensin kaikki omat kasvatit yhtenä valjakkona. Jännitti ihan pirusti, koska aina tätä ennen on tavallisesti keulassa ollut joku vanha kokenut konkari tuomassa oppia ja toimimassa kuuliaisina aivoina. Johtajiksi valikoin Ruskan, koska se vaikutti viime kaudella kaikkein fiksuimmalta ja kennelkerhon tottistelujen kautta huomasin sen jopa kuuntelevan kaiken innokkuuden keskelläkin. Toisen keulakoiran paikan lunasti Rakka, joka juoksi eniten keulassa viime kautena tästä nuorisoporukasta. Railo ja Riite pääsivät tiimiin ja jämäkkä Routa meni pyöräkoirakaveriksi nuorimmalle ja häslimmälle Keijulle. Sydän pamppaillen painoin jarruja lujasti, koirien lähtöinto oli aikamoinen ja sitten menoksi. Niin vaivatonta ja kaunista liikuntaa, kaikki keskittyivät olennaiseen. Ruska piti tiiviisti porukan tien oikeassa laidassa ja tarpeen tullen veti koko lössin sinne takaisin (eihän nyt hyvänen aika Rakka voi kastella tassujaan vesilätäkössä ;). Pysähdykset onnistuivat käskystä eikä kukaan yrittänyt oma-aloitteisesti lähteä kääntämään valjakkoa minnekään paikallaan odottelussa. Lähtökäskystä kaikki lähtivät etenemään kuin napista painamalla. Jarrutin koko matkan tasaisesti enkä päästänyt vauhtia nousemaan juurikaan, paukkuja olisi kyllä porukasta löytynyt. Tulipa niin hyvä mieli kaikkinensa ja ilo katsoa koiria, jotka todellakin nauttivat!

Hallametsän Rakka & Hallametsän Ruska - Hallametsän Railo & Hallametsän Riite - 

Hallametsän Keiju & Hallametsän Routa

Toiseen tiimiin valikoitui luonnollisesti loput koiristamme. Näitten ajaminen ei sinällään jännittänyt, olivathan kaikki Mallaa lukuunottamatta oikein kokeneita ja varmoja koiria. Keulaan olisi ollut tunkua useammankin toimesta: sekä Juliska, Jolanda, Mutola ja Nome tunkivat paikalle toisiaan tökkien. Valikoin johtajiksi Nomen ja Mutolan, koska halusin laittaa rauhallisen Jolandan Mallan vierelle opettajaksi vähän taaemmaksi valjakossa. Pyöräkoiriksi kokonsa takia menivät varsin pyylevässä kunnossa olevat Veeti ja Viiru. Näitten eteen laitoin Jolandan ja Mallan. Ilman paria juokseva Juliska pääsi puolestaan vauhtipariin. Julin panta oli jäänyt niin löysälle, että se pomppasi jotenkin pois kaulasta heti lähtötilanteessa. Koska pannattomuus ei vaikuttanut Julin etenemiseen yhtään mitenkään, annoin pannan liidellä mukana seisingin päässä. Tämä tiimi meni rauhallisempaa vauhtia kuin edellinen, jarrua ei ihan niin paljon tarvinnut käyttää. Hyvä juttu sinällään, jo Mallankin takia halusin vauhdin pysyvän rauhallisempana. Lauman nuorimmainenkin juoksi koko matkan liina kireällä eikä vilkaissut kertaakaan taakseen. Mukavalta tuntui nähdä Mallan saaneen jo hieman rutiinia vaikka ihan kakarahan se vielä tässä vaiheessa on. Oikein hieno juoksu oli tämäkin kaikkien koirien osalta.

Sainen Mutola & FI KVA Sainen Nome - Tinttamarin Juliska - FI KVA Sainen Jolanda & Coastrunner´s Mac Mic Mac - SM-REK-AVO-09 Sainen Xcalibur & Sainen Q-tio

Tinttamarin Juliska

Coastrunner´s Mac Mic Mac

Kävin Jolandan kanssa uiskentelemassa heinäkuun puolella. Jonskuponskulle uimisesta ei mitään suosikkiharrastusta tullut mutta tulipahan edes kokeiltua.

FI KVA Sainen Jolanda

Eiköhän tämä ollut jo tässä ;)

"Hyh, märkää!"

Kohti kotia

Time to cut the grass?