Kesän näyttelyitä

Näyttelypäivitykset ovat jääneet kuluneen kesän osalta laittamatta tänne, joten seuraavassa lyhyesti ja ytimekkäästi näytelmistä ja mätsäreistä joihin tuli osallistuttua. Rakan ja Roudan huhtikuinen näyttely tulikin kirjoiteltua jo Pääsiäisrientoja -kirjoitukseen joten siitä ei tässä enempää.

Toukokuussa osallistuimme Oulaisten ryhmänäyttelyyn, jossa oli tuomaroimassa Tapani Pukkila. Olin ilmoittanut kasvattimme Rakan ja Railon mutta valitettavasti Railo sai paria päivää ennen näyttelyä käärmeen pureman, joten näyttely jäi luonnollisesti sen osalta välistä. Mika kenkkasi kipeän polvensa kanssa näyttelykehässä ja tällä kertaa Rakka oli hieman jännittynyt. Se pyrki laukkailemaan ja kun Mika kaikkien tapojensa vastaisesti yritti seisomisessa asetella koiraa, oli lopputuloksena selkä köyryssä seisova hiski - ei mikään kaunis näky tässä tapauksessa ;) Ok tulos kuitenkin.

Hallametsän Rakka KÄY EH3

Kesäkuun loppupuolella teimme visiitin Kuurametsään ja samalla pyörähdimme Rovaniemen KV näyttelyssä, tuomarina Paula Rekiranta. Mukana koirista oli Rakka ja harmikseni nartuista tuli valittua ilmoitusvaiheessa just se väärä... Railo oli menettänyt turkkinsa (mikä pahinta: ei edes täysin vaan ainoastaan osittain...) ja taistelu käärmeenmyrkkyä vastaan oli vienyt tytyn hieman lihaksettomaan kuntoon. Vaikkei siltä esim. mitään kylkiluita näkynyt niin osittaisessa bikinikunnossa se oli tälle tuomarille ihan väärä koira kehään vietäväksi. Railon esiintyminen oli kyllä niin hienoa: se ravasi kuin pieni enkeli ja tunsin suuren ilon läikähdyksen sitä katsoessani. Tämä tytteli täytyy kyllä viedä kehään vielä toistekin, paremmassa turkissa ja lihaksessa. Rakka esiintyi tällä kertaa paremmin kuin Oulaisissa, mutta sitä pisti jännittämään valtavassa tuulessa pauketta pitäneet näyttely- ja tuomariteltat. Tällä kertaa sattui niin harvinaisesti ettei kameraa tullut kehän laidalle lainkaan, oman säätämisen takia ei enää ehditty hakea autolta mitään tavaroita ennen kehiä. Onneksi koirat sentään olivat mukana ;)

Hallametsän Rakka KÄY EH2

Hallametsän Railo AVO H

Heinäkuun alussa oli puolestaan Kokkolan KV, jonka tuomaria Tuula Prattia en halunnut sivuttaa. Koska kuljin paikalle kaveripariskunnan autossa, ilmoitin mukaan ainoastaan yhden koiran. Jälleen Rakka pääsi katselemaan kehää, Tuijan esittämänä. Aikamoisen sirkuksen se järjestikin kun ei olisi millään halunnut lähteä mamman rinnalta minnekään kehään vieraan ihmisen esitettäväksi.

Hallametsän Rakka KÄY ERI3

Kasvattimme Ruskan kanssa piipahdimme heinäkuussa harjoittelemassa koiranäyttelymaailman saloja naapuripitäjän mätsärissä. Tytteli esiintyi oikein kauniisti ja tulikin mätsärin toiseksi kauneimmaksi sinisissä.

Hallametsän Ruska SIN2

Heinäkuussa oli myös Ruskan ensimmäinen näyttely Kemin KV näyttelyssä, tuomarina Tapio Kakko. Voi sitä jännityksen määrää minkä tämä näyttely sai aikaan ;) Ruska esiintyi todella kauniisti ja edukseen.

Hallametsän Ruska AVO ERI1 PN1 SA VSP SERT CACIB

ROP Pikku Veturin Säkä & VSP Hallametsän Ruska

Heinäkuun loppupuolella piipahdimme Sievin mätsärissä Roudan ja Mallan kanssa. Vähän meni sikailuksi molemmilla, semmoinen äkkilähtö tuli tähän mätsäriin ettei kyllä ole ihmekään ettei homma mennyt ihan putkeen ;) Mahtui sinne ilopomppujen ja muitten kujeilujen joukkoon kuitenkin myös muutama raviaskel.

Hallametsän Routa SIN

Coastrunner´s Mac Mic Mac PUN

Seuraava näyttely osallamme lieneekin syyskuussa Ristijärvellä, siperianhuskyjen erikoisnäyttelyssä. Mökki on jo varattuna, vielä ei ole päätetty mukaan lähteviä koiria. Ehdokkaita toki useampia, ketä mielellään kehään raahaisi mutta riippuu nyt ihan siitä kuinka montaa jaksaa muistutella ja opettaa hihnakäytöksen saloihin. Epäilen suuresti että aikamoista sirkusta tulee silti itse näyttelyssä olemaan meidän osuus...

Kauden aloitus

Vaikka viileä kesä olisi mahdollistanut koirien ajamisen pitkin kesäkuukausia, pidimme niille vanhaan tuttuun tapaan lomaa valjakkotouhuista. Elokuun alkupuolella piti jo haalia kasaan valjaat ja liinat sekä tarkastaa mönkkärinraadon kunto. Muutoin kaikki oli nopeasti hoidettu mutta mönkkärin jarruja piti hieman rempata paremmaksi. Torstaina 9. pv katselin lämpömittarin lukemia, edellisenä aamuna töihin lähtiessä totesin ilman olevan ensimmäistä kertaa kunnolla syksyisen tuntuinen. Edellispäivän hurjaan vesisateeseen verrattuna torstai-ilta oli kauniin aurinkoinen ja samalla raikkaan viileä. Siispä ihanteellinen keli nauttia pienestä ajelusta!

Koirat menivät aivan hurjaksi onnesta kun näkivät mönkkäriraadon lastaamisen pakettiauton kyytiin, muiden tarvikkeiden pakkaamisen ja koirankuljetusboksin ovien avaaminen herätti mattimyöhäsetkin huutamaan täysin keuhkoin kuuluville iloaan. Lähetin ajatuksissani anteeksipyynnöt naapurustolle ja samalla hymyilin lauman innostukselle. Osa koirista ei aluksi meinannut malttaa kirmata bokseille vaan kurvailivat hurjia spurtteja ympäri pihaa ennenkuin tulivat luokseni ja laitoin ne kyytiin. Kun kaikki koirat olivat kyydissä, kurvasimme läheiselle metsäautotielle.

Halusin startata kauden ajamalla ensin kaikki omat kasvatit yhtenä valjakkona. Jännitti ihan pirusti, koska aina tätä ennen on tavallisesti keulassa ollut joku vanha kokenut konkari tuomassa oppia ja toimimassa kuuliaisina aivoina. Johtajiksi valikoin Ruskan, koska se vaikutti viime kaudella kaikkein fiksuimmalta ja kennelkerhon tottistelujen kautta huomasin sen jopa kuuntelevan kaiken innokkuuden keskelläkin. Toisen keulakoiran paikan lunasti Rakka, joka juoksi eniten keulassa viime kautena tästä nuorisoporukasta. Railo ja Riite pääsivät tiimiin ja jämäkkä Routa meni pyöräkoirakaveriksi nuorimmalle ja häslimmälle Keijulle. Sydän pamppaillen painoin jarruja lujasti, koirien lähtöinto oli aikamoinen ja sitten menoksi. Niin vaivatonta ja kaunista liikuntaa, kaikki keskittyivät olennaiseen. Ruska piti tiiviisti porukan tien oikeassa laidassa ja tarpeen tullen veti koko lössin sinne takaisin (eihän nyt hyvänen aika Rakka voi kastella tassujaan vesilätäkössä ;). Pysähdykset onnistuivat käskystä eikä kukaan yrittänyt oma-aloitteisesti lähteä kääntämään valjakkoa minnekään paikallaan odottelussa. Lähtökäskystä kaikki lähtivät etenemään kuin napista painamalla. Jarrutin koko matkan tasaisesti enkä päästänyt vauhtia nousemaan juurikaan, paukkuja olisi kyllä porukasta löytynyt. Tulipa niin hyvä mieli kaikkinensa ja ilo katsoa koiria, jotka todellakin nauttivat!

Hallametsän Rakka & Hallametsän Ruska - Hallametsän Railo & Hallametsän Riite - 

Hallametsän Keiju & Hallametsän Routa

Toiseen tiimiin valikoitui luonnollisesti loput koiristamme. Näitten ajaminen ei sinällään jännittänyt, olivathan kaikki Mallaa lukuunottamatta oikein kokeneita ja varmoja koiria. Keulaan olisi ollut tunkua useammankin toimesta: sekä Juliska, Jolanda, Mutola ja Nome tunkivat paikalle toisiaan tökkien. Valikoin johtajiksi Nomen ja Mutolan, koska halusin laittaa rauhallisen Jolandan Mallan vierelle opettajaksi vähän taaemmaksi valjakossa. Pyöräkoiriksi kokonsa takia menivät varsin pyylevässä kunnossa olevat Veeti ja Viiru. Näitten eteen laitoin Jolandan ja Mallan. Ilman paria juokseva Juliska pääsi puolestaan vauhtipariin. Julin panta oli jäänyt niin löysälle, että se pomppasi jotenkin pois kaulasta heti lähtötilanteessa. Koska pannattomuus ei vaikuttanut Julin etenemiseen yhtään mitenkään, annoin pannan liidellä mukana seisingin päässä. Tämä tiimi meni rauhallisempaa vauhtia kuin edellinen, jarrua ei ihan niin paljon tarvinnut käyttää. Hyvä juttu sinällään, jo Mallankin takia halusin vauhdin pysyvän rauhallisempana. Lauman nuorimmainenkin juoksi koko matkan liina kireällä eikä vilkaissut kertaakaan taakseen. Mukavalta tuntui nähdä Mallan saaneen jo hieman rutiinia vaikka ihan kakarahan se vielä tässä vaiheessa on. Oikein hieno juoksu oli tämäkin kaikkien koirien osalta.

Sainen Mutola & FI KVA Sainen Nome - Tinttamarin Juliska - FI KVA Sainen Jolanda & Coastrunner´s Mac Mic Mac - SM-REK-AVO-09 Sainen Xcalibur & Sainen Q-tio

Tinttamarin Juliska

Coastrunner´s Mac Mic Mac

Kävin Jolandan kanssa uiskentelemassa heinäkuun puolella. Jonskuponskulle uimisesta ei mitään suosikkiharrastusta tullut mutta tulipahan edes kokeiltua.

FI KVA Sainen Jolanda

Eiköhän tämä ollut jo tässä ;)

"Hyh, märkää!"

Kohti kotia

Time to cut the grass?

Tutkimustuloksia: R-pentue

Silmätarkastustulokset tänään / Eyes checked today:

Hallametsän Rakka - terve / clear
Hallametsän Ruska - terve / clear
Hallametsän Railo - terve / clear
Hallametsän Routa - terve / clear
Hallametsän Riite - terve / clear

Pentueen isä / Sire of the litter: FIN KVA Tullatuulen Lars
Pentueen emä / Dame of the litter: Sainen Mutola

Hallametsän Railo, Ruska, Routa, Riite & Rakka

Sairastelua ja synttäreitä

Kuluneet viikot ovat olleet täynnä menoa ja meininkiä, eikä osittain vaarallisiltakaan tilanteilta ole voitu välttyä. Toukokuun loppupuolella olimme eräänä iltana ottamassa sisälle pesua varten näyttelyyn ilmoitetut Rakan ja Railon, kun huomasimme ettei Railolla ole asiat kunnossa. Se makasi tarhan verkkoa vasten ”voimattomana”, toista etujalkaa ilmassa pidellen ja jalka oli kunnolla turvoksissa. Pikainen tutkiminen vahvisti ennakkoaavistuksen: Railoa oli purrut käärme. Kerrankin päivystävä eläinlääkäri oli kotipaikkakunnalla ja sinne tuli hurautettua varsin nopsasti. Vaikka siperialaiset usein peittävät kipunsa lähes viimeiseen asti, Railosta näki selvästi että se oli todella kipeä. Tutkimuksesta selvisi, että purema oli osunut ihan kunnolla eikä ”vähän sinnepäin”. Jalka turposi entisestään. Hoito aloitettiin ja muutama seuraava tunti vierähtikin lattialla istuen, tarpeen tullen Railoa rauhoitellen. Purema oli sen verran paha, että eläinlääkärin suosituksesta annoimme hänen laittaa Railolle myös kyyn puremaan tarkoitettua vasta-aineseerumia. Railo taisi nähdä ainakin vaaleanpunaisia elefantteja, niin pöllyssä se oli saamastaan lääkityksestä. Kaikesta huolesta huolimatta pisti ihan naurattamaan koiran autuas ilme… 

Kännykällä napsaistu kuva eläinlääkärin vastaanoton lattialta,

 tässä jalan turvotus on jo enimmiltä osin laskenut vaikka

silti turvotusta on reilusti kun vertaa toiseen etujalkaan

Lopulta päästiin kotia aamupuolella yötä. Väsytti tosi paljon mutta sen verran tuli oltua kierroksilla ettei uni meinannut tulla millään. Ja lopulta kun sai torkahdettua, alkoi tarhoilta kuulumaan aivan ennenkuulumaton raivoisa metakka. Yritin ensin saada ikkunan kautta huudahtamalla koiria hiljaiseksi, mutta sitten uniset aivot virkosivat sen verran, että alkoi erottamaan möykässä olevan jotenkin omituinen sävy. Kiskoin äkkiä ulkovaatteet päälle ja kengät jalkaan, mielessä ettei vaan taas ole jotain ylimääräistä tarhassa. Koirat kävivät tosi kuumina, säntäilivät ympäri tarhoja ja päällä oli kunnon ”yleishälyytys”. En kuitenkaan saanut paikallistettua mistä oli kyse ja tilanne alkoikin rauhoittua kun tarhoilla vähän aikaa olin. Sain koirat kuulolle ja jutustelin nillle hetken, lauma rauhoittui mutta silti tietynlainen tarkkaavaisuus jäi päälle. Arvoitukseksi jäi mikä oli homman nimi, mutta jotain poikkeavaa oli kyseessä, sen verran merkittävä oli koirien reaktio. Yöunet jäivätkin todella lyhyeksi mutta niin vaan oli töihin lähdettävä perjantaipäiväksi ennen viikonlopun viettoa. Tuijalle naapuripitäjään suurkiitokset, Railo oli työpäivän ajan hoidossa ja valvonnan alla, että kaikki varmasti menee hyvin. Railo kipuili jalkaa muutaman päivän ajan, onneksi vahva kipulääkitys auttoi. Nyt tytteli onkin oma reipas itsensä ja vauhtia riittää entiseen malliin.

Talven kuluessa Harmi –ragdoll yski välillä tomerasti mutta ajattelin sen johtuvan eräästä ikävästä harrasteesta: Harmi pureskelee kaula”puuhkaansa” ja nieleskelee toisinaan isojakin karvatuppoja. Ajattelin ajoittaisten yskimisten johtuneen karvapalloista. Kuitenkin kelien lämmettyä alkoi yskänpuuskat tulemaan yhä useammin ja myös hengitys alkoi rahisemaan. Kun Harmi samalla tuli myös hieman normaalia ”lötkömmäksi”, tuli mieleen vuosien takaa edesmennyt kissani Ronnie, jolla oli sydänvikaa ja samanlaisia oireita tuolloin. Aikailematta kännykkä korvalle ja soitto paikalliselle eläinlääkärille... Ilmeni ettei täällä ole välineitä tämmöisen vaivan röntgenkuvaamiseen saatikka ultraamiseen, joten suuntana oli Iisalmi ja siellä oleva pieneläinklinikka. Klinikalla Harmi sai kovasti kehuja komeasta ulkomuodostaan sekä rauhallisuudestaan. Tosin lämmön mittaaminen sai aikaan tomerat potkimiset, kiukkuisen hännänheiluttelun ja äänekkään vastalausekonsertin ;) Iisalmessakaan ei ollut tähän tutkimukseen soveltuvaa ultraa mutta röntgenkuvat saatiin sentään otettua. Niistä ilmeni että Harmin sydän on todennäköisesti kunnossa mutta keuhkoissa näkyi jotain ylimääräistä. Periaatteessa kasvaimen pitäisi näkyä selvärajaisempana mutta sitäkään mahdollisuutta ei vielä pois suljettu. Nestettä keuhkoissa oli, joten antibiottikuurin lisäksi lääkkeeksi määrättiin nesteenpoistolääkettä. Lääkitykseen on Harmi vastannut hyvin, ainoastaan kerran on enää yskäissyt ja muutoin on hyvin pirtsakka oma itsensä, joka paikkaan osallistumassa. Vaikka Harmi on aina ollut hyvin kiinni meikäläisessä, kipeänä ollessaan se oli entistä enemmän iholla. Kovin nopeasti tuo tapa tuntui jäävän päälle, nyt ei pääse edes kääntymään ilman että pikkuraggari on kylkiäisenä mukana :) Kontrollikäynti ensi kuun puolella onkin sitten Jyväskylässä, jossa on ultraamiseen soveltuva laite sekä erityisesti sydänsairauksista kiinnostunut eläinlääkäri. Toivottavasti Harmilla ei kasvainta ole, nuori kissa kuitenkin vielä. Iisalmen klinikalla muuten sanottiin että viimeisimmän puolen vuoden sisällä on useampi ragdoll käynyt vastaanotolla nimenomaan keuhko-ongelmien vuoksi. Liekkö joku ”jalostuksellinen pommi” päässyt rotuun pesiytymään tässä muodossa :(

Harmin röntgenkuva sivulta

Koiralaumassa vietettiin synttäreitä toukokuun puolella ihan kolmin kappalein. Kuten edellisessä päivityksessä jo tulikin ilmi, Malla täytti vuoden. Loppukuusta Viiru tuli viisivuotiaaksi ja Veetille mittariin raksahti puolestaan seitsemän vuotta. Kissoista Miuku täyttää ensi viikolla pyöreät kymmenen vuotta, ei voi kun ihmetellä mihin nuokin vuodet ovat kuluneet...

Malla yksi vuotta

Laumamme nuorin jäsen tuli tänään vuoden ikäiseksi. Päivää juhlistimme vapaanajuoksutuksella ja pienillä herkuilla.

Youngest member of our pack, Malla, was having her one year birthday today. She enjoyed free running at full speed.

Coastrunner´s Mac Mic Mac "Malla"

Vauhtia Hallametsässä... ja yksi söpöstelijä ;)

Speedy dogs at Hallametsä... and one cutie ;)

Hallametsän Rakka, SM-REK-AVO-09 Sainen Xcalibur, Sainen Q-tio & FI KVA Sainen Nome

Sainen Q-tio, Hallametsän Rakka & FI KVA Sainen Nome

Sainen Q-tio

SM-REK-AVO-09 Sainen Xcalibur & Hallametsän Rakka

FI KVA Sainen Nome

Sainen Q-tio

"Would you accept me as a visitor?"

Tinttamarin Juliska

Tinttamarin Juliska

...and finally that cute one ;)

FI KVA Sainen Jolanda, The Queen ♥