Kesäajelu

Kuluneella viikolla pääsimme koirien kanssa nautiskelemaan kymmenen asteen lämpötilasta, tuulesta sekä veden ripsahduksesta. Viileä keli käytettiin heti hyödyksi ja pyräytimme lyhyen mielenvirkistysajon. Saimme myös hyvän harjoituksen johtoparille sekä nuorisolle. Alkumatka ajettiin aikuisilla ja muutamalla Ärrällä, puolimatkasta lisättiin porukkaan kokemattomimmat. Huomasi koirien kuumuudesta etteivät ole päässeet valjaisiin hyvään toviin ja ajon jälkeen jäi suuri "nälkä". Hyvä näin! Myös lopussa pidetty rauhoittumis- ja paikallaanoloharjoitus sujui hienosti. Toki häsellystä oli mukana koska osalle ei ole vielä selvää että niiltä todellakin odotetaan paikallaan oloa. Kärsivällisesti paikoilleen ohjaamalla alkoi oppi mennä perille ja myös kuumakallet asettuivat. Ehkä jonkun mielestä turhaa vaivannäköä tällainen mutta ideana on opettaa koirille että silloin kun ollaan paikoillaan, tulee rauhoittua sekä kerätä voimia. Energiankulutusvaihe on puolestaan sitten kun lähdetään liikkeelle.

Edestäpäin katsottuna johtajat SM-REK-AVO-09 Sainen Xcalibur & Hallametsän Rakka - Tinttamarin Juliska & Hallametsän Ruska - FI KVA Sainen Jolanda & Hallametsän Keiju - Sainen Mutola & Hallametsän Railo - Hallametsän Riite & Hallametsän Kaamos - Sainen Q-tio & Hallametsän Routa

Peräperspektiivi, haluaako joku kyytiin...

Rakka ja Viiru eivät ole koskaan juosseet yhdessä keulaparina, tästä huolimatta menivät siellä varmasti ja taakseen vilkuilematta. Näitä kahta pojankloppia täytyy testata johdossa enemmältikin, pelaavat parina todella hyvin yksiin ja kummallakin on samanlainen vakavuus työntekoon. 

Hallametsän Rakka & SM-REK-AVO-09 Sainen Xcalibur

Keiju ja Kaamos pistelivät porukan mukana intopinkeänä menemään. Kuten kakaroilla yleensäkin, myös näillä sisaruksilla löytyy tässä vaiheessa enempi intoa kuin älliä, joka toivottavasti tulee peliin mukaan vähän vanhemmassa iässä ;)

FI KVA Sainen Jolanda & Hallametsän Keiju - Sainen Mutola & Hallametsän Railo

Hallametsän Kaamos

FIN*Kukissa Charm Gladiolus ulkoilemassa

Mitä tapahtuukaan kun ehta sisäkissamme, raggari-Harmi, jalkautuu luontoon?

Heti ensimmäisenä Harmeelius kohtaa villin luonnon edustajan, töpäkästi puhisevan ja sähisevän siilin. Sadattelua tuli sen verran, että kyseessä taisi olla Kiroileva Siili ehtana liveversiona. Meni pupu pöksyyn kissalta eikä tarvinne arvata kumpi poistui nopeammin paikalta.

Jäpikkä ei oikein nauti ulkoilusta, ilmeet ovat vähintäänkin epäluuloiset ja häntä viuhtoo koko ajan kipakasti puolelta toiselle. Missä piileekään lempeäilmeinen kissaherra, johon olemme tottuneet...

Kun ulkoilu vaan jatkuu, on jo välipalan aika. Omatoiminen kissa snäksit löytää.

Taivas on valitettavan pilvessä, Harmin vaalea turkki hukkuu taustaan

Kun mitta on täysi, se kerrotaan. Nyt sisälle ja heti!

Kotisivut ja blogi uuteen kuosiin

Kotisivut kokivat ulkomuodollisen uudistukseen, sisältö säilyi entisellään. Pientä muokkausta vaatii vielä jossain vaiheessa, parille sivulle jäi "kosmeettisia" juttuja joita en saanut korjattua. Toiminnallisuuteen eivät silti vaikuta, joten tässä vaiheessa viimeistely jää tekemättä, sen verran on muutamana viime päivänä tullut väännettyä näiden uudistusten kanssa.

Muodonmuutoksen kokivat myös nämä blogisivut, kuten kuvasta näkyy. Vaihtelu virkistää.

Mätsärit

Käväisimme Jolandan ja Keijun kanssa Viitasaarella mätsäreissä. Lähtö oli hyvin nopea, vielä aamullakin oli päällä epäröinti siitä että jaksaako reissun päälle lähteä. Kello tikitti uhkaavasti eteenpäin eikä aikaa ollut enää miettiä... nappasimme koirat äkkiä tarhasta kyytiin ja eikun menoksi!

Keijulla oli energiaa vaikka muille jakaa ja tällä kertaa olimme mätsäripaikalla niin lyhyellä varoajalla ettei se ehtinyt kunnolla rauhoittua ennen kehään menoa. Ruohopohjalla oli kaiken lisäksi mielenkiintoisia hajuja ja tällä kertaa ravaaminen sujui lähes koko ajan kuono maata viistäen ja välillä tuli ilopomppu, jolloin kontakti otettiin nanosekunniksi vierellä juoksevaan Mikaan :D Keiju saikin pentuluokassa sinisen nauhan ja sijoittui kolmanneksi. Eipä tekisi kontakti- sekä näyttelyharkat ollenkaan pahaa tälle tytylle ;)

Hallametsän Keiju

Myös Jolanda oli aivan innoissaan päästessään kehään ja esiintyikin täydellisen edukseen kun oli sen vuoro kipaista kehässä. Se ravasi mielestäni paremmin kuin koskaan eikä alkanut "yliesiintymään". Veteraaniluokassa Jonsku saikin punaisen nauhan, sijoittui vetskujen ykköseksi ja oli lopulta BIS3. Se sai myös kehut päivän parhaasta liikunnasta ja sydäntä lämmitti kaikkein eniten palaute erinomaisesta kunnosta sekä ihmettely ettei uskoisi kyseessä olevan jo veteraani-ikään ehtinyt narttu.

FI KVA Sainen Jolanda

Kohti kesää

Hallametsässä on ihasteltu alkavan kesän saapumista. Koivut ja muut lehtipuut ovat jo saaneet pukeutua kauniiseen viherrykseen. Samaten maanpinta on viheriöitynyt ja kanit ovat päässeet nautiskelemaan kuivan heinän lisäksi myös vihreää. Taattu kevään merkki on myös juoksutustarhan ”järvi”, josta koirat ovat päässeet nautiskelemaan joko tarkoituksella tai toisinaan vauhdin huumassa myös vahingossa ;)

Pitkäkangas

Sammalikkoa Pitkäkankaalla

Sainen Q-tio, Hallametsän Routa & Hallametsän Riite, Hallametsän Railo & Hallametsän Rakka

Kävimme elämämme ensimmäisessä kaninäyttelyssä Haapajärvellä. Pineco oli ilmoitettu ulkomuotoluokka A:han ja sai sieltä hienosti 93 pistettä, sadan pisteen ollessa maksimi. Enimmät rokotukset pisteistä olivat turkista, joka oli näyttelyn aikana parhaillaan vaihtumassa eikä värikään ollut näin ollen tasanen. Näyttely oli kaikin puolin mielenkiintoinen, tarjosihan se hyvän kattavasti eri kanirotuja ja meille ensikertalaisille kaikki oli uutta nähtävää. Pääasia itselleni oli nähdä suuria muhkuja ranskanluppien muodossa ja niitäkin löytyi näyttelystä useita.

Pineco arvosteltavana

Näytelmöintejä kokeiltiin myös koirapuolella, tällä kertaa suuntasimme Nivalan mätsäriin. Mukaan otimme harjoittelemaan ensikertalaiset Keijun ja Julin. Keijukainen oli aluksi pyrkimässä joka suuntaan samanaikaisesti kun niin innostui ympärillä hyörivistä koirista, olivathan ne kaikki potentiaalisia leikkikavereita! Vähitellen ylimääräiset liihottelut kuitenkin vähenivät ja itse kehässä esiintyminen meni oikein hienosti :) Ainoastaan kertaluontoisesti meinasi ns. mopo karata käsistä ja tämän seurauksena tuli muutama laukkaloikka, muutoin kakara juoksi reipasta energistä ravia. Paikallaan seisominen olikin aluksi hieman tylsempi homma -kun siinä ei liikuta minnekään ;) - mutta alkoi myös sujumaan hienosti. Julille oli tosi iso juttu joutua kehään ja eroon ainoasta oman laumanjäsenestä. Niinhän siinä sitten kävikin että Juliskan debyytti mätsäreissä sujui lähinnä kehästä pois pyrkimisen merkeissä ;) Ajattelimmekin tästä eteenpäin edetä Julin kanssa niin ”alkeista” että se otetaan yksilönä pois laumasta ja totutetaan sitä kohtaamaan uusia tilanteita, ihmisiä, paikkoja jne. ilman muita laumanjäseniä. Edetään koiran ehdoilla ja katsellaan kaikessa rauhassa edistymistä. Mika aloittikin Juliskan kanssa Pyhäjärven kennelkerhon järjestämän arkitottelevaisuus-kurssin, jossa meidän osalta päätavoitteena on nimenomaan sosiaalistaminen lauman ulkopuolisiin ihmisiin sekä uusien kokemusten saaminen ilman lauman tuomaa turvaa.

Hallametsän Keiju

Viirusta tuli kuluneella viikolla nelivuotias. Juhlistimme päivää muutaman tunnin luonnossa reippailulla ja menossa mukana itseni, Mikan ja Viirun lisäksi olivat Jolanda sekä Keiju. Koirilla riitti vauhtia ja oikein mukava oli seurata niiden ilonpitoa.

Synnttärisankari SM-REK-AVO-09 Sainen Xcalibur

SM-REK-AVO-09 Sainen Xcalibur, Hallametsän Keiju & FI KVA Sainen Jolanda

KoiraNettiin näytti lopulta tulleen myös Kangasniemen käyttökokeen tulokset sekä Jolandalle myönnetty titteli. Nyt on Hallametsässäkin ensimmäinen käyttövalio ;)

FI KVA Sainen Jolanda

Puputuksia

Iänaikainen haaveeni jättikaneista toteutui lopulta kun laumaan muutti pari risteytyskania, joissa on rotuina yhdistetty ranskanluppa ja belgianjätti. Sisarukset Judith ja Jacinto ovat juuri luovutusikään ehtineitä muhkunalkuja. Kolmanneksi pyöräksi laumaantui lisäksi aikuinen rex-uros Pineco.

Judith

Jacinto

Pineco

Tuntuupas mukavalta pitkän tauon jälkeen päästä hoivailemaan myös kaneja :) Kolmikko on vallan hurmaava ja niitä on todella helppo käsitellä. Vielä olisi tarkoitus saada laumaan naaraana ranskanluppaa sekä uroksena sinistäwieneriä, joko ns. puhtaana tai risteytettynä. Tulevaisuuden suunnitelmissa on jossain määrin myös kasvatustoiminta, jospa vuoden päästä olisi Hallametsässä pieniä pomppijoita.

Kärrykauden avajaiset ja mätsäreitä

Lumet ovat pääosin jo menneet, siellä täällä on vielä näkyvissä valkoisia töyräitä mutta enimmäkseen maisemat täyttää kuravesi ja kuivilla paikoilla pölyävä hiekka. Ei todellakaan mikään suosikkiajankohta vuodesta, mutta tämäkin on läpi käytävä ennen kesää –joka on vain välttämätön paha joka on siedettävä jotta pääsee talven viettoon… En malta odottaa!

Sainen Q-tio eli Veeti esittää installaation "Kevättä Käpälissä"

Onneksi sentään jäätikkökelit ovat ollutta ja mennyttä. Tämä on mahdollistanut kärrykauden aloittamisen vielä ennen kesän tuloa. Saimme hankittua valjakkokäytössä jo aikaisemmin toimineen crossipyörän, joka soveltuu vallan hyvin tässä vaiheessa kutosen valjakolle. Varmaankin tuolla voi ajaa vielä kasilla ainakin syystreeneissä, jolloin koirien lihaksisto on vasta kehittymässä. Sitä isommalle porukalle meillä onkin kolmipyöräinen raskas kärry.

FI KVA Sainen Jolanda & Sainen Q-tio - Tinttamarin Juliska & Hallametsän Riite - SM-REK-AVO-09 Sainen Xcalibur & Hallametsän Rakka

Treeniuutisissa ei tässä vaiheessa kautta oikeastaan ole muuta mainittavaa kuin se, että kokeilimme Rakkaa johdossa Veetin parina. Ei voi sanoa että olisi vallan pökerryttävä yllätys ollut sen toimiminen keulassa mutta pikkiriikkinen positiivinen iloinen yllätys kuitenkin! Uros ei epäröinyt keulassa, laittoi vain päättäväisesti korvat tiiviisti päätä myöten ja suoritti hommansa. Toki ensimmäinen kerta on vasta aivan alkuopetusta ja kokemattomuus on itsestäänselvyys mutta täytyypä jatkoa ajatellen laajentaa vähän omaa ajattelumaailmaa siitä, että Rakan paikka valjakossa on selvästi pyöräkoirana toimiminen. Täytyyhän nuorisoa tietenkin testata tulevaisuudessa mahdollisimman paljon eri paikoilla, jotta näkee niiden potentiaalin.

Sainen Q-tio & Hallametsän Rakka - Tinttamarin Juliska & Hallametsän Riite - SM-REK-AVO-09 Sainen Xcalibur & FI KVA Sainen Jolanda

Näyttelyvuosi on pariin otteeseen korkattu mätsäreiden merkeissä. Niitten tavoitteena oli hakea kokemusta omille kasvateillemme, jotta saisivat joskus tulevaisuudessa jonkinmoisen virallisen tuloksen ja tietäisivät edes suurin piirtein mitä on luvassa kun kehään mennään. Kiuruveden mätsäriin otimme Kaamoksen (punainen nauha) lisäksi Viirun (sininen nauha) ja Iisalmessa mukana oli Rakka (sininen nauha). Rakka hurmasi sinisillä silmillään kehän laidalla kierrelleen Iisalmen Sanomien toimittajan & kuvaajan ja sen naama pääsikin komistamaan lehteä ison kuvan kautta. Tämä olikin lähikuukausina toinen kerta kun Hallametsän koirista haluttiin lehteen täytettä ja mikäs siinä, mielelläänhän me niistä kertoillaan.

Hallametsän Rakka ja hetki julkkiksena ;)

Hallametsän Kaamos

Näytelmiä ajatellen jää nähtäväksi, missä määrin tänä vuonna tulee niissä käytyä. Laatimani Virallisten Näytelmien Lista Joihin Osallistumme on kutistunut alkuperäisestään ihan tyngäksi. Motivaatio satojen kilometrien ajamiseen näillä bensanhinnoilla ties mille tuomarille on kieltämättä jossain maan pinnan alapuolella. Lisäksi kun Ärrät ja Koot ovat täysin keskenkasvuisia, tuntuu aivan turhalta vielä tässä vaiheessa raahata niitä kehiä kiertämään. Jokseenkin on ruvennut ajattelemaan asiaa myös koirien itsensä kannalta: Valjakkokisoissa ne pääsevät tekemään sitä mikä on niille se Elämän Suurin Juttu (syömisen ohella ;D) ja pääsevät työskentelemään innokkaana tiiminä. Näyttelyissä yksittäinen koira viedään oman laumansa keskeltä (mikä on siperianhuskyn kaltaiselle rodulle takuulla enemmän tai vähemmän luonnoton tilanne mikäli on tiivissä laumassa elänyt), ainoana tavoitteena kauniisti ravaaminen ja seisominen... Hmmm, ei varmaan tarvitse kertoa kumpi on mielekkäämpää sekä koirille että meille omistajille. Noh, jääpi nähtäväksi minne näytelmiin tullaan raahautumaan. Onhan näyttelyissä kuitenkin se mukava puoli että hyvällä tuurilla törmää mukaviin tuttuihin ja pääsee vaihtamaan ihan naamakkain kuulumisia :)