Käyttökoe

Osallistuimme Kangasniemellä Äkryn käyttökokeeseen koska halusimme nähdä millainen kyseinen koemuoto yleensäkin on. Ennen koetta harjoitimme koirille pari kertaa arkiajon lisäksi tien ylitystä ystävän piha-alueella, sillä tavallisessa ajossamme ei näitä tule oikeastaan koskaan eteen. Nyt jälkeenpäin ajateltuna olisi tehnyt hyvää käydä ajamassa myös esim. järven jäällä, jotta koirat olisivat saaneet tästäkin kokemusta. Ajossa tavallisesti aina niin varma Mutola meni nimittäin koepaikalla epävarmaksi järven jäällä ja niinkin perushommat kuin suunnat ja takaisinkäännös eivät onnistuneet siltä millään. Samaten se poikkeuksellisesti reagoi moottorikelkkaan sekä pieneen häiriövaljakkoon. Kaikki nämä tulivat yllätyksenä, niin varma tyty kuitenkin on aina ajossa. Mutta se oli sellainen ajo sillä kertaa ja Mutolan saama tulos sen kertaiselle näytölle asiaankuuluva. Harjoitusta vaan jatkoa varten, eiköhän tytylle se ykkönenkin vielä tulla saamaan ;) Muilta osin koe meni todella hienosti, osittain jopa yli odotusten. Jolanda pisteli erinomaisesti ja on ollut hieno huomata muutenkin tällä kaudella kuinka se on suorastaan puhjennut kukkaan. Sillä on johtohommiin löytynyt aivan uutta itsevarmuutta ja kokeessa kun tuomari halusi testata Jonskun menoa myös ilman seisinkiä, se suoritti nämäkin osuudet ilman hankaluuksia. Uroksista Viiru teki oman suorituksensa totuttuun tapaan, työskennellen tasaisen hyvin. Veetillä oli ensimmäisellä kierroksella ylimääräistä energiaa vaikka muille jakaa ja se olikin hieman innoitellut ylimääräisiä. Onneksi sen omalla arvosteluvuorolla löytyi järki päähän ja se suoritti kokeensa hyvin. Ainoastaan odottaminen oli tuottanut ”tuskaa”, menohalua kun olisi riittänyt. Tuloksina käyttökokeesta:

Sainen Jolanda REKÄ JOH1 57 p. -> FI KVA

Sainen Mutola REKÄ JOH2 42 p.

SM-REK-AVO-09 Sainen Xcalibur REKÄ YLE1 56 p.

Sainen Q-tio REKÄ YLE1 55 p.

Koska Jolandalla oli ennestään plakkarissa tulokset näyttelystä ja kilpailukokeesta kasassa, siitä tuli ykköstuloksen kautta kennelimme ensimmäinen käyttövalio. Pisteet olivat johtajakokeessa päivän korkeimmat yhdessä toisen siperialaisen kanssa.

 FI KVA Sainen Jolanda

Käyttökokeen saldo

Muita mukavia tapahtumia oli Veetin jälkeläisen Natan (Sainen Ella) ensimmäinen valjakkokokeilu tiimissämme. Alussa pikkuinen hieman kummeksui tilannetta ja vierasta porukkaa, alun jälkeen Nata hoksasi hienosti mikä on kupletin juoni ja eteni reippaasti valjakossa.

FI KVA Sainen Jolanda & Sainen Mutola - Sainen Ella & Sainen Q-tio - Ajatar Leevi & SM-REK-AVO-09 Sainen Xcalibur

Talvilomailua

Tämänkertainen blogipäivitys kirjoitellaan Rovaniemen kupeesta, Hirvaalta, jonne saavuimme viettämään lomapäiviä. Asustelemme Julin kasvattajan kotona, keskellä kaunista lumista luontoa. Otimme reissuun mukaan koko koiralauman ja lisäksi kissat. Ennakkoon hieman jännitin kuinka kissat sopeutuvat matkustamiseen ja uuteen paikkaan mutta huoleni oli turha, kissat ovat yllättäneet hyvin positiivisesti. Autossa ne naukuivat alkumatkasta tomerasti mutta sen jälkeen pötköttelivät matkaboksissa täysin hiljaa. Sopeutuminen määränpäähän sujui myös nopeasti ja kun elämän tärkeimmät tekijät (ruokakupit ja hiekkalaatikko) sijoitettiin paikoilleen, ei kissoilla ole ollut hätäpäivää ;) Ne ovat kehittäneet nopeasti omat rutiininsa ja mikään ei näytä olevan mukavampaa kuin mattojen ruttaaminen sekä ikkunasta pikkulintujen tuijottaminen (suupieliä nuoleskellen).

 Miuku antaa leluhiirelle kyytiä

Harmi pötköttää

Valjakkotreenit olemme ajaneet isoilla porukoilla täällä reissussa, maksimissaan 12 olemme saaneet valjaisiin sillä Koot ovat vielä liian nuoria näihin hommiin. Ompas ollut luksusta istuskella kyytiläisenä Mikan ajaessa, seuraten koirien innokasta työskentelyä. Ainoa miinuspuoli pelkässä istuskelussa on ollut se, että helposti alkaa näin kovilla pakkasilla paleltamaan viiman takia. Ei meinaa auttaa vaikka vaatetta olisi päällä huisin paljon, vähintään naama saa kylmää. Pakkasia onkin riittänyt, yli kolmenkympin lukemia on saanut katsoa mittarista lähes päivittäin.

 

Ennen tuloa tänne pohjoiseen käväisimme viikonloppureissun etelässä osallistumassa Ohkolan epävirallisiin. Mika ajoi molemmat kaksi kierrosta, kun meiltä asti matkaa tuonne kuitenkin tuli ja halusimme jälkimmäisen kierroksen kautta saada Roudalle ja Rakalle ensikosketuksen kisaurista. Koirat juoksivat molemmat kiekat hyvin, kuskille Hornet on edelleen vieras kapistus vähäisten ajokilometrien takia ja kummallakin kierroksella saldona kaksi kaatumista ;) Lisäksi molemmilla kiekoilla tuli poikkeuksellisesti johtajakokelaan Julin liinan selvittelyt ja kaikki nämähän vaikuttivat loppuaikoihin. Mutta ajoista viis, tärkeintä oli nähdä ensikertalaisten kisaajien menoa ja saada Mikalle kokemusta kasin ajamisesta kilpaurilla. Tästä on hyvä jatkaa.

Johto Tinttamarin Juliska & Sainen Mutola - Sainen Jolanda & Sainen Q-tio - Silent Creek Intiana & Sainen Xcalibur - Sainen Always Together & Good Mushing Bea Bep-An-Then

 Johto Tinttamarin Juliska & Sainen Mutola - Sainen Jolanda & Sainen Q-tio - Hallametsän Rakka & Hallametsän Routa - Silent Creek Intiana & Sainen Xcalibur

Valokuvaterveisiä

 

Inkkari

Laumaamme saapui tällä viikolla lainaan siperianhuskynarttu Silent Creek Intiana eli Inkkari (Polar Speed Liitulaku x Sumu Usvan Seida). Inkkaria olemme ajatelleet vahvistukseksi joko vauhtipariin tai pyöräkoiraksi ja näyttääkin siltä että mahdollinen kutosen kisastartti on yhtä askelta lähempänä toteutumistaan ;) Vaikkei Inkkari omistajansa mukaan ole kenties se nopein koira, niin työmotivaatiota siltä on vaikuttanut löytyvän hyvin! Työnteko on maistunut siinä missä muillakin ja toiveissamme jatko etenee vähintäänkin yhtä hyvin kun Inkkari alkaa istumaan uuteen porukkaan ja tottuu myös siihen että jalaksilla napottaa joku muu kuin oma emäntä ;) Elisalle lämpimät kiitokset luottamuksesta ja Inkkarin lainasta!

Sainen Q-tio & Silent Creek Intiana

Viikolla käytimme muutamaa koiraa rokotuksella ja samalla pyysimme eläinlääkäriltä kliinistä polvitutkimusta Julille. Tyytyväisin mielin saimme lähteä eläinlääkäriltä tämänkin asian suhteen. Eihän Juli mitenkään ole oireillut, tutkimuksen halusimme vapaaehtoisesti teettää koska ko pentueessa yhdellä oli patellaluksaatio ja kasvattajakin esitti toiveen tutkimuksen suorittamisesta. Ompahan nyt eläinlääkärinkin näkemys Julin terveydestä tarkemman syynin jälkeen, sinnikäs pieni vetoeläin on laumansa löytänyt ja tämä tutkimus oli viimeisenä sinettinä työuralle Hallametsässä ;)

Roburin jälkeen olemme alkaneet tietoisesti pidentämään matkoja verrattuna siihen mitä olemme aikaisemmin ajaneet. Ei mitään radikaaleja muutoksia tietenkään kerralla mutta vähitellen haluamme opetella näkemään koiristamme sitäkin puolta miten ne toimivat pidemmillä matkoilla eikä vain sprinttipyrähdyksillä.

 Johto Sainen Q-tio & Sainen Mutola - Tinttamarin Juliska & Sainen Jolanda - Sainen Xcalibur & Silent Creek Intiana

Lopuksi terveisiä Railon ja Rakan kuvan kautta 11 kuukauden ikää lähestyviltä Ärriltä. Sisko ja veli ovat kuin kaksi marjaa eikä sukunäöstä voi erehtyä ;)

 Hallametsän Railo & Hallametsän Rakka

Talvisia treenejä

Uusi vuosi on alkanut Hallametsässä kiireisissä merkeissä. Yöunien vähyydestä on voinut päätellä että palkka- ja vapaaehtoistyötä on riittänyt vaikka muille jaettavaksi asti ja mukavana vastapainona on treenattu koiria ahkerasti. Keliolosuhteet ovat vaihdelleet yli –30 asteen pakkasista lähes nollakeleihin ja yhtäkkiä lunta ryöpsähti niin paljon että koirien kanssa on joillakin reiteillä joutunut lähes rypemään hangessa. Talven mittaan olemme ehtineet kunnolla pääsemään isomman valjakon makuun kun Ärriä on harjoitettu vanhemman porukan mukana. Harvemmin kaikkia viittä on kerralla valjastettu, mutta muutaman kerran on niinkin kokeiltu. Varsin mukavasti on nuori porukka mennyt, tarjoten ripauksen säpinää vanhempien konkareiden rinnalla. Routa ja Riite vaikuttavat tässä vaiheessa hitusen kypsemmiltä verrattuna sisaruksiinsa ja Rakan asennetta ei voi kuin ihailla. Pienimmät sähikäiset Ruska ja Railo kehittyvät myös mukavasti, kuitenkin säpäkän luonteensa takia kaipaavat hitusen kypsyyttä vielä. Noh, nuoria riiviöitä kaikki ja kehitys vasta alkutaipaleella. 

Sainen Mutola & Sainen Jolanda - Hallametsän Riite & Tinttamarin Juliska - Sainen Q-tio & Hallametsän Routa - Sainen Xcalibur & Ajatar Leevi

 Sainen Mutola & Tinttamarin Juliska - Hallametsän Riite & Hallametsän Railo - Sainen Xcalibur & Sainen Q-tio

Kaikkinensa treenit ovat sujuneet talven mittaan hyvin, intoa ja vauhtia on ollut kiitettävästi. Talven rekikausi kisamielessä startattiin Robur Sprintissä ja vaikkei siellä oikeastaan mikään mennyt nappiin niin tulipahan edes harjoitusajoa Hornetilla. Kilpareellä ovat treenit jääneet määrällisesti aivan ”lapsenkenkiin”, kiitos urien laadun ja vaihtojalasten puuttumisen. Muutamalta aikaa vievältä kommellukselta ei voinut välttyä ja samalla sai hyvää oppia ettei lyhyellä sprinttipyrähdyksellä ole aikaa tuhlattavaksi mihinkään ylimääräiseen vaan koirien tulisi saada paukutettua eteenpäin kuin "juna radallaan". Tokihan olisi toivonut että kisastartit olisivat sujuneet edes samalla tasolla kuin treenit, mutta eipä nuo nollatulokset maata kaada ja tulipahan edes kokemusta. Tulevia kilpailuja on jo kovasti kaavailtu ja seuraavana vuorossa Ruuhisprint helmikuussa. Sinne koirakokoonpano on vielä mietinnässä ja että millä paikoilla lopulta kukin juoksee. Alustavasti olemme harkinneet mielenkiinnosta kokeilevamme johtopariksi Viirua ja Veetiä, vaikka kokonsa puolesta ne olisivatkin nelosessa ihanteellisia pyöräkoiria. Noh, epäilemättä varmistuu vasta kisapäivänä että missä marssijärjestyksessä mennään. Nyt vaan pitäisi löytää tsemppiä treenata pikkuporukalla. Starttaamista nelosen luokassa verottaa ihan rehellinen motivaationpuute, kiitos sen kun on päässyt nautiskelemaan isomman valjakon menosta eikä kotona tule juuri koskaanikinämilloinkaan ajettua kuutta pienemmällä porukalla. Kuitenkaan nelosta isompaan luokkaan ei tässä vaiheessa oikein ole mahdollisuutta lauman nuoren iän takia. Toiveissa silti josko asioiden suotuisasti edetessä saisimme mahdollisuuden startata ainakin kertaluontoisesti kutosen luokassa tälle talvelle. Saapa nähdä kuinka käy.

 Robur Sprintissä Sainen Q-tio & Sainen Mutola - Sainen Jolanda & Sainen Xcalibur

Koiralaumassamme on talven mittaan tapahtunut myös muutoksia. Suureksi suruksemme menetimme kaksi K-pentueen jäsentä ja menetys tuntui erityisen kovalta sillä koko pentue oli niin tasainen, luonteeltaan erityisen avoin ja ulkomuodoltaan silmiämme miellyttävä... Vaikka tietyllä tapaa kannamme menetyksiä myös tulevaisuudessa mukanamme, on elämän kuitenkin jatkuttava, ajatukset suunnattava tulevaisuuteen ja onneksi energiset Keiju ja Kaamos ilostuttavat (ja toisinaan myös kauhistuttavat ;D) arkeamme. Tässä kaksikossa on vauhtia ja tohinaa vaikka muille jakaa!

Hallametsän Keiju & Hallametsän Kaamos

Laumaamme saapui joulukuussa kaunis vuotias siperialaisnarttu Tinttamarin Juliska. Tästä pentueesta mietimme jo aikaisemmin pennun hankintaa, kun niitä kasvattajansa toimesta luovutusiässä myytiin. Yhdistelmä kiinnosti kovasti mutta pitkän harkinnan jälkeen päädyimme tuolloin lopputulokseen ettei ajankohta ollut silloin oikea. Mutolalle oli toiveissa jälkikasvua juuri noihin aikoihin ja koska halusimme jättää koko pentueen itsellemme, ei lisäkoirien ostaminen tuntunut tuolloin ajankohtaiselta. Kun näin myynti-ilmoituksen Julista ja että se olisi nähtävissä kotipaikkakuntamme lähiseudulla, emme epäröineet hetkeäkään vaan noudimme Julin Hallametsään. Tätä päätöstä ei ole tarvinnut katua ja Juli tuli jäädäkseen.

Tinttamarin Juliska

Jouluntoivotukset

Koiramaisia turinoita

Syyskuun puolelta mieleen kenties parhaimpana jäänyt tapahtuma oli siperianhuskyjen erikoisnäyttely, joka tänä vuonna pidettiin Kausalassa. Koiria oli paikalla ennätysmäärä, joten paljon oli nähtävää ja tarvikevälitystä hoitaessa jäi paljon myös näkemättä. Laumastamme Riite ja Routa osallistuivat narttujen 5-7 kk pentuluokkaan, karvojensa räjäytyksen H-hetkeen ajoittanut Viiru urosten avoimeen luokkaan ja täysin nakuturkkinen Veeti urosten käyttöluokkaan. Parhaan tuloksen koiristamme sai Riite, joka sijoittui luokassaan kolmanneksi ja toi samalla Hallametsän kasvattien ensimmäisen ruusukkeen. Roudalla oli kehässä lainaesittäjä ja mokoma siperialainen pistikin täydeksi ranttaliksi juuri silloin kun olisi pitänyt esiintyä mahdollisimman fiinisti :) Routa ei luonnollisesti sijoittunut mutta saipahan kuitenkin kokemusta näyttelytilanteesta. Viirulle tulokseksi tuli EH ja se esiintyi kasvattajansa Anna-Marin kanssa oikein mallikkaasti. Veetin kohdalla kävi hieman hassusti; se oli myöhästyä koko kehästä kun olimme Mikan kanssa niin intensiivisesti keskittyneet palvelemaan tarvikevälityksen asiakkaita ettemme lainkaan huomanneet käyttöluokan urosten kokoontumista kehään. Viime hetkellä nappasimme koiran autosta ulos, heitimme sille näyttelypannan kaulaan ja juoksulla kehään. Veeti olikin todella energinen levättyään autossa ja pisti koko esiintymisen pelleilyksi. Jälleen kerran sai todeta että huumorintajua tältä urokselta löytyy, vaikka muille jaettavaksi...

Hallametsän Riite

 Hallametsän Routa

SM-REK-AVO-09 Sainen Xcalibur

Sainen Q-tio

Syksy on kulunut säännöllisten treenien merkeissä. R-kakarat ovat saaneet kokeilla tulevaa valjakkouraansa ja niistä jokainen on iloksemme vaikuttanut oikein lupaavalta. Toki vasta tulevaisuus näyttää mitä niistä on lopullisesti tullakseen, hyvin vaivattomasti on niista jokainen lähtenyt toimimaan ja tästä on hyvä jatkaa. Ärrät ovat valjaissa (kuten muutenkin) erittäin innokkaita ja vaikuttavat ottavan vetohommat vakavalla asenteella.

 Johto Sainen Q-tio & Sainen Mutola - Sainen Jolanda & Hallametsän Ruska - Sainen Xcalibur & Hallametsän Railo - Hallametsän Routa & Hallametsän Riite - Hallametsän Rakka & Ajatar Leevi

K-pentue on kehittynyt viime viikkoina aivan valtavasti ja ne ovat innokkaasti touhottamassa joka paikassa. Luonteeltaan pennut muistuttavat huomattavasti vanhempiaan Jolandaa ja Veetiä, ollen hyvin sosiaalisia ja rohkeita hännänheiluttelijoita. Kooltaan pentue on ainakin tässä vaiheessa hyvin tasainen, vaikkakin erityisesti Korpi on huolehtinut että on ollut ruoka-aikaan kotosalla ja tästä todisteena muita hieman pyöreämpi vatsakumpare…

 Hallametsän Korpi

Hallametsän Keiju

 Hallametsän Kaamos

Hallametsän Kuura

Lokakuussa koiramaisista tapahtumista osallistuimme Larekin syystreeneihin, jotka järjestettiin sulanmaankisojen asemesta. Vaikka valjakkokisat jouduttiin perumaan osanottajien vähyyden takia, tuli paikalle ihan mukava määrä jäseniä ajamaan koirillaan ja viettämään aikaa muutoin huskymaisessa seurassa. Meillä kokeiltiin valjakossa lainakoira Haidaa keulassa Veetin parina ja takana juoksi Viiru ja paikan päältä lainaan saatu Veli. Lyhyemmän lenkin Mika ajoi samalla keulalla ja takana harjoittelivat Ruska ja Routa. Treeneissä tunnusteltiin hieman keulan toimivuutta, mielessä Jämillä järkätyt SM-kärrykisat, joihin vielä epäröimme osallistumista. Saamamme kannustuksen innoittamina ilmoittautuminen pistettiin menemään ja Mikalle hommattiin lisenssi.

 Johto Sainen Q-tio & Rekimiinan Haida  - Veli & Sainen Xcalibur

Jämin kisoihin osallistuimme ajatuksella että haetaampa kokemusta ja tavoite oli niinkin huikea että kunhan maaliin pääsee molempia päivinä... Valjakossamme juoksivat johdossa Rekimiinan Haida (om. Merja Säynäjäaho) ja Sainen Q-tio sekä pyöräkoirina Sainen Xcalibur ja Rekimiinan Pyry (om. Riku Setälä). Haida juoksi porukassamme muutaman kerran ennen kisoja, mutta Roi saatiin lainaan vasta kilpailupaikalla ja se menikin valjakossamme ainoastaan kisojen verran. Koska valjakkokokoonpanomme oli tosiaan kolmen eri omistajien koirista, kisat urakoitiin lainakärryllä, Veeti oli kisajohtajana ensikertalainen ja meille nämä oli ekat kärrykisat (& toiset viralliset kisat) niin ei turhaan haluttu stressata tulostavoitteista ;) Tuntui erityisen mukavalta kun valjakko toimi kokonaisuutena hyvin ja toisena päivänä kierrosaika parani kokonaiset 20 sekuntia. Molempina päivinä tsemppi koirilla oli todella hyvällä tasolla, joten saimme olla kaikin puolin tyytyväisiä niiden suoritukseen ja luonnollisesti kisainnostuksemme sai entistä enemmän potkua ;) Kilpailukokeesta REK2-tuloksen saivat Viiru, Veeti ja Haida, Roita ei kilpailukokeeseen oltu ilmoitettu. Mukana kisapaikalla olivat myös Ärrät, joille teki hyvää möllistellä ison maailman tapahtumia rauhaisan kotielon vastapainona. Kakarat olisivat olleet intopinkeänä osallistumassa vetohommiin, silmät tapillaan ne katselivat lähteviä ja maaliin saapuvia valjakoita ja olisivat niin innoissaan olleet lähdössä mukaan :) Hienosti koko pesue käyttäytyi matkaketjuissa, vaikka harjoitukset etukäteen jäivät osalla tekemättä. Kisojen loppuhuipennuksena ja varsinaisena jymy-yllätyksenä Mikaa suosi arpaonni oikein kunnolla: hän voitti Danler-Powerline Cupin palkinnon, kilpareki Danler Hornetin.

 Johto Sainen Q-tio & Rekimiinan Haida - Rekimiinan Pyry & Sainen Xcalibur

Varikkoelämää