Siitä onkin jo pitkä aika kun valjakossamme kävi viimeksi vieraileva tähti. Tällä kertaa juoksemassa pyrähti Vinki ja se juoksi ensimmäistä kertaa isomman valjakon mukana. Hienosti meni ensikertalaiselta! Omistajansa pääsivät samalla nauttimaan valjakon kyydistä. Mukavaa oli ja koirat nauttivat juoksemisesta!
It has been a while since we´ve had a visitor in our team. Yesterday Vinki trained first time with a bigger team and all went nicely! Her owners had a chance to enjoy sledding and dogs really loved working :)
Viimeisimmät reilu pari viikkoa on mennyt sairastaessa ja tämän takia viimeisimmät koiraturinat on jääneet reaaliajassa päivittämättä. Uupelo on ollut aikamoinen, pahimmillaan jouduin olemaan puolisentoista viikkoa lähinnä sängyn pohjalla leväten kovassa kuumeessa, yskien, niistäen, henki pihisten, kuluttaen paljon nenäliinoja, teetä, mustaherukkamehua… Iski siis kunnon tauti päälle eikä moista kuumetta ole ollut kuin kerran elämässä, silloinkin kakarana keuhkokuumeessa :( Jälkitautina vielä keuhkoputkentulehdus sekä vanha tuttu poskiontelotulehdus, ei naurata ei! Varsinaiseen sairastupafiilikseen päästiin kun Mikakin sairastui, onneksi kuitenkin lievemmässä versiossa meikäläiseen verrattuna. Koirille eivät viimeisimmät ajat ole olleet mitään idyllistä, koska niitähän ei ole sairastaessa päästy ajamaan vaikka intoa olisi ollut sekä itsellä että hurtilla. Suoraan verrannollista on että siinä missä tauti on alkanut vähitellen kirvoittamaan otettaan on omatunto on alkanut soimaamaan: koiria pitäisi päästä ajamaan mutta vielä ei uskalla. Harmittaa kun paras osa talvesta meneillään ja käsissä pari valjakollista koiria –eikä niitä pääse reenaamaan! Räyh. Onneksi Mikan kunto on vähitellen alkanut antamaan myöten ja hän on päässyt koiria valjastelemaan. Yksi varsin tyytyväisen oloinen otus kuitenkin on kaiken sairastamisen keskeltä löytynyt: Harmi. Se on naama virneessä maata röhnöttänyt kyljessä kiinni, kehrätä turnuttanut niin kovaa ettei tosikaan ja välillä kääntänyt kylkeä nautinnollisesti. Kissan maanpäällinen taivas, sanoisin. Hyvä että sai edes yhden nelijalkaisen tyytyväiseksi saikkuloman aikaan. Miukukin on välillä käynyt makoilemassa vieressä mutta se ei ole läheskään niin läheisriippuvainen kuin kamunsa.
Keskipitkän matkan kisa Eastpoint Open oli ja meni huikaisevassa pakkasessa. Sää suosi kyllä muuten, kaunis oli auringonpaiste ja luonto upeimmillaan. Pakkanen teki tepposet auton kanssa, se ei ensimmäisenä kisa-aamuna inahtanutkaan kun oli tyhjännyt akkunsa aivan täysin. Onneksi paikalle sattui ystävällisiä sieluja, jotka antoivat virtaa ja pääsimme kurvaamaan kisapaikalle. Reissu oli varsinainen opintomatka ja kotiin viemisiksi tuli paljon hyviä neuvoja ihan perusasioista lähtien. Kuten ennakkoon jo osasi arvata, monta monituista asiaa olisi pitänyt tehdä eri tavalla. Mitään vauhdin huumaa ei parinkymmenen kilsan jälkeen päässyt kokemaan (väärin reenatut koirat :D), tarkoituksena ei toisaalta ollut aikoja tavoitellakaan. Ehkä tuli hölmösti tehtyä kun kilpailukokeeseen tuli porukkaa ilmoitettua (oletuksena kun oli se pyöreä nolla, joka sitten tulikin ;P) mutta tuntui jokseenkin luontevalta että kun lähtee moisen matkan taapertamaan niin menkööt ilmo sitten siihenkin, ompahan osallistuttu kannatuksen vuoksi. Ehkä pitäisi olla kovemmat tavoitteet mutta tähän tarttisi niin paljon skarppaamista omassa asenteessa että pöh. Ehkä sitten joskus? Tai sitten ei…
Mika otti siis lunkisti kun havaitsi jo eka päivänä että kestävyyttä olisi pitänyt treenata eri tavalla, nyt koirat oli varsinaisessa sprinttikunnossa. Läpi kisan tulikin harjoitettua varsinaisia keulakoirien pyörittelyjä, nuorisolle haettiin kokemusta ohitustilanteista jne. Ankkurointeja tulikin joka päivälle kesken matkan ja useampia. Vaikka ajallisesti voi ajatella kisan menneen ihan päin seiniä, onnistui moni asia tosi hyvin. Kaikki ohitukset (joissa siis muut ohitti) sujuivat täysin ilman ongelmia, koko viikonlopun ajan koirien ruokahalu oli erinomainen ja myös nesteytykset sujuivat ilman ongelmia. Koirat eivät juurikaan stressanneet ja osasivat levätä hienosti voimia keräten. Niiden työskentelyinto oli erinomaisella tasolla ja viimeisen päivän maaliin tulon jälkeen kuului vielä kiljahtelua kera nykimisen, matkaa olisi pitänyt vielä jatkaa eteenpäin. Ainoa asia mikä jäi harmittamaan, oli Riitteen toisena päivänä saama lievä tassuvamma: varpaiden väliin oli kertynyt lunta teräväksi jääkimpaleeksi ja sen verran oli tullut nirhaumaa ettei koira liikkunut täysin puhtaasti. Päädyimmekin jättämään Riitteen pois viimeiseltä päivältä, vaikka intoa sillä olisi ollut ihan mielettömästi ja tämän se muisti kertoa huumaavan huudon kera, kun muut lähtivät matkaan. Harmitti kun ei huomannut tossuttaa riittävän ajoissa, useammalle koiralle kun pääsi takajalkoihin kehittymään jääkimpaleita. Varvaskarvoja ei kuitenkaan lähdetty leikkaamaan, onhan niistä kuitenkin tassuille suojaa. Jäästä huolimatta kaikin puolin hyvä reissu ja tosiaankin erittäin hyvää kokemusta!
Lyhyt pätkä kolmannelta päivältä. Johto Rakka & Nome - Juliska - Mutola & Nena - Viiru & Routa
YouTube -video perjantailta, kolmantena ruudussa tuttu porukka ;)
Toisena päivänä oli Routa johtajaharjoittelijana alkumatkasta (kuva Soile Ollikainen)
Puolet matkasta keulassa kipitteli puolestaan Rakka, tässä jo maalissa
Pakkasta oli kisaviikonloppuna jopa -34 astetta, huurtui siinä koirat ja musherkin
Juliskan jäätyneet ripset :)
Rakka ja Riite miettivät syntyjä syviä rekikoirailun maailmasta
