Hetki eläimetöntä elämää

Eläimellisen elämäntavan keskellä pyrähdellään mahdollisuuksien mukaan jossain vaihtoehtoisissa ajanvietoissa. Yleensä liittyvät luontoon tai musiikkiin. Tällä kertaa musiikillista antia katsastimme Raahe Festival 2014 -tapahtumassa, Kotiteollisuuden ja Poisonblackin muodossa. Pienempi kamera lakkasi joitakin viikkoja sitten toimimasta eikä järkkäriä saa näihin mukana raahata, joten lopputulos ehtaa kamerakännykkälaatua.

Kissat näytelmöi

Viikko sitten lauantaina pääsivät kissamaiset siperialaiset näytelmöimään Jämsässä. Tämä oli Armille debyytti, Kemppu puolestaan on kasvattajalla ollessaan ehtinyt osallistumaan pari kertaa pentuluokkaan. Itselleni tämä oli ensimmäinen kerta, kun esitin kissoja ja aikaisemmin olen ollut yhden kerran katsomassa näyttelyitä. Tuolloin näytelmäkiemurat antoivat hyvin monimutkaisen kuvan ja tuli tunne, että miten nuita ikinä oppii... Onneksi Jämsään tuli opastamaan Armin kasvattaja Virpi, muutoin olisi takuulla hyvin ihmeissään ollutkin että missä vaiheessa mennä minnekin.

Näyttelyä edeltävänä päivänä ajelimme Himokselle, jonne meillä oli varattuna mökki. Kissat matkustivat hyvin ja asettuivat mökkiin nopsasti asustelemaan. Armi oli alusta lähtien hyvin uteliaana tutkimassa paikkoja, Kemppu puolestaan tarvitsi aluksi hieman sopeutumisaikaa. Ruoka ja juoma upposivat molempiin hyvin ja leikkiminen oli kivaa. Helppoa on näitten kanssa matkustaa.

Näyttelyssä tarkistimme että Kemppu oli arvosteluissa viimeisenä ja Armi toiseksi viimeisenä. Ajattelimme aikaa olevankin hyvin ja että otamme kissat vasta hetken päästä näyttelyhäkistä ulos katselemaan näyttelytohinaa. Samalla oli ajatuksena vielä harjailla Kempusta irtokarvat, mokoma alkoi räjäyttämään turkkiaan pesun jälkeen. Suunnitelmat oli siis hyvät mutta aikatauluun tuli "pieni" ylläri kun tuomari aloittikin arvostelun käänteisessä järjestyksessä! Eihän siinä auttanut kuin kiskoa kissat ulos sturdin suojasta ja puolijuoksua kiiruhtaa tuomaripöydän luokse, jonne laskin silmät lautasen kokoisina olevan Kempun.

Tuomarina toimi Kristiina Rautio, joka persoonallaan ja mahtavalla kissankäsittelytyylillään antoi erittäin positiivisen kuvan itsestään. Vaikka kokemattomuuteni takia jännäsin kovasti etukäteen, oli tuomarin rempseä tyyli niin rentouttava että moiset turhanpäiväiset jännitykset karisivat nopeaan tahtiin. Kempulle tilanne oli vähän jännä ja kun tuomari tämän huomasi, otti hän kissan syliin, silitteli ja jutusteli arvostelun lomassa sille. Aivan ihanaa tuomarointia! Myös Armille tilanne oli hieman jännittävä, olihan se ensimmäisessä näyttelyssään. Molemmat kissat saivat runsaasti positiivista palautetta olemuksestaan ja itseäni lämmitti ehkä eniten mieltä kehut niiden turkista ja kunnosta. Ennakkoon hirvitti että kuinka osaan ne pestä ja kuivata, onko lopputulos oikeanlainen. Ilmeisesti oli, arvostelujen perusteella:

FI*Amurin Kemuel
Tyyppi: Ihan teinipoika vielä. Mahtava kroppa, hyvä leveys, mahtava luusto.
Pää: Ei suhteessa vartaloon = ikä ja aikainen kastrointi. Voisi olla leveämpi suhteessa pituuteen.
Silmät: Erinomainen muoto ja koko. Hieno siperian kissan ilme.
Korvat: Hyvä muoto ja koko. Hieman korkealle sijoittuneet.
Turkki: Fantastinen laatu, hyvä karheus peitinkarvassa. Todella upea lämmin pohjaväri. Todella hienosti näyttelyyn laitettu.
Häntä: Hyvä muoto ja ok pituus. Hieno puuhka.
Kunto: SUPER! Erinomainen kunto. Hieman ujo mutta kiltti.
Yleisvaikutelma: Söpö kastraatti nuorukainen, joka tarvii aikaa kehittyä.
Arvostelutulos: EX1, CAP.

FI*Likimain A Beautiful Lie
Tyyppi: Hienon kokoinen ikäisekseen. Todella hieno vartalo. Hyvä luusto.
Pää: Sopusuhtainen pituus suhteessa leveyteen. Vielä vähän baby *jotain*. Hitusen suorahko profiili.
Silmät: Pitää aavistuksen pyöreinä mutta silti oikea ilme.
Korvat: Hienon kokoiset ja muotoiset. Ikäisekseen todella hyvin sijoittuneet.
Turkki: Erinomainen turkin laatu. Hyvä karheus peitinkarvassa. Ok kuviot ja kontrasti. Hienosti näyttelyyn laitettu.
Häntä: Hieno muoto ja pituus. Hienossa turkissa.
Kunto: SUPER! Erinomainen kunto, ihana luonne.
Yleisvaikutelma: Todella lupaava pikku söpötin.
Arvostelutulos: EX1.

Molemmat pääsivät pyörähtämään myös tuomarin parhaan valinnassa.

Koiranäyttelyihin verrattuna tämä kissojen näyttelymaailma on täysin oma juttunsa. Niinhän tuo kärpänen puraisi tuonnekin ja parin viikon päästä on tiedossa seuraava harjoittelukerta. Sillä kertaa suuntaamme Kempeleeseen.

Maailmalle lähtivät Ämmät

Hitusen suuremman pentuekoon ja varsin yksipuolisen sukupuolijakauman johdosta päädyimme katselemaan kolmelle urokselle valjakkoajoa harrastavat kodit. Niin lähtivät kotilaumasta maailmalle Mellon, Mordor ja Morgul. Hyvin reippaita on jokainen ollut uusissa ympyröissä, lisää kuulumisia myöhemmin kunhan ovat kotiutuneet ja uudet omistajat ovat pennusta tuntumaa saaneet. Alla olevissa kuvissa pennut lähtöpäivänään ja lisäksi kuvat naamasta sekä rakenteista kasiviikkoisina.

Hallametsän Mellon

Hallametsän Mordor

Hallametsän Morgul

Kotiin jääneet:

Hallametsän Manala

Hallametsän Moria

Hallametsän Melkor

Hallametsän Minerva

Mätsäröintiä

Vielä yhden päivityksen verran on palattava toukokuulle, nimittäin helatorstaina pyörähdimme Pielavedellä mätsäreissä. Omiin käsiini otin taas sen helpoimman vaihtoehdon eli Riitteen ja Mika ensikertalaisen Sauronin. Päivä oli sateinen ja tuulinen mutta paikalle oli saapunut porukkaa ihan kivasti. Sauron esiintyi yllättävän reippaasti, vaikka luonnollisesti jännäsi hieman. Tuomari sai sen kopeloida hyvin läpi ja ravaaminenkin sujui ihan hyvin. Tuloksena sininen nauha ja toinen sija pennuissa. Riite tapaili hieman laukkaa mutta seisoi erinomaisesti. Tuloksena punainen nauha ja viides. Kaikkinensa oikein onnistunut harjoittelureissu.

Toukokuun lopettajaiset

Toukokuun parina viimeisenä päivänä pääsivät pennut ensimmäisille autoilureissuilleen. Käytännössä hurautimme noin kymmenen minuutin matkan rauhallista vauhtia läheiseen metsään, jossa pennut sitten pääsivät emänsä kanssa juoksentelemaan vanhoille metsäautoteille. Ruska laitettiin välillä autoon ja kävimme pentujen kanssa pienen kävelyn keskenämme. Kun emä ei ole mukana, keskittyvät pennut paremmin ihmiseen ja kuuntelevat luoksetulokutsua. Hyvin ovat jo alkaneet ymmärtämään, että "pentupentupentuuuu" tarkoittaa sitä että juostaan satasta ihmisen luo ja saadaan makupaloja :) Erityisesti pari-kolme ahmattipoitsua ovat oppineet tämän erinomaisesti! Mutta harjoitteluahan tämä vasta on, maailma on pennuille vielä niin uusi ja ihmeellinen. Vieraassa maastossa on kaikkea mielenkiintoista tutkittavaa, pureskeltavaa, nuuskuteltavaa, maisteltavaa... Pentujen koordinaatio kehittyy kohisten, mitä enemmän ne käyttävät kroppaansa epätasaisemmassa maastossa. Ne rakastavat juoksemista ja leikkimistä, välillä otetaan pienet tirsat välipalan ja juomisen yhteydessä ja sitten jatketaan.

Pentujen luonteet ovat ihanteellisen reippaita ja avoimia. Suhtautuminen maailmaan on ennakkoluuloton ja uteliaan luottavainen. Vieraiden ihmisen syliin mennään omatoimisesti ja otetaan siinä pienet unet. Hännät heiluvat villisti ja elämä on ihanaa. Kun uni alkaa yllättää, kokoonnutaan ihmisen luo ja syliin on välillä isommastikin tunkua.

Likainen pentu on onnellinen pentu, rapatessa roiskuu ja mitähän sanontoja näihin vielä voisi hyödyntää. Pienen hiekkamontun kaivelu on kivaa, rinnettä on mukava liukastella ylös ja alas. Pieni vesirommakkokin löytyi, sinnehän piti Melkorin käydä itsensä kastamassa. Kun reippailtiin riittävästi, oli vuorossa jauhelihalla täytettyjen purukenkien herkuttelu. Minerva seurasi emänsä tassunjälkiä siinäkin, että alkoi peittelemään tossunjämää, jota ei kokonaan nassutellut. Yritti käydä hautaamassa kaverinkin kenkää ja tarkkaavaisena seurasi, kun molemmat käytiin noukkimassa ylös sammalikosta.

Ruska imettää edelleen pentujaan, vaikka luonnollisesti maitoa on tässä vaiheessa jo vähemmän. Turkki on tippunut bikinikuntoon lähes kokonaan, kroppa muutoin on aivan erinomaisessa kunnossa. Tippaakaan se ei ole "kuivunut" vaan kroppaa voisi kuvailla lähinnä sanalla mehevä. Hyvin innokkaasti se harjoittelee kanssani istu-maahan-paikka-seiso ym. harjoituksia. Aivan samalla intensiteetillä kuin aikaisemminkin ja nauru naamalla. Taipumusta näihin harjoitteisiin ja toistojen kestoon toivoisin myös näihin pentuihin, jännä nähdä miten käy.