Vaikeaa tai jopa mahdotonta on sitä tunnetta selittää, se täytyy kokea itse! Jokainen päivä ei ole kuin ruusuilla tanssimista, kaikki ei aina suju kuin vettä vain. Sehän on elämää. Vaakakuppi on kuitenkin reippaasti positiivisella puolella ja vaikka harrastus ja koirat toki aikaa ja maallista mammonaa viekin, niin palkintona saa paljon hyviä asioita. Työn vastapainona vauhdikas harrastus antaa voimavaroja ja mikä onkaan mainiompi tapa "tuulettaa korvienväli" -ei määritelmää tassuterapia ole turhaan keksitty ;) Harrastuksen hyvänä puolena on lisäksi, ettei koskaan tule valmiiksi. Aina oppii uutta ja on mahdollista kehittyä, kun pitää mielen avoimena ja itsensä vastaanottavaisena neuvoille sekä vinkeille. Entä se ilo, joka tulee itsellekin kun näkee kuinka koirat nauttii siitä hommasta, joka on niille rodunomaista. Tätä listaa voisi jatkaa vaikka kuinka...
Ja btw: mitä ihmettä tekisi kaikella sillä vapaa-ajalla, jos koiria ei olisi?
